Sosiaalinen vahvistaminen käytäntöinä

Pia Lundbom - 29.3.2011

Väitän, että Suomessa tehdään paljon mahtavaa sosiaalisesti vahvistavaa työtä eli pelkistetysti sanottuna työtä toisten tukemiseksi hienojen ammattilaisten ja vapaaehtoisten voimin. Niin kuntien kuin järjestöjenkin kontekstissa resursseja ja tekijöitä monin paikoin kaivattaisiin kuitenkin lisää. Sosiaalisesti vahvistaa voi tosin meistä jokainen: arkisella tasolla pienikin apu voivat olla jollekin toiselle suuri asia.

Olen ollut vapaaehtoisena monenlaisessa mukana. Useimmiten toiminta ja ennen kaikkea ihmiset, keiden kanssa yhdessä olen toiminut, on ollut samanaikaisesti hyvin voimaannuttavaa, antoisaa, opettavaista ja mukavaa. Ainakin melkein aina. Sosiaalisesti vahvistavassa toiminnassa on tärkeää olla tilanteen tasalla ja esimerkiksi kuulla, mitä vaikkapa keskustelukumppani kertoo. Kaikille esimerkiksi se ei ole itsestäänselvää, että rohkenee mennä kirjastoon tai kahvilaan, saati sitten, että soittaa johonkin viranomaiselle ja pyytää apua. Monessa voi tarvita tukea ja tsemppausta.
 
Sosiaalinen vahvistaminen käsitteenä on moniulotteinen ja sen voi määritellä eri tavoin. Nuorisolain 2. pykälän kolmannessa momentissa todetaan sosiaalisella vahvistamisella tarkoitettavan ”nuorille suunnattuja toimenpiteitä elämäntaitojen parantamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi”. Sosiaalista vahvistamista voi tarvita meistä jokainen, eivät pelkästään lapset ja nuoret. 
 
Mistään suuresta toimenpiteestä ei tarvitse olla kyse vaan enemmänkin siitä, onko kiperällä hetkellä mahdollista esimerkiksi saada tukea ja apua. Tuen tarpeen muodot vaihtelevat, jollekin se riittää, että saa kertoa omasta tilanteestaan henkilölle, joka kuuntelee. Toiselle nettikeskustelu voi olla sopiva voimaannuttaja. Kolmannelle oma vapaaehtoistyö voi tuoda sellaista positiivista virettä, joka auttaa oman elämänhallinnan kera. Mittavampiakin tukimuotoja osa kuitenkin kaipaa ja tarvitsee. Koska ihmiset ja tuen tarpeet ovat erilaisia, on mahtavaa, että on olemassa erilaisia mahdollisuuksia kohdata toisia, muodostaa yhteisöjä ja lisätä hyvinvointia.
 
Sosiaalisesti vahvistavaa työtä tekeville riittävät resurssit takaavat työn tekemisen mahdollisuuden. Sopivanlainen työnohjaus on tarpeen niin palkkatyöläisille kuin vapaaehtoistoimijoille.
 
Pia Lundbom
Kirjoittaja on hoitovapaalla oleva Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtori.
 
Lähteet
Lundbom, Pia & Herranen, Jatta (toim.) 2011.Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytäntöinä.Sarja C. Oppimateriaaleja 24, 2011. Humanistinen ammattikorkeakoulu – HUMAK.