Matkalla kohti rasismista ja syrjinnästä vapaata yhteiskuntaa jokaisen olisi tärkeää pohtia omia ennakkoluulojaan. Sen sijaan, että näkee uudet ihmiset jonkin ryhmän edustajana, stereotypiana, joilla ei ole omia mielenkiinnon kohteita tai persoonallisuutta, heidät pitäisi kohdata yksilöinä. Ihmisten tulisi vapautua ajattelumallista kaikki nuo ovat tietynlaisia.
Antti Kivijärven kolumnissa Nuoret ja yhteisöllinen rasisminvastaisuus annetaan neljä vinkkiä siitä, kuinka vastustaa rasismia käytännössä. Rasismin voima piilee usein siinä, että sen takana seisoo hiljaisesti hyväksyvä yhteisö. Tämä asetelma olisi syytä kääntää päälaelleen.
Matkalla kohti rasismista ja syrjinnästä vapaata yhteiskuntaa olisi jokaisen tärkeää pohtia omia ennakkoluulojaan. Sen sijaan, että näkee uudet ihmiset jonkin ryhmän edustajana, stereotypiana, joilla ei ole omia mielenkiinnon kohteita tai persoonallisuutta, heidät pitäisi kohdata yksilöinä. Ihmisten tulisi vapautua ajattelumallista kaikki nuo ovat tietynlaisia.
Vuoden 2008 kuntavaalien jälkeen minulta on melkein jokaisessa maahanmuuttoaiheisessa tilaisuudessa kysytty, onko rasismi lisääntynyt. Joudun kerta toisensa jälkeen tuottamaan pettymyksen: en tiedä.
”On se helvetti, ettei näille mamuille löydy kuria ja lakia. Narun jatkoksi vaan.” Lauseet ovat Suomen johtavan talouslehden Kauppalehti.fi :n kommenttiketjusta. Ketju oli otsikoitu ”Hiv-positiivinen neekeri raiskasi alaikäisen tytön”.
Rasismista keskustellaan kiivaasti juuri nyt. Maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta väitellessä todetaan usein, että kova kritiikki ei ole sama asia kuin rasismi. Teesi kuuluu, että maahanmuutosta on voitava keskustella niin kuin asiat ovat ja kaikkien on oikeus ilmaista mielipiteensä monikulttuurisuudesta.
Syrjinnän vastustaminen alkaa ihmisestä itsestään. Yksilön täytyy ensin sisäistää, mitä rasismi merkitsee, mitä se on saanut aikaan kautta historian ja miten sitä esiintyy ympärillämme. Muuten on vaikea argumentoida rasisminvastaisuuden tärkeydestä ja kannustaa siitä avoimesti puhumista. Aloittakaamme siis pienestä. Tutustutaan aiheeseen ja kannustetaan keskustelua ympärillämme missä tahansa olemmekin.
Maanantaina 18. huhtikuuta ystäväni seisoi Hakaniemen metroaseman tuulikaapissa, kun kolme teini-ikäistä, tummaihoista poikaa tuli hänen luokseen. Yksi pojista avasi keskustelun. Hän halusi tietää, mitä ystäväni ajatteli Suomen eduskuntavaalien tuloksista. Pojat olivat huolissaan siitä, mitä maahanmuuttokriittisyydestä tunnettujen Perussuomalaisen valtava vaalivoitto käytännössä tarkoittaisi.
Rasistinen kielenkäyttö on tekemista siinä missä muunlainenkin kielenkäyttö. Tämän takia on tärkeää muistaa, että sananvapauden vaalimiseen kuluu myös vastuu. Kolikolla on kaksi puolta: oikeus ja velvollisuus.
Ensiksi haluan onnitella tutkijakollegaa upeasta väitöskirjasta! Aion suositella sitä kaikille. Se on kuin dekkari: mukaansatempaava, helppolukuinen, hyvin kirjoitettu. Aiheesi, arkipäivän rasismi kouluissa, on mitä ajankohtaisin, vaikea ja vaiettu.
