Salaisen tiedon lähteellä

Antti Häkkinen & Mikko Salasuo (toim.): Salattu, hävetty, vaiettu – Miten tutkia piilossa olevia ilmiöitä. Vastapaino & Nuorisotutkimusverkosto 2015. 346 s. 

Television ajankohtaisohjelma käsittelee Eurooppaan kohdistuvaa pakolaisvirtaa. Studioon on kutsuttu keskusteluryhmä, jolle esitetään lyhyitä videoita keskustelun tueksi. Videoissa haastatellaan länsisuomalaisen pakolaiskeskuksen turvapaikanhakijoita.

Kun nuori irakilainen mies kertoo haastattelijalle tarinaansa, eräs studiokeskustelija epäilee tarinan totuudenmukaisuutta. Studiokeskustelija ei kuitenkaan tarkoita epäilyksellään sitä, että haastateltava hakisi turvapaikkaa väärin perustein, vaan sitä, että vainotun on vaikea luottaa kehenkään. Kun taustalla on pelko, henkeen kohdistuva uhka, on jokainen kerrottu tarina mahdollinen turvallisuusriski kertojalle itselleen.

Tieteen näkökulmasta irakilaismiehen tapaus on hyvä esimerkki ongelmista, joita kohdataan tutkittaessa arkaluontoisiksi mieltyviä ilmiöitä. Yhtäältä, kun ei haluta tai voida puhua, tutkimusaineistoa kertyy niukasti tai ei lainkaan. Toisaalta, edellä mainittuihin syihin viitaten, aineiston validiteetti kärsii, kun tutkimuksen kyky mitata asiaa, jota sen pitäisi mitata, huojuu. Voiko hankalia, ohuen tiedon ilmiöitä edes tutkia? Salattu, hävetty, vaiettu vastaa kysymykseen jo alaotsikossaan. Hankalia ilmiöitä voidaan ja pitääkin tutkia.

Antti Häkkisen ja Mikko Salasuon yhdessä toimittama teos mainostaa itseään lajissaan ensimmäiseksi suomalaiseksi tutkimusmetodikirjaksi. Salattu, hävetty, vaiettu koostuu yhdeksästä itsenäisestä artikkelista, jotka ohjaavat sekä tutkijoita että opiskelijoita salaisen äärelle. Artikkeleiden kirjoittajat ovat kokeneita, uskaliaita tutkijoita. Uskaliaita siksi, että latautuneiden yhteiskunnallisten ilmiöiden – sellaisten kuin rasismi tai rikollisuus – tutkiminen toimii usein sytykkeenä painostukselle, uhkailulle ja suoranaiselle vainolle. Ihmisillä on luontainen taipumus vastustaa tiedon muutosta, sillä se saattaa horjuttaa heidän todellisuutensa perustaa. Onkin yleistä, että osa tutkimuskohteen stigmasta tarttuu tutkijaan.

Salattu, hävetty, vaiettu jakautuu kolmeen temaattiseen osaan. Ensimmäinen osa, ”Salattu maailma” pureutuu (Helsingin) kaupungin alamaailmaan, rikollisiin ja poliiseihin, sekä huumetrendien tutkimukseen. Toinen osa, ”Häpeä ja hiljaisuus” käsittelee homoseksuaalisuutta, rasismia ja dopingia, kun taas kolmas osa, ”Vaietut asiat”, selvittää abortteihin sekä lastensuojelun ongelmiin liittyvää hiljaisuutta. Käsittelyssä olevat ilmiöt perustuvat kirjoittajien omaan tutkimuskokemukseen.

Ajankohtaisin ja samalla kiistellyin teoksen käsittelemä ilmiö lienee rasismi. Teoksen toiseen temaattiseen osaan sijoitettu ”Kuuntelemista, sanoittamista ja näkyväksi tekemistä” -niminen artikkeli esittää, että nykyhetken rasismi on monimutkainen paradoksi: yhtäältä ylinäkyvä, toisaalta näkymättömäksi tehty. Artikkelin yhdellä kirjoittajalla, muiden muassa rasismia ja maahanmuuttajanuorten ajatuksia tutkineella Veronika Honkasalolla, on omakohtaisia kokemuksia tulenarkojen aiheiden käsittelyn aiheuttamien seurauksien osittaisesta arvaamattomuudesta. Törkeät, herjaavat kommentit täyttivät Honkasalon Facebook-sivunsa seinän, kun hän oli kritisoinut perussuomalaisten maahanmuuttopoliittista ohjelmaa ja väittänyt sen pohjautuvan rasistiselle ideologialle.

Yksi Salattu, hävetty, vaiettu -teosta keskeisesti määrittävä piirre on suhteellisuudentaju: sensaatiohakuisuuden sijaan pyrkimyksenä on edistää tieteellistä työtä. Kokonaisuutena teos on mielenkiintoinen ja ennen kaikkea tarpeellinen. Parhaimmillaan se tarjoaa lukijalle mallinnuksia siitä, millaisin aineistoin ja menetelmin erilaisia ilmiöitä voidaan tutkia. Ilmiöt, joiden kohtaloksi on langennut piilottelu, rakentuvat pikku hiljaa osaksi näkyväksi kirjoitettua historiaa ja nykyhetkeä, ja ennen kaikkea avoimempaa yhteiskunnallista keskustelua.

Jarkko Volanen
Kirjoittaja opiskelee kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa, ja lisäksi hän on opiskellut luovaa kirjoittamista Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa.