Demokratiakasvatuksen tukisäätiö

Sakari Suutarinen kuvasi vuoden 2008 Kasvatus ja aika -lehden hienossa artikkelissa, miten Vapaan koulutuksen tukisäätiö vaikutti tehokkaasti 1970-luvulta alkaen kouludemokratiaa, yhteiskuntaopetusta ja koulussa tapahtuvaa demokratiakasvatusta vastaan. Suutarinen arvelee vaikuttavan säätiön myyräntyön ansiota olevan, että koulujen demokratiakasvatus lähti Suomessa eroamaan muiden Pohjoismaiden käytännöistä. Suutarisen mukaan "säätiön edustama ajatusmaailma ja sen asettamat päämäärät tulivat paljolti vallitseviksi koulutuspolitiikan päättäjien keskuudessa vuosituhannen lopussa".
 
Koululaisten kiinnostus vaikuttamiseen on tunnetusti alamaissa. Vuoden 2010 ICCS-aineiston perusteella suomalaisten nuorten yhteiskunnalliset tiedot ovat huipputasoa, mutta kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen vertailumaiden häntäpäässä. Suutarinen ja Kari Törmäkangas ovat juuri julkaisemassa Nuorisotutkimus-lehden ykkösnumerossa uutta tutkimusartikkelia, josta on ennakkoon uutisoitu havaintoja nuorten radikalisoitumisesta ja koulun demokratiakasvatuksen puutteista. Suomalaista äänestysaktiivisuutta uhkaa kestävyysvaje, kun äänestäjien joukosta poistuu 80-prosenttisesti äänestäviä sukupolvia ja tilalle tulee 40-prosenttisesti äänestäviä uusia täysikäisiä. Nuorten aika ja energia uppoavat urapolun pohjustamiseen ja suoritusyhteiskuntaan valmistautumiseen. Kaikki vanhat kansalaisjärjestöt kärsivät uusien aktiivien pulasta. Nuorisotutkijat ja kanslaisyhteiskunnan tulevaisuudesta huolestuneet keskustelijat ovat jo pitkään puhuneet tämän sukupolvellisen demokratiavajeen korjaamisen tarpeesta.
 
Nuorten omaa ajattelua ja toimintaa voidaan aktivoida koulun ulkopuolellakin, mutta koulu on aina tärkeä vaikuttamistanner, kun pohditaan kokonaisten ikäluokkien oppimisen ja kasvamisen avainkysymyksiä. Vapaan koulutuksen tukisäätiön esimerkki osoittaa, että systemaattisella vaikuttamistoiminnalla voidaan kääntää koulun suuntaa. Jotta koulun sisällöt ja toimintatavat muuttuisivat kansalaiskasvatuksen kannalta paremmiksi, tarvitsemme aktiivista ja tehokasta vaikuttamistoimintaa muutoksen tueksi. Meidän tutkijoiden, kansalaistoimijoiden, nuorisokasvattajien ja asiasta kiinnostuneiden opettajien pitäisi perustaa oma Demokratiakasvatuksen tukisäätiö.

Koulun uudistukset tehdään suurten voimien ja jännitteiden ristipaineessa. Rintamalinjat näkyvät varsin selvästi esimerkiksi tuntijakouudistukseen liittyvissä kannanotoissa. Elinkeinoelämän perinteiset etujärjestöt vaativat lisää matematiikkaa, kieliä ja valinnaisuutta kouluihin. Taito- ja taideaineiden lisäämisestä on varsin laaja yhteisymmärrys, joka nojaa tarpeeseen edistää koululaisten terveyttä, hyvinvointia ja tasa-arvoa. Kunnat ja julkinen talous eivät missään nimessä halua lisäkustannuksia kontolleen, ei nyt eikä nähtävillä olevassa tulevaisuudessa. Tuntimääriä haluttaisiin kasvattaa, mutta varaa siihen ei tunnu olevan. OAJ valvoo tiukasti, etteivät opettajien työtunnit vähene - nykymuotoisen työaikajärjestelmän ja nykyisten oppiaineiden raameissa.

Näissä karkeloissa yksittäiset demokratiakasvatuksen asianajajat ovat hyttysen ininää ja uusi tukisäätiömmekin ajautuu helposti marginaaliseen rooliin. Isoihin linjoihin on vaikutettava pitkäjänteisesti, sopivaa maaperää muokaten. Ja vaikuttamistyölle on tarvetta (jopa erityisen paljon) myös suurten päätösprosessien ulkopuolella, pienemmässä ja paikallisemmassa mittakaavassa ja jopa arkisissa kohtaamisissamme koulun kanssa.
Juuri valmistuneessa Opetus- ja kulttuuriministeriön tämänvuotisen työryhmän tuntijakoesityksessä on onneksi näkyvissä eteenpäin menoa yhteiskunnallisen kasvatuksen suhteen. Yhteiskuntaoppi on yksi harvoista lisätunnin saaneista oppiaineista, ja tuo tunti kohdennetaan varsin sopivaan kohtaan, 5.-6.-luokkalaisille. Yläkoulun puolelle esitetään ensimmäistä kertaa omaa viikkotuntia aihekokonaisuuksille, mikä voi tarjota mahdollisuuden yhteiskunnallisen osallistumisen systemaattiseen harjoitteluun yläkoulun aikana.

OAJ on toki jo ilmaissut huolensa oppiaine-korvamerkittömän tunnin ilmestymisestä lukujärjestykseen. Ilman opettajien mukana olemista yksikään laatikkojen ulkopuolelta tuleva uudistus ei ota nykyisissä kouluissamme tuulta siipiensä alle. Onneksi opettajat ovat yleensä sekä hyvin koulutettuja että varsin uudistumiskykyisiä, kun uudistukset toteutetaan opetustyön reunaehdot huomioiden ja opettajien omia kykyjä hyödyntäen. Juuri tällaisessa uudistuksen nivelvaiheessa meillä kaikilla kansalaistoiminnan puolestapuhujilla olisi mahdollisuus antaa kannustusta ja taustatukea opettajakunnalle aihekokonaisuuksien ja yhteiskuntaopin lisäresurssin hyödyntämisessä. Tehkäämme juuri tällaista työtä uudessa salaseurassamme, Demokratiakasvatuksen tukisäätiössä.

Veli Liikanen
Kirjoittaja työskentelee tutkijana ja projektityöntekijänä Mikkelin ammattikorkeakoulun kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa ja nuorisoalan osaamiskeskittymä Juveniassa.

Lähteet:
Sakari Suutarinen 2008: "Vapaan koulutuksen tukisäätiö ? koulukasvatuksen, opettajankoulutuksen ja tutkimuksen näkymätön vaikuttaja 1973?1991." Kasvatus ja aika 2/2008.

ICCS 2010: "Kansainvälinen 38 maan tutkimus: SUOMALAISNUORTEN YHTEISKUNNALLISET TIEDOT KÄRKITASOA Nuorten kiinnostus politiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin vähäistä." Tiedote 29.6.2010.

HS 2012. "Tutkimus: Suomen nuoret ovat radikalisoituneet." HS 8.2.2012.

OKM 2012: "Työryhmä: Perusopetusta uudistetaan - taide- ja taitoaineisiin, äidinkieleen ja yhteiskuntaoppiin lisää tunteja" Tiedote 24.2.2012.

OAJ 2012: "Koulutuksen tasa-arvo ei etene." Tiedote 24.2.2012.