Kuntaliitosten myötä lisääntyvät välimatkat eriarvoistavat nuorten elämää
Tomi Kiilakoski - 28.2.2012
Kaupunkitila on usein suunniteltu aikuisnäkökulmasta. Yhdyskuntasuunnittelussa onkin tavanomaista, että nuorten kuntalaisten näkemykset jäävät paitsioon. Kun Suomen kuntakartta piirtyy lähivuosina uusiksi, muuttuvat myös nuorten lähiympäristöt ja heidän etäisyytensä palveluista ja harrastuksista tai muista nuoria kiinnostavista paikoista. Kuntauudistuksessa tullaan tekemään ratkaisuja, joilla on ilmeisiä seuraamuksia nuorten kaupunkikokemukseen ja heidän alueellisiin identiteetteihinsä. Näitä ratkaisuja ei toistaiseksi ole analysoitu nuorten näkökulmasta riittävällä tavalla. Kuntauudistusta voikin tarkastella sitä kautta, millä tavoin siinä kyetään tukemaan myös nuorten kuulumista demokratiaan toimijoina, eikä pelkästään politiikan kohteena.
Kuntaliitosten vaikutuksesta nuoriin on olemassa jonkin verran tietoa. Antti Kivijärven kanssa tekemässäni analyysissa seutukaupunkien nuorista kuntaliitosten vaikutukset nuoriin näyttäytyivät pidentyneinä matkoina, kevyen liikenteen väylien huonona kuntona sekä nuorten varoihin nähden hintavina bussivuoroina. Lisääntyneet välimatkat kouluihin, kun lähikoulu lopetetaan, tarkoittavat isoissakin kaupungeissa pidentyneitä odotusaikoja. Nuoret nostavatkin kehittämisen kohteeksi:
”Paremmat koulukuljetukset. Kun tulee [kylältä keskustaan] kouluun ja koulusta kotiin, niin bussikortti ei toimi jokaseen bussiin ja joutuu odottamaan tunteja seuraavaa bussia”.
Kuntauudistusten säästöt näkyvät kuntalaisille lisääntyvänä odotuksena. Kulkuajat vaikuttavat tietysti myös harrastusmahdollisuuksiin. Busseilla kulkeminen ei ole myöskään ilmaista, ja saattaa olla nuorten rahavaroissa merkittävä satsaus. Jos harrastukset ja kaupalliset palvelut keskittyvät enemmän keskustaan, on kauempana asuvilla nuorilla heikommat mahdollisuudet hakeutua palvelujen piiriin.
”Miksi lapsi ei bussissa olekaan lapsi? En minäkään saa kaupasta alkoholia ostaa, mutta bussilipussani lukee Aikuinen. Aina puhutaan, että joukkoliikennettä olisi suotavaa käyttää paljon enemmän, mutta kuka haluaa esim. kaupungissakäynnistä maksaa 6 €.”
Osa kuntauudistusten säästöistä saattaisikin tarkemmassa analyysissa paljastua kunnan kulujen siirtämisestä kuntalaisten maksettavaksi.
Konkreettisen kuvan kuntaliitosten merkityksestä nuorille saa, kun tarkastelee, miten etäisyys omasta koulusta vaikuttaa nuorten näkemyksiin kaupunkinsa kehittämisen kohteista. Aivan keskustassa sijaitsevan koulun oppilaista vain viisi prosenttia nosti esiin kulkuyhteyksien parantamisen, kauimpana sijaitsevan koulun oppilasta jo seitsemäntoista prosenttia. Nuorille, jotka eivät saa ajaa autolla, tärkeitä ovat kevyen liikenteen väylät, polkupyörät ja mopot sekä bussivuorot. Nuorten huomioimisen kuntauudistuksissa tulisikin lähteä kartoittamalla niitä erityisiä tarpeita, jotka nuoria erottavat muista ikäryhmistä.
Jos köyhyys määritellään elämäksi, jossa varojen puutteen vuoksi ei ole mahdollista osallistua samaan elämänmuotoon ja kulttuureihin muiden kanssa, voi kysyä, tuotetaanko kuntauudistuksilla myös eriarvoisuutta nuorten elämään, kun nuorten mahdollisuudet saada palveluita, hakeutua harrastuksiin tai ylipäätään hengailla nuorisokulttuurisissa tiloissa, jakautuvat eri lailla sen mukaan, millä asuinalueella nuori asuu.
Lapsi- ja nuorisonäkökulmaa kuntauudistusten myötä syntyviin palvelurakenteen uudistuksiin on korostanut myös lapsiasiain neuvottelukunta, joka on kiinnittänyt huomiota lähipalveluiden turvaamiseen.
Tomi Kiilakoski
Kirjoittaja on Nuorisotutkimusverkoston tutkija.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
- Tulostettava sivu
- Lähetä kaverille
Kommentit
Huomiot ja kuntauudistuskeskustelu
Vastaan, että otsikko on osatotuus, Tomin huomiot taas ovat varsin vakuuttavia.
Tässä yhteydessä, epä-älyllisenä ja typeränä vellovan julkismedian ja sosiaalisen median ja kansalaiskeskustelun keskellä, pidän tärkeänä tuoda kuntia ja uudistuksia koskeviin huomioihin seuraavat näkökulmat. Syy usein toistettuihin mielikuviin, oletuksiin ja näkemyksiin kuntauudistusten kielteisistä seurauksista ei ole esimerkiksi kuntien yhdistyminen, saati yleisesti valtakunnallinen kuntauudistuspyrkimys ja sen ohjaava vaikutus. Syyt ovat siinä, miten kunnat yleensä, muutoksessa ja uudessa tilanteessa toimivat. Usein ne toimivat huonosti.
Huomattava osa kuntapäättäjistä ei ole asiantuntevia eikä edes vahvasti kansalaisten ja palvelutoimijoiden asemaa painottavia kuntia koettelevissa muutosprosesseissa. Siis, toisin kuin jotkut puolesta tai vastaan ilman kunnon perusteita väittävät: toteutuneita kunta- ja seutukuntatason muutosprosesseja koskevat havainnot niiden seurausvaikutuksista eivät vielä kerro juuri mitään koko valtakunnallisen muutospyrkimyksen vaikutuksista tai mielekkyydestä.
Kunnat kaipaisivat ohjausta, mutta se tehtiin lainsäädännöllä vaikeaksi 20 vuotta sitten. Ja nyt on vastassa kunnallispoliitikkoja, jotka kannattavat Suomen Valtiota itsenäisempiä satoja pieniä ruhtinaskuntia, tai jotain muuta valtion holhouksesta vapaata mutta sen tukia nauttivaa organisaatiomuotoa, jossa itsellä tai ainakin omalla viiteryhmällä on erityisasema.
Saatavuus on eri asia kuin saavutettavuus
Pääministeri Jyrki Kataisen mukaan nykyhallitus aikoo romahduttaa kuntien määrän Suomessa sataan. Tämä on aika suuri saneeraus kun ottaa huomioon että nyt kuntia on 336.
Katainen on ihan oikeilla linjoilla. Kuntia on nyky-Suomessa aivan liikaa kun ottaa huomioon että kuntien ainoana tehtävänä on huolehtia kuntalaistensa peruspalveluista. Kuntien tehtävänä ei ole kansalaisten identiteettityö eikä demokratian tarjoaminen. Demokratiasta Suomessa huolehtivat poliittiset puolueet, eivät kunnat.
Mitä vähemmän Suomessa on kuntia, sitä vähemmän Keskustalla on valtaa. Ei tarvitse kuin katsoa Suomen karttaa. Keskustan olemassaolon tarkoitus näyttää nykyään olevan oman valtansa pönkittäminen kansalaisten kustannuksella.
Tiedän oikein hyvin, että suuri ei välttämättä ole kaunista, suureksi yhdistyminen tai edes suurelta ostaminen. Esimerkiksi käyköön Myrskylän kunta, joka on ymmärtänyt ostaa sosiaali- ja terveyspalvelunsa kuntayhtymältä, joka muuten sattuu vieläpä sijaitsemaan toisessa maakunnassa eli Päijät-Hämeessä. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut palvelun saatavuuteen saatikka saatavuuteen sillä esimerkiksi kuntayhtymän nuorten työpaja on Sysmässä eli melkein Keski-Suomessa eli käytännössä ei missään myrskyläläisten kannalta. Eivät kuitenkaan ole tulleet ajatelleeksi että työpajapalvelua voisi ostaa vaikka Porvoosta tai Lahdesta. Eikä tarvitsisi ostaa jos Myrskylä liitettäisiin sellaiseen kuntaan jossa kyseistä palvelua on tarjolla. Kuntalaiset säästäisivät.
Sitten taas esimerkiksi samassa maakunnassa oleva Pornainen on tuottanut samaa palvelua yhteistyössä Mäntsälän kanssa siten, että fyysinen työpaja on Mäntsälässä ja sinne kunnan ainoa nuorisotyöntekijä on kuljettanut nuoret omalla autollaan. Innovatiivisuudesta ja yrityshalusta iso käsi Pornaisille, joka ei muuten ole ymmärtänyt olevansa kasvava lapsiperhekunta sillä muuten siellä ei ole nuorisolle juuri muuta kuin kortteliralli, ei esimerkiksi toisen asteen koulutusta.
Nuorison syrjäytymisuhkan - josta sekä Haavisto että Niinistö olivat huolestuneita - selvittämiseen tarvitaan uusia malleja koska ilmiselvästi nykyiset eivät riittäneet. Tästä pitäisi olla kansallinen konsensus. Presidentiksi valittu Niinistö jopa ehdotti poikkihallinnollisen työryhmän asettamista selvittämään asia. Hallinnonrajat ylittävää yhteistyötä ei kuitenkaan voi tehdä, jos kyseessä on niin pieni kunta että kyseistä hallinnonalaa ei kunnassa edes ole.
Valtio alueena ja alueiden hallinto
Suomen perustuslain 121 pykälän mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Meillä on siis oikeus kansalaisina hallita omaa aluettamme, jota sanotaan kunnaksi. Se, ovatko kuntapäättäjät asiantuntevia, riippuu meistä kuntalaisista. Myöskin se, haluammeko luovuttaa alueemme hallinnon pois, riippuu meistä itsestämme. Onko meillä näkemystä tai halua alueelliseen demokratiaan, vai riittääkö meille, niinkuin Perukankaalle se, että kunta tarjoaa palveluja, demokratia kulkekoon omia latujaan.
Valtion alueellinen hallinta on vaikea asia. Jopa niin vaikea, että vastuulliseksi ministeriksi valitaan mieluummin nuori ja kokematon. Näin kävi katastrofiksi osoittautuneessa Lipposen I hallituksen lääninuudistuksessa 1997, jossa nuori Jouni Backman pistettiin tuleen, ja näin kävi myös nykyisessä Kataisen hallituksessa, jossa nuori Hanna Virkkunen pistettiin tuleen. Varttuneemmilla poliitikoilla on liian läheiset hyvä veli- ja siskosuhteet, jotta heidän olisi mahdollista viedä eteenpäin näin suuria rakenteellisia uudistuksia.
Kuntien perustuslainsuoja ei ole valmiiksi taputeltu juttu, vaikka Sipoon maita vietäessä siitä keskusteltiinkin. Odotettavissa on valtiosääntöjuristien ja -tutkijoiden vääntö, joka kestänee vielä pitkään, yli nykyisen hallituskauden. Hallitusohjelma ei vielä korvaa perustuslakia vaikka ohjelmajohtamisen maassa asummekin.
- Tapio Kuure
Valtio alueena ja alueiden hallinto
Suomen perustuslain 121 pykälän mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Meillä on siis oikeus kansalaisina hallita omaa aluettamme, jota sanotaan kunnaksi. Se, ovatko kuntapäättäjät asiantuntevia, riippuu meistä kuntalaisista. Myöskin se, haluammeko luovuttaa alueemme hallinnon pois, riippuu meistä itsestämme. Onko meillä näkemystä tai halua alueelliseen demokratiaan, vai riittääkö meille, niinkuin Perukankaalle se, että kunta tarjoaa palveluja, demokratia kulkekoon omia latujaan.
Valtion alueellinen hallinta on vaikea asia. Jopa niin vaikea, että vastuulliseksi ministeriksi valitaan mieluummin nuori ja kokematon. Näin kävi katastrofiksi osoittautuneessa Lipposen I hallituksen lääninuudistuksessa 1997, jossa nuori Jouni Backman pistettiin tuleen, ja näin kävi myös nykyisessä Kataisen hallituksessa, jossa nuori Hanna Virkkunen pistettiin tuleen. Varttuneemmilla poliitikoilla on liian läheiset hyvä veli- ja siskosuhteet, jotta heidän olisi mahdollista viedä eteenpäin näin suuria rakenteellisia uudistuksia.
Kuntien perustuslainsuoja ei ole valmiiksi taputeltu juttu, vaikka Sipoon maita vietäessä siitä keskusteltiinkin. Odotettavissa on valtiosääntöjuristien ja -tutkijoiden vääntö, joka kestänee vielä pitkään, yli nykyisen hallituskauden. Hallitusohjelma ei vielä korvaa perustuslakia vaikka ohjelmajohtamisen maassa asummekin.
- Tapio Kuure