Elämme niukkoja isojen päätösten aikoja

Nuorisolain uudistamisen aluekierros, Mikkelissä 30.1.2015.

Seminaarin sisältöjä valottaessani on ohjenuorani se, että kerron kuullusta ja näkemyksistä – muiden ja omistani – kysymättä yhtään kysymystä. Eli en piilota näkemyksiä kysymysten muotoon, vaan paukutan reippaasti menemään.

Tilaisuuden alkajaisiksi oli tarjolla yhteiset kahvit ja hyvän mielen turinat – oli kiva nähdä tuttuja ja tavata uusiakin. Suomen Nuoriso-opisto Paukkulan iso sali oli pakattu täyteen nuorisolaista kiinnostuneilla. Useat olivat saapuneet paikalle yli sadan kilometrin, osa jopa 300 kilometrin päästä. Kiinnostuneiden määrä ja matka, joka paikalle oltiin valmiita kulkemaan, kertoo osaltaan siitä, että nuorisolaki koetaan tärkeäksi ja rakkaaksikin asiaksi: se auttaa nuorisoalan toimijoita paikantamaan tehtäväänsä ja suuntaa käytännön toimintaa niin kunnissa kuin järjestöissäkin.

Seminaarin avasi joensuulainen opetus- ja kulttuuritoimen johtaja Matti Ruuska aluehallintovirastosta (entinen lähiesimieheni lääninhallituksen nuoriso- ja liikuntatoimen ajoilta). Hän kävi lyhyesti läpi, mistä nyt keskustellaan sekä raotti poliittisia realiteetteja. Elämme niukkoja isojen päätösten aikoja: toisen asteen uudistukset ja leikkaukset sekä SOTE-uudistus vaikuttavat palvelujen saatavuuteen ja kansalaisten tasa-arvoisuuteen. Kuntatehtävissä ei ole revittelyn varaa, mutta nuorisolain uudistuksen puitteissa voidaan keskustella muun muassa ikämäärittelyistä (jatketaanko 0–29-vuotiailla vai fokusoidaanko tarkemmin), nuorisopolitiikan kehittämisohjelman muodoista ja sisällöistä, monialaisen yhteistyön sääntelystä, etsivän nuorisotyön rahoitusmallista, nuorten kuulemisesta ja osallisuudesta ja niin edelleen. Tilaisuus on vaikuttamisen paikka ja ministeriö ja lainvalmistelijat ovat herkällä korvalla kuulemassa palautetta ja sisältötoiveita lakia hyödyntäviltä.

Valtiosihteeri Kari Anttila jatkoi teemassa polveillen. Hän nosti esille osallisuuden ja vertaissuhteiden merkityksen nuorille sekä nuorisotyön tehtävän tukea tätä ja kaikkinaista kasvua. Nuorisotyö ja nuorisolaki koskevat kaikkia nuoria, ei vain niitä viittä prosenttia riskissä olevia, joita arvioidaan ja tsekataan muualla. Nuorisotyön tehtävänä on arvioimisen sijaan edesauttaa ja toimia eettisenä kompassina. Yhteiskunnan muuttuessa asuminen keskittyy ja väki tiivistyy: on tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Erilaisuuden hyväksymisessä on tehtävää. Anttila painotti lisäksi, että nuorisotyön rahoituksen pitää antaa tilaa järjestöjen vapaudelle. 

Nuorisotyön ja politiikan vastuualueen johtaja Georg Henrik Wrede kertoi omassa osuudessaan, ettei vielä ole päätetty, ollaanko nuorisolakia päivittämässä vai enemmänkin uudistamassa. Mielestäni on selvää, että sitä vain päivitetään, moni juttuhan toimii. Wrede painotti, että nuorisotyön tehtävä on yhteistyökumppaneille usein epäselvä, eikä tehtävän määrittely näytä olevan helppoa alan sisälläkään. Esimerkiksi EU:n nuorisostrategian määrittely nuorisotyöstä on perin haparoiva. Suomalaisessa nuorisolaissa pitäisi pystyä parempaan.

Nuorisotyöllä on meduusamainen tehtävä opetus- ja koulutuskentän, työ- ja elinkeinotoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen välimaastossa. Perusnuorisotyön kuvaaminen laissa ei ole helppoa ja muun kuin työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön esille tuominen on vaikeaa. Nuorisotyön tulevaisuuden kohdalla Wredeä mietityttivät erityisesti nuorisotyön toteutuspaikat: pitäisi toimia siellä, missä nuoretkin ovat, esimerkiksi kaupallisissa tiloissa, ja löytää win-win-tilanteita elinkeinoelämän kanssa.

Seminaari jatkui lakisääteisen lounaan jälkeen paneelikeskustelulla. Mukana oli nuorisotyöntekijöitä: nuorisosihteeri Kiuruvedeltä ja etsivä Joroisilta sekä Suomen nuorisovaltuustojen liiton Savo-Karjalan piirin puheenjohtaja ja kaksi toiminnanjohtajaa, toinen Nuorten Palvelusta Kuopiosta ja toinen Savonlinnan seudun Nuorisotoiminnan tuesta. Lisäksi paneelia kommentoi viisi nuorta, osa Paukkulan opiskelijoita, osa Nuorisovaltuustosta, kuka mistäkin. Näillä mennään.

Panelistien teemoja olivat: Nuoret on nähtävä tekijöinä, toimijoina, ei kohteina!, Perusnuorisotyö pitää säilyttää ja saada uuteen nousuun!, Korjaavan ja ehkäisevän nuorisotyön raja on turhaa!, Ehkäisevä työote on tärkeää kaikessa nuorisotyössä: etsivässä, työpaja- ja perusnuorisotyössä sekä Järjestöt on otettava mukaan nuorten ohjaus- ja palveluverkostoihin!

Nuoret kommentaattorit näkivät nuorisolain pitkälti nuorten kuulemisen ja kuulluksi tulemisen oikeuden kautta. He olivat huolissaan lasten oikeuksien katoamisesta, mikäli nuorisolakia fokusoidaan esimerkiksi 12/13–25/29-vuotiaisiin. Itse mietin, että tuskin esimerkiksi päiväkodeissa ajatellaan nuorisolain määräävän, että meidän on kuultava lapsia enemmän. Tällaiseen mukaan ottamiseen, jos sitä tapahtuu, vaikuttavat monet muutkin säädökset ja sopimukset, kuten lapsen oikeuksien sopimus sekä yhteiskunnan ajassa muuttuva asennoituminen lapsiin, johon toki nuorisolaillakin saattaa olla positiivista vaikutusta riippumatta sen ikämäärittelyistä.

Panelistien mielestä nuorisolain voisi rajata koskemaan nykyistä rajatumpaa ikäjoukkoa, mutta nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa suurin osa ei rajaisi, vaan se voisi koskea 0–25/29-vuotiaita, "koska nuorten elämä on niin laajaa ja perhesuhteet tärkeitä".

Seminaarissa älypuhelimellinen yleisökin pystyi osallistumaan mielipidevaikuttamiseen, minä älyttömänä en. Mutta teenpä sen tässä. Minullakin on muutama mielipide laista.

1. Ensinnäkin, nuorisolaki on nuorisoalalle ja sen toimijoille merkittävä perusta – siinä mielessä se on onnistunut ja toimiva. Suomalaisethan rakastavat lakeja ja lukevat ja siteeraavat niitä parhaansa mukaan. Niillä on merkitystä ja ohjausvaltaa, vaikka ne olisivat väljiäkin, kuten nuorisolaki.
2. Toiseksi, nuorisolaki tavoittelee monialaista ohjausvaikutusta, kuten lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmakin, mutta ne vaikuttavat lähinnä ja eniten nuorisoalalla. Myös sen rahoitus suunnataan omalle alalle. Nyt lakikin valmistellaan nuorisoalan sisällä, kuunnellen kyllä muitakin ministeriöitä. Minusta se on ihan ok. Rajataan reilusti, mitkä tehtävät kuuluvat alalle, meidän toimivaltaamme, mutta tehdään yhteistyötä, ajatellaan laajasti nuorten elinoloja ja niihin vaikuttamista. Rajataan ainakin kehittämisohjelmassa myös ikäkautta, sillä mitä tehdään ohjelmalla, joka koskee kolmaosaa koko kansasta, mutta jonka toteutusta valvotaan ja rahoitetaan suppeasti. Rajataan, mutta viitataan muihin ohjelmiin, liittoudutaan, toimitaan yhdessä, mutta omasta kulmasta.
3. Kolmanneksi vielä asia, jota kannattaisi todenteolla miettiä, on nuorisolain pykälä nuorten ohjaus- ja palveluverkostosta. Sen tehtäviin kannattaisi nostaa nuorten palveluista siirtymisen rinnalle eri koulutussiirtymät ja niiden seuranta. Jonkun kunnassa pitää olla vastuussa peruskoulunsa päättävien nuorten jatkosijoittumisesta.

Mirja Määttä