Mitä opimme Nuorisotutkimusseuran opinnäytekisasta?

Nuorisotutkimusseuran opinnäytekisan palkinnot jaettiin Nuorisotutkimuspäivillä marraskuussa 2014 aiheeltaan kiinnostavien ja sisällöllisesti laadukkaiden opinnäytteiden tekijöilleLauri Julkuselle ja Mika Joensuulle.  Opinnäytekisa on järjestetty jo 14 kertaa, vuodesta 2001 alkaen. Aluksi kisattiin vain gradu-sarjassa, mutta kahtena viime vuonna on arvioitu ja palkittu myös ammattikorkeakoulujen opinnäytteitä. Kilpailun tavoitteena on ollut nostaa nuorisotutkimuksen tunnettuutta Suomessa ja samalla haarukoida hyviä nuorisotutkimuksellisia opinnäytteitä eri oppilaitoksista. Näin monen kilpailukierroksen jälkeen on syytä hieman arvioida, miten tavoitteissa on onnistuttu.

Ensiksi pohdittakoon sitä, miten opinnäytekilpailu edistää hyvien nuorisotutkimuksellisten töiden löytämistä.

Nuorisotutkimusseuran opinnäytekisa on harvinaislaatuinen Suomessa, koska siihen voi opiskelija suoraan lähettää (hyvän arvosanan saaneen) työnsä mukaan, ilman oppilaitoksen päätöstä. Yleensähän valtakunnallisissa opinnäytekilpailuissa menetellään niin, että eri oppiaineiden opettajat tietystä oppilaitoksesta valitsevat kukin omien opiskelijoidensa parhaista opinnäytteistä yhden edustamaan oppilaitosta valtakunnallisella tasolla, ja näiden keskuudesta sitten valitaan palkittava(t) työ(t). Tämä on toki työaikaekonomista, mutta kenellekään ei tällöin muodostu kokonaiskuvaa vuoden aikana eri puolilla Suomea tehdyistä opinnäytteistä.

Avoimella kutsulla Nuorisotutkimusseuran opinnäytekisaan saadaan ainakin periaatteessa hyvin kartoitetuksi, millaisia nuorisoon liittyviä hyviä opinnäytteitä tehdään eri korkeakouluissa ja eri oppiaineissa. Tänä vuonna gradu-sarjaan lähetettiin ennätykselliset 42 gradua, ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytteitäkin kisaan osallistui yhdeksän. Tämä on hyvä saldo, ja tekee mahdolliseksi havaita sen, millaiset nuorisotutkimukselliset teemat tai kehittämiskohteet ovat inspiroineet korkeakouluopiskelijoita viime vuonna. Samalla voidaan päätellä, missä oppilaitoksissa on nuorisotutkimukselliselle opinnäytteelle ollut saatavilla hyvää ohjausta.

Opinnäytteiden kartoituksen onnistuminen ei kuitenkaan ollut aivan täydellistä, koska kaikista oppilaitoksista ei lähetetty yhtään opinnäytettä kilpailuun: esimerkiksi Vaasan ja Lapin yliopistot eivät olleet edustettuina, vaikka niissä varmasti on tehty nuorisoaiheisia graduja. Myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytteitä lähetettiin mukaan vain vähän.  Ruotsinkielisiä töitä osallistui kisaan vain muutama ja englanninkielisiä opinnäytteitä tasan yksi, vaikka sekä ruotsin- että englanninkielisiä opinnäytteitä hyväksytään mukaan kisaan. On kuitenkin oletettavaa, että muillakin kielillä kuin suomeksi tehdään vuosittain hyviä nuorisoteemaan liittyviä opinnäytteitä, vaikka niitä ei ole liiemmin lähetetty opinnäytekisaan.

Tästä voi vetää ainakin sen johtopäätöksen, ettei tiedotus opinnäytekisasta kaikkiin relevantteihin oppilaitoksiin ole täysin onnistunut, ja siihen on syytä satsata jatkossa enemmän, varsinkin ruotsinkielisiin oppilaitoksiin – ja ruotsiksi – sekä ammattikorkeakouluihin ja Ruuhka-Suomen ulkopuolisiin yliopistoihin.

Entä sitten nuorisotutkimuksen tunnettuus ja levinneisyys? Opinnäytekilpailu kiinnostaa lähinnä niitä oppilaitoksia, joiden opinnäytteitä palkitaan kunakin vuonna, ja kenties niitä opiskelijoita, jotka miettivät omaa opinnäytettään nuorisoteemasta. Opinnäytekilpailu ei voi myöskään ratkaista monissa oppilaitoksissa vallitsevaa, valitettavaa nuorisotutkimuksellisen opinnäytteen asiantuntevan ohjauksen puutetta. Tärkeämpää nuorisotutkimuksen tunnettuuden ja levinneisyyden kannalta ovatkin yhtäältä nuorisotutkimukselliset julkaisut ja tutkimusuutiset, jotka ylittävät valtakunnallisen mediakynnyksen ja toisaalta hyvä nuorisotutkimuksen opetus, jota pitäisi olla laajemmin saatavilla eri puolilla Suomea. Yliopistoverkosto YUNET tarjoaa jäsenyliopistojensa opiskelijoille laadukasta nuorisotutkimuksen opetusta, mutta sekään ei tavoita kaikkia yliopistoja eikä kaikkia nuorisotutkimuksesta kiinnostuneita opiskelijoita. Olisikin tärkeää, että asiantuntevan nuorisotutkimuksen opetuksen ja ohjauksen saatavuus kaikissa relevanteissa korkeakouluissa varmistuisi.

Vuosien varrella Nuorisotutkimuksen opinnäytekilpailussa palkittujen gradujen tekijöistä moni on päätynyt myös tekemään väitöskirjaa ja/tai muuten tutkimusuralle (amk-opinnäytteiden palkitseminen on niin tuore ilmiö, ettei vastaavaa seurantaa voida tehdä). Kuka tietää, onko opinnäytekisassa saatu palkinto ollut ratkaiseva kannustin tutkijan uralle lähtemisen?

Opinnäytekilpailu on Nuorisotutkimusseuralle hyvä keino näkyä korkeakouluopiskelijoiden ja -opettajien suuntaan, kannustaa tekemään hyviä nuorisotutkimuksellisia opinnäytteitä ja palkittujen töiden tekijöille myös kannustin tutkijan uralle. On tärkeää, että myös opinnäytekilpailua arvioidaan ja kehitetään, samoin kuin Nuorisotutkimusseuran muutakin toimintaa.

Sinikka Aapola-Kari
VTT, dosentti, erikoistutkija, Nuorisotutkimusverkosto, opinnäytekisan raadin puheenjohtaja vuonna 2014