Perusnuorisotyön turvaaminen kunnissa tärkeää

Nuorisolain uudistamisen aluekierros Lappi/Rovaniemi 27.2.2015.

Lapin aluetilaisuuden nuorisolain kuulemisosuus rakentui kahdestatoista etukäteen pyydetystä kommenttipuheenvuorosta. Puheenvuorot edustivat varsin kattavasti voimassa olevan nuorisolain piiriin kuuluvia tahoja, kuten kunnallista nuorisotyötä, nuorten työpajoja, etsivää nuorisotyötä, nuorisovaltuustoa, nuorisojärjestöjä, saamelaiskäräjien nuorisoneuvostoa, ohjaus- ja palveluverkostoa ja nuorisokeskusta sekä nuorisotyön palvelu- ja kehittämiskeskusta.

Ennakkoon pyydettyjen puheenvuorojen kattaus oli laaja, mutta nuorten roolia olisi voitu selkeästi vahvistaa. Kiintiönuorena mukaan kutsuttu Eelis Palokangas ihmettelikin puheenvuorossaan, miksi paikalla ei ollut muita nuoria, vaikka käsittelyssä oli nimenomaan nuoria koskeva laki. ”En osaa oikein yksinkään nuoria edustaa”, hän totesi.

Eniten Lapin nuorisoalan edustajia mietityttivät perusnuorisotyön asema, nuorisolain velvoittavuus, monialaiseen yhteistyöhön liittyvät salassapitoasiat ja ministeriön keskusteluun nostama ikäkysymys. Lisäksi puheenvuorot käsittelivät nuorten osallisuutta, työpajan ja etsivän nuorisotyön rahoitusta sekä järjestöjen ja saamelaisnuorten asemaa.

Sallan liikunta- ja nuorisotoimenjohtaja Petteri Salmijärvi nosti puheenvuorossaan esille niin kuntien kuin järjestöjenkin jakaman toiveen siitä, että nuorisolain uudistuksella voitaisiin vihdoin turvata perusnuorisotyö kunnissa.

”Valitettavan usein törmätään tilanteeseen, jossa päättäjät ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että nuorisotyöhön on järkevää panostaa. Mutta kun tulee valinnan aika, säästetään nuorisotyöstä. Kyseessähän on vain puitelaki, joka ei velvoita...”

Tilaisuutta isännöivä Georg Henrik Wrede vakuutti nuorisotyön olevan lakisääteistä. Laki ei kuitenkaan sanele keinoja vaan ohjaa työtä varsin väljästi, tavoitetasolla. Väljä säätely koettiin yhtäältä hyvänä, sillä se antaa kunnille mahdollisuuden järjestää palveluja kuntakohtaisesti. Toisaalta lakiuudistukseen kohdistui myös monia odotuksia, joilla nuorisotyön asemaa pitäisi selkeästi vahvistaa. Perusnuorisotyön lisäksi vahvistamista kaivattiin muun muassa koulunuorisotyön, nuorten vaikuttamistyön sekä ohjaus- ja palveluverkoston toiminnan osalta.  Myös ennaltaehkäisevän työn roolia haluttiin erityisesti painottaa.

Nuorisolain tavoitteita pidettiin Lapissa tärkeinä, mutta vaikeasti saavutettavina. Tornion nuorisotyön päällikkö Auli Pietikäinen listasi puheenvuorossaan niitä edellytyksiä, joilla yhdenvertaisuus ja tasa-arvo voisivat Lapissa toteutua.

”Pyrkimys hyvään ei riitä, vaan jotain on tehtävä paremmin ja sanottava painavammin. Alueelliset erot on huomioitava ja nostettava esille, jotta ymmärrys yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvoisuudesta avautuu joka tasolla ja jokaiselle toimijalle. Alueelliset erot on nähtävä nuorten elämänhallintaan ja syrjäytymisen ehkäisyyn syvästi vaikuttavina tekijöinä olipa kysymys liikenneyhteyksistä, harrastusmahdollisuuksista, laajakaistasta tai koulumatkan pituudesta. Kuntia on velvoitettava huolehtimaan, että myös haja-asutusalueilla ennaltaehkäistään, osallistetaan ja mahdollistetaan.”    

Pietikäisen vetoomus kuvaa laajemminkin Lapin nuorisoalan toimijoiden tuntoja siitä, miten kaukana lain tavoitteet ovat maakunnan arkitodellisuudesta. Pitkät välimatkat, heikot liikenneyhteydet ja keskittämispolitiikan seurauksena hupenevat palvelut herättävät epäluottamusta tavoitelauselmiin ja samalla koko lakiin. Saamelaiskäräjien nuorisosihteeri Kaisa Tapiola-Länsman ilmaisi huolensa saamelaisalueen ulkopuolella asuvista saamelaisnuorista, joiden asema kielen osalta on heikoin. Heidän osuutensa on noussut jopa 70 prosenttiin.

Nuorisolain ikärajakysymykseen ei Lapin tilaisuudessa saatu ratkaisua. Yhtäältä oltiin sitä mieltä, että rajatumpi ikämäärittely vastaisi paremmin todellisuutta. Myös nykyinen laaja ikähaitari sai kannatusta, sillä toimivan ryhmän koolle saaminen edellyttää pienillä kylillä kaikenikäisten mukaan ottamista. Mutta toisaalta resurssit sanovat viimeisen sanan: ”olipa laissa mitä tahansa, me toimimme 6–25-vuotiaiden kanssa”.

Lapin aluetilaisuuden osallistujat esittivät tilaisuudessa aluehallintoviraston ja opetus- ja kulttuuriministeriön johdolle vetoomuksen, joka tulkoon tässä kirjatuksi Auli Pietikäisen sanoin:

”Jotta me täällä pohjoisessa voisimme täysillä ja täysipäisinä toteuttaa nuorisolain kirjainta, on välttämätöntä saada takaisin se tuki, jonka Lapin aluehallintoviraston nuorisotoimen ylitarkastaja on meille toimillaan antanut. Odotamme viran pikaista täyttämistä.”

Pirjo Junttila-Vitikka