Päivä teatterissa - nuorisolakikiertueen ensi-ilta Tampereella

Nuorisolain uudistamisen aluekierros Tampereella 12.1.2015
Esitys: Nuorisolaki uudistuu – vaikuta nyt!
Ohjaus: Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto.
Näyttämöllä: ”OKM:n jengi” vieraineen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön aluekiertue käynnistyi 12.1. Tampereen Teatterissa. Teatterin eteisaulassa oli ennen aamuyhdeksää odottava tunnelma, johon sekoittui jännittynyt epätietoisuus siitä, mitä oli tulossa. Osa osallistujista kertoi vahtimestarille tulleensa koulutukseen, osa puhui seminaarista ja osa tapahtumasta.

Ensimmäinen näytös

Ministeri ja nuoret

Tilaisuuden ohjelmasta ilmeni, että päivä rakentuu kahdesta osasta tai teatterikielellä näytöksestä. Ohjelma osoittautui pian tiiviiksi, puheenvuoroja oli paljon. Teatterin tunnelmallisessa miljöössä yhdistyivät menneiden esitysten henki ja tulevaisuuteen kurkottava keskustelu. Vahvasti nykyaikaa oli viestiseinä, jolla käytiin keskustelua nuorisolaista.

Ensimmäisen näytöksen alkuosassa nuorten osallisuus toteutui kahtena videona, joista toisessa nuoret kertoivat mielipiteitään nuorisotiloista ja toisessa pohtivat, mikä on nuoren ikämääritelmä. Nuorisotiloja pidettiin tärkeinä paikkoina, mutta nuoren iästä ei löytynyt yhtä ainoaa määritelmää. Yhteiseen määritelmään iästä ei päästy muissakaan päivän esityksissä tai keskusteluissa. Ikäkeskustelu tuntuu olevan nuorisoalan ikiliikkuja, joka pyörähtää käyntiin kerta toisensa jälkeen. Siihen liittyy monenlaisia intressejä, joiden yhteensovittaminen ei ole helppoa. Ikärajakysymystä voidaankin luonnehtia nuorisopolitiikan pirulliseksi ongelmaksi (’wicked problem’), johon etsitään ratkaisua kerta toisensa jälkeen ja joka muuttaa kameleonttimaisesti muotoaan yhteiskunnan muutosten myötä.

Käsitteen ’wicked problem’ katsotaan olevan peräisin Horst W.J. Ritterin ja Melvin M. Webberin artikkelista Dilemmas in a General Theory of Planning (1973). Pirullisille ongelmille on tyypillistä se, että ne ovat luonteeltaan sosiaalisia tai kulttuurisia ja poliittisesti kaksiteräisiä miekkoja. Niin sanotun pirullisen ongelman ratkaiseminen on varsin epätodennäköistä, mutta niiden kanssa opitaan tulemaan toimeen. Ikärajakysymys on malliesimerkki pirullisesta ongelmasta. Teatteriesityksessä pirullinen ongelma on kuin se ikävä tyyppi katsomossa, jonka auki unohtunut kännykkä soi kesken esityksen ja jota kiusaantuneet esiintyjät ja muu yleisö yrittävät olla huomaamatta.

Videoiden jälkeen lavalle astui ministeri Pia Viitanen, joka korosti lainvalmistelun avoimuutta ja nuorten äänen kuuluvuuden tärkeyttä. Ministeri Viitanen kertasi nuorisolain historiaa ja nosti esiin edelliseen lakiin lisätyn etsivän nuorisotyön, mitä hän luonnehti menestystarinaksi. Ministeri toi teemana esiin osallisuuden, jolla hän viittasi Kati Närhen jaotteluun osallisuus, osallistuminen ja osallistaminen. Edelleen Närheen viitaten ministeri totesi osallisuuden edistämisen vaativan matalan kynnyksen palveluita ja kasvokkain kohtaamista. Ministeri käsitteli puheessaan myös korjaavaa ja ehkäisevää työtä toisiaan täydentävinä työmuotoina, joiden jatkuvuus tulee turvata. Osallisuuden ohella toinen ministerin puheen keskeinen teema oli syrjäytyminen, jonka vaaran hän kertoi alkavan jo varhaiskasvatuksen aikana, jolloin uusimpien tutkimusten mukaan siihen voidaan tosin vielä vaikuttaa. Ministeri nosti esiin huolen siitä, että kouluikäisillä, 7–12-vuotiailla, syrjäytyminen lisääntyy ja toimenpiteet ovat tuolloin haastavampia. Ministeri heitti ilmaan ideoina perhetoiminnan kehittämisen, harrastustoiminnan lisäämisen ja koulukiusaamisen lopettamisen välineinä syrjäytymisen ehkäisyyn. Palveluiden saatavuuden turvaaminen tasapuolisesti eri puolilla maata on ministerin mukaan myös yksi haaste, samoin kuin kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen. Lopuksi ministeri Viitanen mainitsi vielä lapsi- ja nuorisopoliittisen LANUKE-ohjelman, jonka hän totesi vakiinnuttaneen asemansa nuorisopolitiikan hoidossa ja olevan valmistelussa samanaikaisesti uuden nuorisolain kanssa.

Ministerin puheenvuoron jälkeen ohjelma jatkui lasten parlamentin puheenjohtajien ja nuorisofoorumin edustajien kysymyksillä ministerille. Kysymyksiä esitettiin kiusaamisesta, miten koulukiusaamiseen voitaisiin puuttua lain kautta, perheen hyvinvoinnin tukemisesta, miten nuorisolaissa voitaisiin varmistaa nuorten oikeus tulla kuulluiksi, miten lasten ja nuorten kohtelua voitaisiin parantaa, miten nuorisolaki voisi parantaa matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia sekä nuorten ja lasten harrastuksia ohjaavien aikuisten valinnasta ja heidän toimintansa valvomisesta. Lasten ja nuorten puheenvuoroissa kiusaaminen sekä lasten ja nuorten kohtelu artikuloituivat toiseksi nuorisopolitiikan pirulliseksi ongelmaksi, jonka ratkaisemiseen nuorisolaki ei yksin pysty.

Nuorten osallisuutta tuettiin videoiden lisäksi myös tällä lasten ja nuorten kysymyksiä ministerille sisältävällä osuudella ohjelmassa, mutta jäin pohtimaan oman oppilaitokseni opiskelijoiden kommentteja nuorten edustuksellisuudesta. Nuorten vaikuttajaryhmien ulkopuolelle jää iso joukko nuoria. Miten keskivertonuoren ääni ja mielipiteet kuuluvat lainvalmistelussa? Miten vahva on heidän osallisuutensa nuorisolain valmistelussa? Kiinnostaako asia edes heitä? Kolmas nuorisopolitiikan pirullinen ongelma nosti päätään teatterin penkistä.

Seuraavaksi oli vuorossa johtaja Georg Henrik Wreden puheenvuoro, jossa hän alusti nuorisolain uudistamisen taustoista. Wrede haastoi yleisön pohtimaan, mitä vanhasta laista säästetään ja mitä uutta lakiin tarvitaan. Tämä puheenvuoro kuului myös muiden aluetapaamisten ohjelmaan.

Kuvitteellinen esirippu laskeutuu ja yleisö siirtyy väliajalla lounaalle.

Toinen näytös

Etsivä nuorisotyö - jalkautumisen malli muillekin työmuodoille

Lounastauon jälkeen ohjelma jatkui etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan näkemyksillä nuorisolaista. Näistä etsivän nuorisotyön kannat nousivat vahvemmin esiin. Etsivän nuorisotyön koordinaattorit Pauliina Koljonen Äänekoskelta ja Niclas Risku Vaasasta ottivat kantaa nuorisolain ja nuorisotyön arvostuksen puutteeseen verrattuna esimerkiksi lastensuojeluun ja nuorisolakiin kirjattuun ikärajaan. Neljäs nuorisotyön pirullinen ongelma tuli nimetyksi nuorisotyön arvostukseksi. Etsivät esittivät, että nuorisotyön arvostuksen nousu parantaisi yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Yhteistyötä lasten ja nuorten kanssa työskentelevien välillä voitaisiin etsivien mielestä parantaa velvoitteella tutustua vastavuoroisesti eri toimijoita sitoviin lakeihin. Etsivän työn otetta voitaisiin jalkauttaa myös muihin työmuotoihin, esimerkiksi perhetyöhön. Etsivien pohdinta kiertyi takaisin ensimmäiseen pirulliseen ongelmaan, kysymykseen ikärajoista. Etsivän työn asiakkaissa on paljon yli 25-vuotiaita asiakkaita ja jotkut asiakkaista ovat yli 29-vuotiaitakin. Tästä syystä ikärajaa ei pitäisi laskea. Kohderyhmän laajuuden vuoksi etsivät ehdottivat kuitenkin nuorten jakamista iän perusteella ryhmiin palveluiden kohdentamiseksi. Etsivien esityksessä varhaisnuoria olisivat 10–14-vuotiaat, nuoria 15–17-vuotiaat ja nuoria aikuisia 18-vuotiaat ja sitä vanhemmat. Etsivät olivat valmistautuneet hyvin puheenvuoroonsa ja miettineen lakiuudistusta etsivän nuorisotyön näkökulmasta. He toivoivat uuteen lakiin tarkempaa määritelmää etsivästä nuorisotyöstä ja rahoituksen pysymistä valtion avustuksena. AVIen he toivoivat valvovan etsivän työn laatua. Kuntien etsivän nuorisotyön lisäksi laissa tulisi myös tukea kolmannen sektorin tekemää etsivää työtä. Esitykseen saatiin pientä jännitettä, kun etsivät kyseenalaistivat ensimmäisen näytöksen lopulla esitettyä näkemystä etsivästä työstä korjaavana työnä, ja painottivat etsivän nuorisotyön sisältävän sekä ehkäisevän että korjaavan työn.

Toisen näytöksen keskiössä oli paneeli, jossa keskustelivat Nuorisovaltuustojen puheenjohtaja Santeri Lohi, nuorisokeskus Marttisen toimitusjohtaja Helena Vuorenmaa, Ylöjärven nuoriso-ohjaaja Anu Utter, Kokkolan nuorisotoimenjohtaja Ronnie Djupsund ja OKM:n neuvotteleva virkamies Jaana Walldén. Kommentointipöydässä olivat OKM:stä johtaja Georg Henrik Wrede ja erityisasiantuntija Seija Kähkönen. Paneelissa nuorisotyön tärkeimmäksi tehtäväksi määrittyivät kasvatus, osallisuus ja kohtaaminen. Paneelin näkemyksen mukaan nuorisolain valmistelussa ikäkysymykseen tulisi suhtautua väljästi, siitäkin huolimatta, että nuorisotyö ei tällöin määrity kovin tarkasti ja palveluiden kohdentamista täytyy miettiä. Ikäkysymys piti sitkeästi pintansa nuorisopolitiikan pirullisena ongelmana. Lisäksi paneelissa pohdittiin nuorisotyön ja -lain suhdetta.

Yleisökysymyksiin päästiin vasta tässä kohtaa päivää, kun paneelin moderaattori Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston nuorisotoimen ylitarkastaja Simo Luukkainen kehotti esittämään kysymyksiä panelisteille ja ”OKM:n jengille”. Yleisökommenteissa otettiin kantaa ikäkysymykseen ja palveluiden järjestämiseen ja monialaiseen työhön.

”Osallisuus on keskustelu, josta nousee tukka pystyyn”

Paneelissa keskusteltiin myös osallisuudesta ja sen määritelmästä ministeri Viitasen puheenvuoron inspiroimina. Keskustelu sähköistyi viimein hieman. Osallistuminen määriteltiin matalan kynnyksen toiminnaksi, jolloin jo nuoren paikalle tuleminen on osallistumista. Osallistumisen painotettiin perustuvan vapaaehtoisuuteen. Paneelissa todettiin myös, että lainsäädännöllä ei voida vaikuttaa asenteisiin ja että vaikeasti ymmärrettävä lakiteksti hankaloittaa nuorten omaa aktiivisuutta. Keskustelu osallisuudesta herätti tunteita ja sai erään osallistujan toteamaan, että ”tukka nousee pystyyn”. Yleisökommentti palautti keskustelijat etsivän nuorisotyön arkeen: nuoria ei aina kohdella yhtä hyvin kuin aikuisia. Moni nuori ei edes ymmärrä, että hänellä olisi oikeus omaan mielipiteeseensä tai oikeus vaikkapa kieltäytyä jostakin toimenpiteestä. Nuorilta puuttuu kyky vaikuttaa itse omaan asiaansa ja autonomia päättää omista asioistaan. Mutta mikä sitten määrittelee osallisuuden? Paneelissa korostettiin, että osallisuudessa on kyse suurelta osin subjektiivisesta kokemuksesta. Osallisuus varmistui nuorisopolitiikan pirulliseksi ongelmaksi.

Epilogi

Aluekiertueen ensimmäinen päivä on päättynyt. Yleisö valuu ulos teatterista. Olo on hieman informaatioähkyinen. Myöhemmin kuulen, että joillekin osallistujille päivä oli käynyt liian raskaaksi ja teatterista oli poistuttu kesken ensi-illan. Mietin, millaisen teatteriesityksen olen nähnyt ja päädyn draamaan, jossa ammattiesiintyjät tuottivat lavalla vuoropuheluna näyn nuorisopoliittisesta todellisuudesta, sen taustoista ja tulevaisuuden heijastuksista. En varsinaisesti kokenut itseäni osalliseksi, mutta tämä ei ollut tilaisuuden tarkoituskaan. Kuten Wrede loppupuheenvuorossaan kertoi, ideana oli luoda sama tietopohja nuorisolakikeskustelusta eri paikoissa. Loppupuheenvuorossa saimme myös vastauksen teatterin eteisaulassa askarruttaneeseen kysymykseen, kun Wrede määritteli tilaisuuden seminaariksi. Aamun mysteeri oli selvinnyt, ainakin tältä osin viisastuneena yleisö katosi Tampereen kaduille. ”OKM:n jengin” kiertue ja nuorisopolitiikan pirullisten ongelmien käsittely jatkui Oulussa 16.1.2015.

Merja Kylmäkoski
Humanistinen ammattikorkeakoulu