Auki olevat lapsensilmät

Manuela Bosco: Ylitys. Teos 2012.

Ylitys on tarina naiseksi kasvamisesta, juniori- ja kilpaurheilusta, sisarusten välisestä rakkaudesta ja itsemurhayrityksestä – mutta ennen kaikkea se paljastaa, kuinka tärkeä isä on Manuela Boscolle.

Carmelo Bosco oli italialainen urheiluprofessori, joka kirjan perusteella oli kuin arkkityyppi italialaisesta tummasta ja tulisesta herrasta. Suomessa hän rakastui Harri Kirvesniemen sisareen ja perusti perheen vaalean vaimonsa kanssa. Isä-Bosco arvosti ruokaa, juomaa, ystäviä. Ilostuessaan ja suuttuessaan hän oli tulta ja myös tappuraa.

Manuela oli kuin isänsä, tumma ja eloisa. Hän halusi miellyttää ja yllättää isänsä voittamalla ja menestymällä isälle ja tyttärelle tärkeällä kentällä, urheilun parissa. Samalla Manuela oli kiltti ja tunnollinen savolaistyttö, joka häpesi isänsä estotonta käytöstä ja oliiviöljyisten ruokien leijailevaa tuoksua. Isä ja tytär olivat symbioosissa toisiinsa, Manuela urheili isälleen yhtä paljon kuin itselleen ja Carmelo oli tyttärelleen yhtä paljon kaikessa uskottu kuin päivällispöydässä kasvattaja.

Kirjan lopussa ovat ratkaisut, mutta ne eivät ole kirjan kiinnostavinta eikä parasta antia. Bosco on onnistunut vangitsemaan lapsikertojaan oivallisen äänen, kuten lapsi myös Manuela kertoo ja havannoi tarkkasilmäisesti aikuisten maailmaa yksityiskohtien kautta. Kertoja on kirkas, värikäs ja läsnä.

Ehkä juuri siksi kirjoittajana Boscon onnistumiset ovat Ylityksen alkupuolella, jossa hän on pystynyt kirjoittamaan etäältä. Mitä lähemmäksi kirjan tapahtumat etenevät Manuelan uran lopettamista, isän kuolemaa ja kasvua teini-ikäisestä nuoreksi naiseksi, saa tekstin kömpelyys ja turha, kainosteleva selittely otteen Boscosta.

Harva meistä on ollut nuorena huippu-urheilija, silti Bosco osaa kirjoittaa huippu-urheilija-Manuelan kunnianhimosta, itsekurista ja erityisesti tuntemuksista omaa kehoa kohtaan niin lämpimän avoimesti kainostelematta, että varmasti jokainen löytää samaistumispintaa Manuelan maailmasta.

Teoksen rimanalitus on loppupuolella, jossa Manuela keskustelee elämästä kanssaurheilijan ja mielittynsä kanssa. Bosco kirjoittaa monipolvisesti ja melodramaattisesti tuntemuksistaan isän sairastumisesta ja lopulta kuoleman saapumisesta. Jaetut ja koetut elämänviisaudet ovat kuin suoraan Paulo Coelhon kynästä. Valitettavasti Bosco jättää tuolloin lukijansa ulkopuolelle myötähäpeään ja turtumiseen.

Kirjana Ylitys on kuin koru, niin kauniit sen kannet ovat. Graafisen ilmeen suunnitellut Jenni Saarela ja valokuvan ottanut Risto Kuulasmaa ovat tehneet onnistunutta työtä, jopa esimerkillisesti. Kannet toimivat ilman kirjaa, tukevat sitä ja ovat houkuttelevat. Harvoin törmää näin toimivaan työhön.

Kyösti Hagert
Kirjoittaja työskentelee toimittajana ja viimeistelee puheviestinnän opintojaan Jyväskylään yliopistoon.