Monialainen nuorisotyö tavoitteellisena kasvatustyönä

Nuorisolain uudistamisen aluekierros Turussa 26.1.2015

Niin paljon asiaa, niin monia kärkiä – yhteisenä nimittäjänä monialainen nuorisotyö tavoitteellisena kasvatustyönä.

Nuorisolaki uudistuu – vaikuta nyt -kiertueen päivä Turussa 26.1.2015 oli alan toimijoiden vireä ja asiantuntemusta uhkuva keskustelutilaisuus. Lakiuudistusehdotusnostojen lisäksi päivä innoitti esille kannanottoja alan nykyisistä painopistealueista ja yhteisistä tulevaisuuden kehittämishaasteista, alan vaikuttavuuden arviointia unohtamatta. Keskustelupäivä Turussa oli rakennettu niin, että päivä avattiin ensin nuorisolain uudistamiseen liittyvien taustojen esittelyllä ja nykyhetken kontekstualisoinneilla opetus- ja kulttuuriministeriön näkökulmasta. Tämän jälkeen kuultiin kunnallishallinnon, työpajojen, etsivän työn ja järjestöjen sekä viisaan nuoren näkemyksiä siitä, mitä uutta nuorisolakia valmisteltaessa tulisi ottaa huomioon (ohjelma ks. tekstin loppu). Turun terveisinä toivottiin uuden lain valmistelussa muistettavan, että nuorisotyö on monialaista, tavoitteellista ja ennaltaehkäisevää kasvatustyötä.

Monialainen yhteistyö, puhuvatko toimijat yhteistä kieltä?

Nuorisotyötä lienee tavalla tai toisella määritellyt aina yhteistyö. Jo nuorisolautakuntalaista (117/1972) lähtien on kunnan nuorisotyötä viitoittanut eri toimijoiden välinen yhteistyö. Monialaista yhteistyötä vahvistettiin edellisen kerran vuonna 2010 nuorisolain lisäyksillä. Suuntaus on ollut selkeä tultaessa uuden nuorisolain valmisteluajankohtaan. Olisiko valmisteilla olevassa uudessa laissa nyt ajankohtaista huomioida monialaista yhteistyön tekemistä käytännössä ja myös seurannan tasolla?

Voitaisiinko monialaista yhteistyötä jäntevöittää käyttämällä samoja käsitteitä ja terminologiaa, kun yhteisesti edistettävänä asiana on nuoren etu tai hyvinvointi? Ajatuksen nosti esille kuntien nuorisotyön näkökulmasta tilaisuudessa puhunut Anniina Lehtiö-Vainio.  Eri hallintokuntien välistä monialaista nuorisotyötä tehtäessä tulisi myös käytettävien termien olla samoja. Kuten tiedossa on, kunnissa monialaista yhteistyötä tekevät opetus-, vapaa-ajan-, kulttuurin-, liikunnan, sosiaali- ja terveyspuolen sekä niin hyvinvointitoimialan kuin myös poliisihallinnon ja järjestöpuolen toimijat. Tällä hetkellä näiden eri hallinnonalojen toimijat tulevat monialaisen nuorisotyön yhteiseen pöytään omaa alansa yleisten ja monien erillislakien tulokulmista.

Lain valmistelussa olisi tärkeää peilata eri laeissa käytettäviä termejä keskenään, jotta se loisi lisää ymmärrystä eri hallintokuntien toimijoiden välille. Esille nostettiin myös kysymys siitä, tulisiko lasten ja nuorten kuulua samaan vai eri lakiin.  – toimijat kun ovat joka tapauksessa usein samoja sekä nuorten että lasten asioissa.

Monialainen yhteistyö – järjestöjen rooli esille valtakunnan, maakuntien ja kuntien tasolla

Näkemys järjestöistä nuorisotyön tekijöinä on vahva niin järjestöjen kuin kunnan nuorisotyönkin puolella. Järjestötoiminnan näkökulmasta keskeiseksi nähtiin vapaaehtoistyön mahdollisuudet ja kehittäminen. Tässä yhteydessä järjestöjen nuorisotyön huomio kiinnittyy laaja-alaisesti myös vanhempiin ja perheeseen. Voisiko uudistuva laki vahvistaa puitteita, joiden kautta huomiota kohdistettaisiin järjestöjen nuorisotyön paikallisen toiminnan organisointiin, esimerkiksi oppilaitosten ja järjestöjen työnjakoon ja yhteistyöhön? Järjestöoppimisen tunnistaminen ja tunnustaminen tukee sekä perinteistä että nuorisotyön informaalia käsitystä oppimisesta. Moniammatillisiin ryhmiin tulee järjestöt ottaa mukaan kaikilla tasoilla, samoin kuin nuorisoalaa koskevien ohjelmien laadintaan, toteutukseen ja seurantaan.

Monialainen yhteistyö, mitä se saa aikaan? Päivän aikana painotettiin sitä, että myös monialainen yhteistyö tarvitsee seurantaa. Lain valmistelussa tulisi katsoa, missä määrin monialaisen yhteistyön tavoitteellisuutta voitaisiin ohjata lakisääteisesti. On vain vähän tietoa siitä, kuinka tavoitteellisesti monialainen yhteistyö toimii ja mitä se saa aikaan. Muun muassa Säkylän vapaa-ajan sihteeri Lauri Parviainen tiivisti puheenvuorossaan päivän teemoja kiinnittäen huomiota moniammatillisen yhteistyön vahvistamiseen eli tietojen vaihdon sujuvuuteen ja tämän kirjaamiseen uuteen nuorisolakiin.

Näkökulmaa siihen, miten onnistunutta tietojen vaihto parhaimmillaan voi olla ja mitä sen kautta saadaan aikaan, saatiin kuulla niin sanotun Kokemäen mallin kautta Juhani Johanssonin kertomana. Malli on innovatiivinen ja olisi valtakunnallisen jalkauttamisen arvoinen esimerkki kehittävästä työntutkimuksesta. Kohderyhmänä ovat alle 25-vuotiaat toimeentulotuen saajat. Mallissa toteutui eri toimijaverkostojen ja nuorten ryhmien laaja tiedon hyödyntäminen sitä koskien, mitä alueen nuorille toimeentulotukea hakeville kuuluu. Kartoittamisvaiheen lisäksi tietojen vaihto jatkui ylihallinnollisena yhteistyönä mallin loppuvaiheessa polkujen katkeamisen ehkäisemiseksi. Toiminnan aikana mallissa toteutui nuorten osallistaminen, valtaistaminen ja äänen kuuleminen.

Muistaako joku, mitä on ennaltaehkäisevä nuorisotyö? Läsnäolijoita puhututti laajalti kysymys siitä, onko perusnuorisotyö unohdettu. Keskustelussa kiiteltiin sitä, että nuorisotakuun ja etsivän nuorisotyön kautta tietoisuus koko nuorisotyöalasta on kasvanut. Tiettyä kehittämistarvetta nähtiin siinä, että jossakin määrin muilla tahoilla tuntuu edelleen olevan haasteita ymmärtää, mitä on nuorten vapaa-ajalla tehtävä avoin nuorisotyö. Nuorisotyön toimijoilla on huoli siitä, että ala nähdään määrittyvän (vain) nuorten syrjäytymistä ehkäisemiseen painottuneeksi työksi. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että sosiaalisen vahvistamisen ja korjaavan työn tärkeyttä kiistetään millään tasolla.

Avoimessa toiminnassa nuorisotilatyönä tehtävä nuorisotyö on suurelle yleisölle vieraampaa. Uuteen lakiin toivotaan kirjausta siitä, että avoimen työn merkitys tulee yhdenvertaisesti esille korjaavien ja yksilötyöhön painottuvien toimintamuotojen esillä pitämisen ja kehittämisen rinnalla. Yhteiset mittarit voisivat palvella sitä, että toimintamuotojen välillä voitaisiin todeta ennaltaehkäisevän ja korjaavan työn vaikuttavuus, joka palvelee samaa suuntaa.

Menneisyyttä arvioivan kriittisen kysymyksen rinnalla yhtä merkittävä on kysymys siitä, tietääkö joku, mitä muotoja ennaltaehkäisevä nuorisotyö ottaa tai saa tulevaisuudessa. Nuorisotyössä on huomattu, että työtä tulee tehdä siellä, missä nuoret ovat. Jos heitä ei tavoiteta nuorisotyön perinteisiltä penkeiltä nuorisotalolta tai seurakunnan tai kirjaston kerhotilasta, on mentävä nettiin tai kauppakeskuksiin, metroasemille ja ABC-asemille. Minne tulevaisuuden avoin nuorisotyö sijoittuu? Missä ovat ne tilanteet, joissa nuoren omaehtoisuus pääsee kukoistamaan, ja joissa nuorisotyöllä on etuoikeus olla mukana? Onko termi ennaltaehkäisevä kohdallisin termi kuvaamaan tämänkaltaista kanssatoimijuutta nuorten kanssa? Mitä muuttuva nuorisotyö katsoo nuorten kanssa tekevänsä esimerkiksi 2020-luvun Suomessa?

Nuorisotyön rahoituksen suuntaaminen? Päivän kysymys, onko perusnuorisotyö unohdettu, nostaa esille sen, miten mediajulkisuus jossain määrin suuntaa ja tuottaa käsitystä nuorisotyön painopisteistä. OKM:n nuorisotyön yksikön näkökulmasta kaikki nuorisotyön eri toimintamuodot nähdään tasavertaisina rahoituksen kohteina. Georg Wrede halusi päivän aikana erityisesti korostaa sitä, ettei perusnuorisotyötä ole unohdettu kehittämisen tai rahoittamisen tasolla. Tämä käy ilmi määrärahojen kehitystä kuvaavasta seurannasta koskien nuorisotyön ja -politiikan yksikköä. Momenttiluku 51 (tumman punainen viiva) kuvaa etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan rahoittamista. Momentti 50 (kirkkaan punainen viiva) kuvaa koko nuorisoalan rahoitusta, josta 6 miljoonaa euroa käytetään etsivään nuorisotyöhön.

Kuvio1. Määrärahojen kehitys nuorisotyön- ja politiikan yksikössä momenttien mukaan  aikavälillä 2000–2014. Lähde: Wreden esitys Turun keskustelutilaisuudessa.

Toimijoiden näkökulmasta rahoitukseen liittyvät haasteet tulevat kuitenkin näkyviksi eri tavalla. Keskustelussa alan rahoittamista tarkasteltiin muun muassa nuorisotakuuta koskevien toimeenpanovelvoitteiden näkökulmista. Pienissä kunnissa lakisääteisyyden järjestäminen lähes poikkeuksetta tarkoittaa resurssien jakamista ja vaikeita päätöksiä siitä, mihin leikkaukset kohdistuvat. Alan toimijoiden mukaan leikkauslistalla ovat olleet perusnuorisotyö ja henkilöstöresurssit. Toinen malli olisi vähentää nuorille suunnatuista palveluista, jota yleensä pyritään välttämään viimeiseen asti. Kolmas malli lain pykälän järjestämiseksi erityisesti pienissä kunnissa on pakkoratkaisu. Kunnan ainoa nuorisotyöntekijä muuntuu työpäivänsä aikana moneen rooliin. Hänen on oltava aamulla verkostotyöntekijä, päivällä etsivä ja illalla nuorisotilan ohjaaja – kuin hattua vaihtamalla.

Elämänhallintataitoja

Sukupolvisesta näkökulmasta katsoen toimijat vertasivat nykyisen yläkoulun tietoaineiden tarjontaa omiin vastaaviinsa. Tuotiin esille kysymys, missä määrin nuorille opetetaan nykyisessä peruskoulussa arjen taitoja, toimimista yhteisön ja yhteiskunnan osana. Minkälaisia elämänhallinnan taitoja nuoren varustekassista olisi hyvä löytyä tässä yhteydessä? Ennen koulussa oli kansalaistaitoa, nykyisin ei. Pystyisikö nuorisotyö avustamaan tässä kehitettäessä koulun ja nuorisotyön välistä yhteistyötä?

Nuoret tarvitsevat elämässään teoreettisten tietoaineiden osaamisen rinnalle arjen taitoja. Yksi nykynuoruudessa korostuva elämänhallinnan taito on paitsi oleminen itsen kanssa, myös oleminen toisten kanssa yhdessä. Molemmat, itsen kanssa viihtyminen ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä nuoren omaehtoisen toiminnan syntymiselle. Tarvitaan harrastusmahdollisuuksia, mielekästä toimintaa ja mahdollisuuksia sekä nuorten yhdessäololle että ajan viettämiseen itsensä kanssa. Niin kunnan kuin järjestöjen tekemän nuorisotyön näkökulmasta painotus on samankaltainen. Tilaisuudessa puhunutta Turun 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Hilkka Näsettä lainaten; ”Ei kavenneta mahdollisuuksia ”liiallisella” ammatillistamisella. Nuorten omat projektit toteuttavat kasvatustehtävää vaikka lopputulos aikuisen mielestä ei olisikaan priimaa”.

Nonformaalia/informaalia oppimista eli kysymys nuorisotyön roolista perusopetuksessa ja toisen asteen opinnoissa. Samassa yhteydessä korostettiin nuoren oikeutta ei-tavoitteellistettuun tekemiseen ja toimintaan osallistumiseen. Tekemällä, katsomalla, kuulemalla, seuraamalla ja kokeilemalla on oppimisen tunnustaminen tärkeää. Tämän korostaminen voisi näkyä uuden lain ohjauksellisella tasolla. Pykälän 2 momenttiin 4 ehdotettiin seuraavaa lisäystä: nuorten omaehtoisen toiminnan tukeminen ja positiivisten kokemusten ja elämysten tarjoaminen, yhteisöllisyyden luominen ja tukeminen.

Toisen asteen opintojen kohdalla nuorisotyön informaali oppiminen sai päivän keskustelussa merkitykset vaihtoehtoinen oppiminen ja tekemällä oppiminen. Nuorisotyön rooli nuoren rinnalla on keskeinen, kun tarvitaan matalan kynnyksen tukea opiskelu- ja työelämän piiriin pääsemiseksi tai vaihtoehtoisten polkujen etsimistä työelämään (esimerkiksi työpajat/oppisopimus) kiinnittymiseksi. Tässä yhteydessä puheenvuoroista nousivat esille sekä nuorisotyön rakenteellisen, yhteiskunnallisen roolin tunnistaminen ja tunnustaminen, että nuorisotyön toteuttamisen haasteet, kuten toisen asteen opiskelupaikkojen määrä, etäisyydet ja palveluiden saatavuus eri paikkakunnilla. Yhteisenä tavoitteena on turvata uudessakin laissa nuorisotyön rooli polkujen ja pitkospuiden rakentajana osana nuorisotakuun toteutumista.

Kannustusta omaehtoiseen tekemiseen, kiitos! Päivän kaikissa puheenvuorissa samoin kuin yleisön kannanotoissa korostui nuorisotyön tavoite vahvistaa nuorten aitoa osallisuutta, ei vain kuulemista. Nuoren omasta suusta kuultuna Loimaan NuVA-valtuutettu Miro Marjamäki puki sanoiksi, mitä osallisuuden tavoitteet nuorisovaltuustokontekstissa nuoren kohdalla muun muassa ovat: esimerkiksi moninaista toimintaa, ei liian rajoitettua, ei liikaa vaatimuksia, kokemusta ja oppia tulevaisuuteen, sosiaalisia taitoja, ryhmätyöskentelyä ja tapahtumien järjestämistä. Tärkeää on, että tukea ja kannustusta on saatavilla, jotta motivaatio säilyy ja homma pysyy oikeilla raiteilla. :)

Anne Puuronen

***

Nuorisolaki uudistuu  – vaikuta nyt-kiertueen päivä Turussa
Turku 26.1. 2015, klo 12:00-16:00

OHJELMA
Tilaisuuden avaus
Esko Lukkarinen opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueen johtaja, Lounais-Suomen AVI
Kari Anttila valtiosihteeri, OKM
Georg Wrede nuorisoyksikön johtaja, OKM

Puheenvuorot
Kunnallishallinto:
Anniina Lehtiö-Vainio, Kuntien nuorisotoimi,  Turku
Lauri Parviainen, vapaa-aikasihteeri, Säkylä
Eija Mattila, koulutusjohtaja Huittinen
Juhani Johansson, Lasten ja nuorten ohjaus -ja palveluverkosto, Kokemäki

Työpajat ja etsivä työ
Jarkko Åkerberg Pajakoordinaattori, Kaarina
Marko Järvenpää, Etsivä nuorisotyöntekijä, Kankaanpää

Järjestön edustaja
Hilkka Näse, 4H-yhditys, Turku

Nuorten puheenvuoroja

Miro Marjamäki, Loimaan NuVa