Onpa somaa!

Kun nauttii somaa grammoittain ”voi ottaa vapaapäivän todellisuudesta milloin haluaa ja palata ilman mitään päänsärkyä tai mytologiaa”. Teho perustuu myös toistoon: ”Niin, jokainen on nyt onnellinen, kertasi Lenina. He olivat kuulleet nuo sanat sataviitenäkymmenenä toistona joka yö kahdentoista vuoden ajan.” Eikö näin juuri tapahdu SOMEn kohdalla – vapaapäiviä keskustelutodellisuudesta, toistuvia tapaamisia vain elektronisten naapureiden kanssa? Entä aidot naapurit, kuinka keskustelu heidän kanssaan sujuu?

 

”Mutta nyt soma oli alkanut vaikuttaa. Silmät säteilivät, posket hehkuivat, yleisen hyväntahdon sisäinen valo kohosi kaikkien kasvoille onnellisina, ystävällisinä hymyinä.” Jos SOME saa aikaan samanlaisia vaikutuksia, ei juttu ole hullumpi lainkaan.

 

” --- Lenina oli salavihkaa nielaissut puoli grammaa somaa ja saattoi nyt siis istua tyynesti mitään kuuntelematta, mitään edes ajattelematta, mutta tuijottaen suurilla sinisillä silmillään valvojan kasvoihin ihastuneen tarkkaavaisen näköisenä.” Näinkö sinisilmäisiä me olemme myös SOMEn suhteen?

 

”Lopulta hän suostutti Bernardin nielemään neljä tablettia somaa. Viitää minuuttia myöhemmin menneisyys ja tulevaisuus haipuivat.” Eikö SOMEa juuri vaivaa tämä tänään-tässä-nyt –ajattelu, ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta, on vain tämä hetki. ”Emme tarvitse täällä mitään vanhaa. – Vaikka se olisi kaunista? – Erityisesti emme, jos se on kaunista. Kauneus vetää puoleensa, emmekä halua, että vanha vetää ihmisiä puoleensa. Haluamme, että he pitävät uudesta.” SOME on ainakin melkolailla uutta.

 

” --- hän nieli kuusi puolen gramman tablettia somaa, asettui vuoteeseensa ja oli kymmenen minuutin kuluttua matkalla kuu-ikuisuuteen. Kuluisi vähintään kahdeksantoista tuntia, ennen kuin hän jälleen palaisi aikaan.” Eikö SOME ole todellinen aikasyöppö? Huomaamatta voi koneen ääressä kulua tunti toisensa perään, varsinkin viikonloppuisin. Tunnetusti viestintätekniikka on addiktoivaa. Nettiriippuvuus on kuin mikä tahansa riippuvuus: annosten määrää täytyy kerta kerralta lisätä, jotta teho säilyy.

 

”Soman antama pyhä oli täydellinen, ja seuraava aamu saattoi joskus olla epämiellyttävä, mutta vain pyhän iloihin verrattuna.”

 

”Linda sai somansa. Siitä lähtien hän pysytteli pienessä huoneessaan, loikoi vuoteessa, radio ja televisio alati auki, hajuöljyhana tasaisesti tippumassa ja soma-tabletit käden ulottuvilla – siellä hän pysytteli. Silti hän oli aina kokonaan muualla, kaiken aikaa poissa, äärettömän kaukana, pyhää viettämässä.” Eikö SOMEn tuotekehittelyä pitäisi nyt kääntää hajuöljyhanan suuntaan?

 

”Kirjoittaa, kun ei ole mitään sanottavaa. – Juuri niin. Mutta se vaatiikin mitä kuulumattominta nerokkuutta.” Tätä nerokkuutta tuntuu SOME olevan pullollaan. Toisaalta kansainvälisissä vertailuissa suomalaista kommunikaatiota on pidetty lähtökohtaisesti hitaana, haluttomana ja estyneenä. Kommunikaatio kasvokkain saattaakin olla suomalaiselle vaikeampaa, mutta viestintävälineet tuovat tuohon suomalaiseen kömpelyyteen helpotusta. Välineet sopivasti etäännyttävät ja sitä kautta rohkaisevat itseilmaisuun. On hienoa, että suomalaiset vähitellen oppivat kommunikoimaan luontevasti, vaikka sitten SOMEn kautta.

 

”Tiede on vaarallista. Meidän on pidettävä se huolellisesti kahleissa ja kuonokopassa.”

Siksiköhän on niin vähän SOMEen liittyvää tutkimustietoa saatavilla? Aivotutkimus on pyrkinyt osoittamaan, kuinka erilaisten mediatyökalujen käyttö vaikuttaa merkittävästi aivotoimintoihin; informaation välittymisen tavoilla on yhteyttä ajattelun rakenteisiin. Viime aikoina aivotutkijat ovat ryhtyneet puhumaan infoähkystä, älyllisestä ylikuormituksesta ja aivoväsymyksestä silloin, kun netti kasaa aineistoa lyhytkestoiseen muistiin, josta aineisto ei siirry ymmärrettynä pitkäkestoiseen muistiin. Kun tekee montaa asiaa samaan aikaan (multitasking), aivot väsyvät nopeasti.

 

Onkohan SOME ”väistämätön yhteiskunnallinen kohtalomme” kuten soman tuottama onnellisuus? Viestinnän historiassa on kautta aikojen aina pelätty uusia kommunikaatiokoneita. Antiikin Kreikassa Sokrates pelkäsi, että ajattelija kadottaa ajatuksensa jos merkitsee sen pergamentille. Samoin Platon pelkäsi, että puhetaito katoaa kirjoitustaidon yleistyessä. Hän kuitenkin otti kirjoitustaidon käyttöönsä, koska sen edut ylittivät sen haitat. Eiköhän näin käy myös SOMEn…

 

Ritva-Sini Merilampi

Kasvatustieteiden tohtori

Mediakasvatusseuran puheenjohtaja