Vapaa-aika

Nuorten vapaa-ajan omaehtoisuus ja tutkimusmenetelmät

Toisinaan ajatukset kiiruhtavat tekstiksi paperille toivottoman verkkaisesti. Ei sillä, ettei tutkija tietäisi, mistä haluaisi aloittaa. Onhan vapaa-ajan tutkimusmatkaamme kirjoitettu jo hyvä tovi. Koska perille on vielä useita kuukausia ja loppusanoja ennenaikaista lausua, pureudun oman retkeni menetelmällisiin valintoihin.

Sosiaaliset mediat voivat koukuttaa

Väitän, että sosiaalisen median foorumeihin, kuten Facebookiin, voi addiktoitua. Pahasti. Myös netin erilaiset keskustelufoorumit voivat koukuttaa.

Koulun kello kuuluu kauas

Vapaa-aikahankkeessa on tuon tuostakin keskusteltu vapaa-ajan määrittelemisestä, eikä siitä tietääkseni ole vielä tätä kirjoittaessani kiveen hakattua versiota. Siksi otan vapauden tarkastella käsitettä arkiajattelun kautta, jonka mukaan nuorten vapaa-aika on koulunkäyntivelvollisuudesta vapaata aikaa. Tässä pohdin juuri tuota arkista jaottelua ja siihen liittyviä jännitteitä.

Vain kipu ja kuolema todella pakottavat hidastamaan

Minä väitän, että vain kipu ja kuolema todella pakottavat hidastamaan nykymaailmassa.

Vapaa-ajan tavoitteellisesta toiminnasta

Vapaa-aikahankkeemme puitteissa luimme Mirja Liikkasen toimittaman teoksen Suomalainen vapaa-aika. Maun sosiologia näyttäisi olevan kovassa huudossa kun puolet kirjasta keskittyy makuasioihin (mm. musiikkimaku, television mieliohjelmat, kirjailijasuosikit). Kaksi muuta kirjoitusta käsittelee vapaa-aikaa perheessä, ja kolme viimeisintä luontoharrastuksia, aktiivista musiikkiharrastusta sekä nuorten vapaa-aikaa luottamuksen ja sosiaalisen pääoman näkökulmista.

Minä ja Johtava Analyytikko

Minä väitän, että olen johtava analyytikko – sanotaan vaikka semisuurten taajamien spatiaalis-temporaalisen elämänrytmin tarkastelussa.

Joutenolo on ihanaa!

Väitän, että kaikkien pitäisi olla välillä jouten. Joutenolo on ihanaa! Sanon tämän viimeisen puolen vuoden vuorotteluvapaakokemuksella, josta on vielä jäljellä toinen puoli.

Viimeinen vuosi

Tutkimushanke sen kuin tiivistyy, kun viimeinen vuotemme on käsillä. (Kuulostaapa pahaenteiseltä, mutta tutkimushankkeen päätösvuodesta nyt on kyse.) Toki useilla paini jatkuu samojen aineistojen ja kysymysten äärellä tämän vapaa-aikahankkeen jälkeenkin, kenellä milläkin rahoituksella tai sivutyönä. Mutta viimeinen vuosi on viimeinen ja tarkoittaa ainakin minulla tarvetta suunnitella ja priorisoida tekemisiä tarkasti sekä arvioida tehtyjä tutkimuksellisia valintoja, mikä oli järkevää, mikä taas vähemmän järkevää. Opiksi kaikki.

Sanomalehtiviikosta ja perinteistä

Laskiaistiistaina 16.2. on hyvä päivä väittää, ettei pellava kasva pitkäksi ja kiiltäväksi, vaikka kuinka harjaisin hiuksiani. Eivätkä tavat (kuten laskiaispullan syönti lämpimällä maidolla) periydy geneettisesti sukupolvelta toiselle, vaan niiden siirtämiseen tarvitaan sosiaalinen yhteisö, joka vaalii perinteitä, muovaa ja siirtää niitä.

Neulegraffitit ja neule-estetiikka

Minä väitän nähneeni ihkaoikean neulegraffitin Pieksämäen rautatieasemalla ja pian tunnistaneenikin sen sellaiseksi. Seuraan kaikenlaista tiedonvälitystä toisella silmällä ja korvalla ja juuri pari päivää aiemmin olin hämärästi tiedostanut ensimmäistä kertaa neulegraffitien olemassaolon.

Sivut