Teinit uusissa perheissä - pohdintaa tutkimattomasta median pyörteissä

Vuosi Lastensuojelun tieto ja tutkimus -hankkeen verkostokoordinaattorina on vienyt minut tapaamaan lastensuojelun asiantuntijoita oppi- ja tutkimuslaitoksiin, sosiaalialan osaamiskeskuksiin, kuntiin ja järjestöihin. Tehtävänäni on ollut selvittää lastensuojelututkimuksen valtakunnallista tilaa ja tutkimustarpeita. Eri puolilla järjestettyihin fokusryhmähaastatteluihin on osallistunut yli 80 henkilöä. Haastattelu osoittavat, että lastensuojelun tutkimuksessa on suuria aukkoja ja lastensuojelututkimus on jäänyt hahmottomaksi kokoelmaksi yksittäisiä tutkimusprojekteja.

Samalla julkisessa keskustelussa kohisee. Lastensuojelu on aihe, josta saa helposti median ja yleisön nälkää tyydyttäviä otsikoita. Viimeisin kohu koski uusperheitä, joiden teini-ikäisiä lapsia tarjotaan vapaaehtoisesti huostaan uuden perheen tieltä. Vantaalaisen virkamiehen mukaan tällaisia tilanteita on tullut vastaan kohtuullisen usein niin, että voidaan puhua ilmiöstä. Heidän kaupungissaan tällaisia tapauksia on kuulemma kymmeniä. Lastensuojeluviranomaisten mukaan ilmiö on yksi syy nuorten huostaanottojen lisääntymiselle.

Uutisessa mainittiin, ettei aihetta ole tutkittu. Tästä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - yleistykset, asiavirheet ja epämääräiset käsitevalinnat laukkasivat läpi lukuisten tiedotusvälineiden palstojen. Uusperheitä koskeva uutinen on esimerkki aiheesta, jota riepotellaan julkisuudessa vailla tutkimusta tai edes alustavaa selvitystä. Lastensuojelun nuoret ovat vähän tutkittu alue, eikä syitä heidän huostaanottojen lisääntymisen taustalla ole toistaiseksi riittävästi selvitetty. Nyt tarjottiin yhtä selitystä.

Olin uutisesta hämmentynyt. Haastattelemistani asiantuntijoista yksikään ei maininnut uusperheilmiötä, vaikka haastatteluissa kartoitettiin nimenomaan tutkimuksen tarpeita. Arvioitu tapausten lukumäärä vaikutti epätodelliselta. Puhelinsoitolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen selvisi, että Vantaalla on vuonna 2009 otettu huostaan 83 teini-ikäistä, siis 13–18 vuotiasta nuorta.* Onko näistä todella kymmeniä otettu huostaan perheen uuden rakkauden tieltä? Keskustelussa myös unohtui, ettei lapsia voi ottaa huostaan tilauksesta. Huostaanotto edellyttää, että lapsen terveys ja kehitys ovat vakavasti vaarantuneet, eikä häntä voida avohuollon tukitoimin auttaa. Lisäksi huostaanoton on oltava lapsen edun mukainen toimenpide. Perheen aikuisten uusi rakkaus ja toive viettää aikaa rauhassa lapsilta ei ole lainmukainen peruste huostaanoton toteuttamiseksi. Toki on niin, että uusperheissä ihmissuhteet luovat verkoston, jonka hallitseminen voi ajoittain olla raskasta. Laiminlyönti ja vaikeat ihmissuhteet vaurioittavat lasta kuitenkin yhtä lailla ydin-, yksinhuoltaja-, uus-, sateenkaari-, vuoroviikko-, viikonloppu- ja sijaisperheissä. Jos lastensuojelutarpeen syynä on laiminlyönnin ja ihmissuhdesolmujen lisäksi teini-ikäisen oma oireilu, keskustelu perhemuodosta tulee entistä oudommaksi. Tavatonta kun ei ole, että uupuneet vanhemmat, perhemuodosta riippumatta, toivovat huostaanotosta apua nuorelle, jota ei turvallisesti voida kasvattaa kotona. Tämä ei ole itsekästä, vaan vastuullista vanhemmuutta. Vaikeahoitoisen lapsen auttamiseksi ja tukemiseksi huostaanotto on tukimuoto, johon ovat oikeutettuja myös uusperheiden lapset.

Keskustelu nuorten huostaanottojen määrällisen kasvun syistä uhkaa uusperhekohussa eksyä raiteiltaan. Unohdetaan koulutus- ja työmarkkinoiden luomat paineet, perheiden köyhyys, päihteet, mielenterveysongelmat ja muut tekijät, jotka vanhempien uupumuksen ja nuorten oireilun taustalla vaikuttavat. Lastensuojelun todellisuus on usein rakkautta raadollisempaa.

Kysynkin, ovatko edellä mainitut ”perinteiset” sosiaaliset ongelmat vakiintuneet jo siinä määrin, ettei niistä jakseta enää edes kirjoittaa otsikoita?

* Lähde: Lastensuojelu.SVT.THL [Poimittu 4.5.2011].

Kirjoittaja on VTT ja verkostokoordinaattori, Lastensuojelun tieto ja tutkimus -hanke LasTut.