Ajattelun kuperkeikat

Nykyisessä tiedolla kyllästetyssä ajassamme hyväksi arvotettu tutkija ei vain tuota uutta tietoa. Hän tuottaa etenkin uutta ajattelua merkitsemällä maailmaa radikaalistikin uusilla tavoilla.

Tämän määritelmän mukaan Nuorisotutkimusseuran vuoden 2010 pro gradu -palkinnon saanut Sandra Nasser El-Dine on kertakaikkisen hyvä tutkija. Hänen gradutyönsä Erojen samuudesta. Lännen ja idän kulttuurien diskursiivinen rakentuminen syyrialaisnuorten sukupuolten välisiä suhteita koskevassa puheessa informoi mutta etenkin liikauttaa lukijaa.

Sandra Nasser El-Dine on mahdottoman tehtävän edessä, ainakin potentiaalisesti: hänen syyrialaisnuoria, sukupuolisuhteita sekä lännen ja idän määrittelyjä koskeva gradunsa on aihepiiriltään myrskyävien stereotypioiden silmässä. Nuori tutkija on tehnyt paitsi tieteellisesti myös poliittisesti ja eettisesti merkittävän valinnan päättäessään tutkia teemaa, joka on samaan aikaan läpikeskusteltu ja vaiettu. Yhtäältä kysymys nuoruudesta ja islamilaisuudesta kietoutuu mediavälitteisen mielikuva- ja maailmanpolitiikan sekä ihmisten arkisten pelkojen ytimeen. Toisaalta se on teema, jota on tutkittu varsin vähän, varsinkaan laadullisin keinoin. Näin on siitäkin huolimatta että väestönkasvusta johtuen esimerkiksi Lähi-idän arabimaiden väestöstä vähintään puolet on alle 18-vuotiaita (s. 5).

Merkittävä gradu on myös siitä syystä, että tutkimuksen kohteena ovat syyrialaisnuoret omassa maassaan. Ylirajaiseksi väitetty nuorisotutkimus kun helposti rajautuu siihen, että tutkija käyttää teoreettisena varantonaan monikansallista kirjallisuutta tai päätyy tutkimaan tavalla tai toisella kansainvälisiksi luokiteltuja ihmisryhmiä hänen omalla lähialueellaan.


Kontrapunkti strategiana

En voinut olla tulkitsematta Sandra Nasser El-Dinen gradutyötä uudelleen- ja vastaanlukemisen metodin onnistuneena kokeiluna. Teoksessaan Culture and Imperialism Edward W. Said on nimennyt tällaisen tutkimusstrategian kontrapunktiseksi lukutavaksi: tutkija asettaa rinnakkain keskenään ristiriitaisia tai kiistanalaisia kokemuksia, kategorioita ja tietoa etsien yhtäläisyyksiä sieltä mistä niitä ei ole ollut tapana etsiä. Musiikkimaailmassa kontrapunkti tarkoittaa kahden tai useamman melodian yhdistämistä yhtäaikaisesti. Nasser El-Dinen gradussa itä ja länsi vaihtavat paikkaa monella tavoin – olipa kyse mieheksi ja naiseksi kasvamisesta, onnistuneen avioliiton ehdoista ja määreistä tai seksuaalisen vapauden tulkinnoista. Kontrapunktinen strategia tuottaa lukutavan, jossa syyrialaisnuorten ajatuksia voidaan määrittää kosmopoliittisen patrioottisiksi: kyse on omaan alueeseen sekä sen ihmisiin ja traditioihin liittyvän ylpeyden ja kyseenalaistamisen dialektiikasta. Kulttuurien määritelmät ovat työssä huolella paikannettuja mutta silti lähtökohdiltaan ja retoriikoiltaan liukuvia.

Jo tutkijan katsetta voi pitää kontrapunktisena, ainakin jos sitä vertaa julkiseen keskusteluun islamista. Islamilaisuus on gradussa tutkijan ja nuorten tulkinnan resurssina, eräänlaisena särmikkään vakuuttamisen retoriikkana, pikemminkin kuin yksilön tai ryhmän ominaisuutena tai olemisen kehyksenä. Sandra Nasser El-Dine ei vaikene stereotypioista. Möhkälemäisetkin stereotyypit asettuvat kierrätyksen kohteeksi. Nasser El-Dinelle representaatioiden muovaaminen muslimikultuuureista merkitsee tasapainoilua sen välillä, ettei tutkija turhaan vahvista vallitsevia negatiivisia stereotyyppejä, muttei toisaalta myöskään kaunistele todellisia sortavia käytäntöjä niihin törmätessään. Hän ei väitä olevansa vapaa ympärillä leijuvista kategorisoinneista. Gradua voikin lukea tutkijan oppimiskertomuksena, jonka kantavana teemana on ”omissa kulttuureja koskevissa ennakkokäsityksissä tapahtuneet kuperkeikat”, kuten Nasser El-Dine asian itse ilmaisee (s. 21).

Tiheän tiedon tehot

Taannoisessa tutkijatapaamisessamme lastensuojelun teemoihin perehtynyt tutkija Elina Pekkarinen kiteytti tiheän tiedon yhden keskeisen yhteiskunnallisen merkityksen todeten, että tällainen tieto ei ole välttämättä helposti manipuloitavissa. Nasser El-Dinen rauhallisen tiheä kuvaus ja nuorten puhetapojen hienovarainen kehystäminen vavisuttavat jähmettyneitä vastakkainasetteluja idän ja lännen välillä – ilman että tutkijan tarvitsee asettua puolustus- tai puolustautumisen asemiin. Maailmanpolitiikan ase on tutkijan kädessä, mutta kaikessa rauhassa.

Sandra Nasser El-Dinen gradutyö tuo esiin kulttuuriseen aikuisuuteen kasvamista koskevien oletusten ja odotusten rosoisuuden. Tiheä kerronta voi olla kontrapunktisen tehokasta välttäessään yksituumaisen kertomuksen vaarat, joista myös kirjailija Chimamanda Adichie monin tavoin viiltävästi puhuu. Arvaan että moni Kommentin lukija kuuluu nykypäivän kiiresukupolveen, jolla ei ole aikaa viettää yhdellä sosiaalisen median sivulla 18 minuuttia. Tämä aika Adichien kertomuksen kuuntelemiseen menee. Kannattaa.