Vapaa-aika

Nuoria aktivoitava päätöksentekoon ja yhteiskunnalliseen toimintaan

Nuorille ominaiset vaikuttamismuodot on otettava tosissaan kaikilla päätöksenteon eri asteilla, painotti oikeusministeri Tuija Brax puheenvuorossaan Aika vapaalla – nuorten vapaa-aikatutkimus 2009 -kirjan julkistamistilaisuudessa.

Nuorten vapaa-aika tutkijankammiosta katsottuna

Toisin kuin jo aiemmin tähän blogiin kirjoittaa ehtineet osaavat tutkijat, kuten Marja Peltola tai Tarja Tolonen, en taida voida rakentaa vertauskuvallista matkakertomustani samalla viehättävällä tavalla esitetyksi fyysiseksi siirtymäksi nuorten vapaa-ajan avaraan maailmaan. Oma rajapintani nuorten todellisuuteen kun istuu jykevästi työhuoneeni pöydällä, vaikka toisinaan kannan sitä matkalaukkuun vangittuna työmatkoillani.

Tutkijan työn hyviä hetkiä: perjantai-ilta kentällä

Eräänä toukokuisena iltana matkaan bussilla minulle entuudestaan tuntemattomaan pääkaupunkiseudun lähiöön. Siellä asuu tuttu perhe: äiti ja kaksi alle 20-vuotiasta lasta, tytär ja poika. Äiti ja tytär ovat muuttaneet Suomeen Kurdistanista 1990-luvun puolivälissä, poika on syntynyt Suomessa. Olen tutustunut perheeseen vuonna 2007, jolloin haastattelin maahanmuuttajataustaisia perheitä silloista INTERFACE-projektiani varten. Keväällä 2009 sain uudestaan kutsun perhettä tapaamaan, kun soitin perheen äidille ja kerroin uudesta tutkimuksestani.

Ei mitään tekemistä missään

Matkaillessa tulee luontevasti pohdittua liikkumiseen, paikkaan ja paikallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Itse olen tätä kirjoittaessani vierailevana tutkijana Melbournen yliopiston yhteydessä toimivassa Nuorisotutkimuskeskuksessa, missä paikalliset tutkimukset tarjoavat peilauspintaa helsinkiläisten yhdeksäsluokkalaisten elämään ja tulevaisuudensuunnitelmiin liittyvään työhöni.

Aika vapaalla - Nuorten vapaa-aikatutkimus 2009

Sami Myllyniemen teos Aika vapaalla - nuorten vapaa-aikatutkimus 2009 heittää ilmoille tukuittain tietoa ja näkökulmia siitä, miten nuoret viettävät vapaa-aikaansa, mitä he tältä ajalta toivovat ja mitä kritisoivat.

Aktiivisesti ympäri maapalloa kiertävä nuorten vapaa-aika – ja tutkijan työ

Helsingin yliopiston yliopistoliikunta tarjoilee ohjattua liikuntaa – tai liikkumattomuutta – moneen makuun, mukaan lukien rentoutustunteja. Väitöstutkimustyön ja pienen lapsen hoidon arkiyhtälöitä ratkovalle nämä tunnit antavat aikaa oman kehon kuuntelulle ja itsereflektiolle.  Seuraavaa harjoitusta voin suositella kaikille – vapaa- tai työajalla kokeiltavaksi:

Tuoretta heinää märehtimässä 17–20.4.

Pähkäily näyttää kuuluvan tutkijan elämään. Tällä hetkellä pähkäilen, millaisen esityksen tekisin kesäkuun alussa Tampereella pidettäville lapsuuden tutkimuksen päiville. Vastaavia kysymyksiä näyttää tulevan jatkuvasti eteen työssäni, ehkä olen ammattipohtija. Onneksi on erilaisia verkostoja, kuten tämä Vapaa-ajan hanke ja tutkimussuuntautunut työyhteisö Kuopion yliopistossa, joissa tiettyyn rajaan saakka on lupa märehtiä. (Miksi näihin pohdintasanoihin tulee niin paljon ä-kirjaimia?) Lapsuuden tutkimuksen päiviä ajatellen minulla on kaksi vaihtoehtoa:

Tutkimusta avustamassa

Kun Mirja Määttä kysyi tammikuussa, olisinko halukas työskentelemään tutkimusavustajana, ei vastausta tarvinnut pitkään miettiä. Tutkimuksen aihepiirikin oli lähellä oman (tekemistä odottavan) graduni aihetta, joten edessäni oli hieno mahdollisuus päästä tutustumaan sekä tutkimusaineistoon että tutkijan työhön, josta opiskelijalla on helposti kaikenlaisia enemmän tai vähemmän paikkansa pitäviä mielikuvia.

Tutkimusmatka nuorten vapaa-aikaan – siis minne?

Tutkimusohjelma Nuorten vapaa-ajan käytännöt ja nuorisotyö Suomessa polkaistiin käyntiin vuoden 2008 alussa, ja se jatkuu aina 2010 loppuun saakka. Neljän opetusministeriön avustuksella aloittaneen tutkijan lisäksi mukaan on vähitellen rekrytoitu myös muita aiheen parissa toimivia tutkijoita. Nyt, noin vuosi käynnistymisen jälkeen, tutkimusohjelmassa on monipuolinen joukko nuorten vapaa-aikaa eri näkökulmista tarkastelevia tutkijoita.

Tunnelmia kentältä ja tutkimustyön tiimellyksestä

Tutkimuspäiväkirja maaliskuun eräs torstai, 2009, itähelsinkiläinen nuorisotalo

Lähdin kello neljän aikaan töistä kohti itäistä Helsinkiä. Varmistelin haastatteluun tulevalta pojalta, että hän muistaa tapaamisen, piip piip, kännykät piippaavat, ja haastattelu varmistuu.

Sivut