Suurpääkirjoitus

Arkipäivän rasismi on ilmiö, jossa sukupolvien ohipuhuminen on erityisen vahvasti läsnä – katsottiinpa suomalaista asenneilmastoa, viranomaisten suhdetta rasismikysymykseen tai nuorten arkielämää.

Kuka omistaa äänen, on ollut perinteisesti demokratiaa määrittävä kohtalonkysymys. Nykyisin kysymyksen voisi asettaa muotoon kuka omistaa tiedon.

Suurpääkirjoituksessa pohditaan syrjäytymistä sukupolvi-ilmiönä.

Lontoota viime kuukausina pöllyttäneet mediakeskustelut virittävät nuorisotutkijan mieleen klassisen kysymyksen tietämisen sosiaalisista ja moraalisista pulmista.

Mitä kaikkea globaali vastuu voi nuorisotyöllisestä näkökulmasta tarkoittaa? Nuorisotoiminnan globaalista liikkeestä tulee ensimmäiseksi mieleen nuorisovaihto-ohjelmat sekä suomalaisnuorten oleskelu ulkomailla – joko fyysisesti tai yhä enenevässä määrin myös virtuaalisesti

Suurpääkirjoituksessa käsitellään Sandra Nasser El-Dinen palkittua pro gradu -työtä uudelleen- ja vastaanlukemisen metodeilla. Nasser El-Dinelle representaatioiden muovaaminen muslimikultuuureista merkitsee tasapainoilua sen välillä, ettei tutkija turhaan vahvista vallitsevia negatiivisia stereotyyppejä, muttei toisaalta myöskään kaunistele todellisia sortavia käytäntöjä niihin törmätessään.

Se on spämmien poistamista! – huudahti eräs järjestöaktiivi, kun utelin häneltä rasismin vastustamisen mieltä ranskalaisissa järjestöissä. Mitä tämä kuvaannollinen ilmaisu roskapostien hävittämisestä merkitsee tutkijan kenttähavaintona?

Ranskalainen sosiologia on kriisissä. Tähän väitteeseen olen törmännyt useasti Pariisin tutkimusvuoteni aikana.

Pariisilainen maaliskuun loppupuolen kevätviikko täyttyi tasa-arvoisen yhdessä elämisen puolestapuhujista.