Ulkonäön vankina

Anu Holopainen: Ihon alaiset. Karisto, 2015.

Anu Holopainen on uusimmassa kirjassaan tarttunut puhuttelevaan aiheeseen, ulkonäkömuokkaukseen. Holopaisen teos Ihon alaiset sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa kasvojen ja vartalon kirurginen muokkaus on arkipäivää. Ulkonäkö on merkittävä asia, ja siinä pyörii myös paljon rahaa. Kirjan päähenkilöt ovat nuoria, joista osa himoitsee kehonmuokkausta, osa suhtautuu siihen torjuvasti.

Tulevaisuuden maailmassa menestyminen on kiinni ulkonäöstä. Opiskelemaan pääseminenkin vaatii muokatun olemuksen, ainakin elleivät paperit ole kerrassaan huippuluokkaa. Harva keski-ikäinen näyttää ikäiseltään.  Varsinkin asiakaspalvelutyössä oleville työnantaja saattaa kustantaa silloin tällöin pientä muokkausta, onhan työntekijöiden huoliteltu ulkonäkö tärkeää jo firman imagonkin kannalta. Jos tyyli kyllästyttää ja on varaa, ulkonäön voi vaihtaa aivan uuteen useitakin kertoja. Jotkut suosivat rajuja extreme-muokkauksia, joiden jälkeen alkuperäistä ihmisyyttäkään ei aina ole näkyvissä.   

Nuorten keskuudessa jo ryhmäpaine saa lähes jokaisen haaveilemaan muokkauksesta. Varakkaat ja ennakkoluulottomat vanhemmat sallivat muokkaukset lapsilleen jo nuorina. Alaikäinen tarvitsee vanhempien suostumuksen toimenpiteisiin, mutta haltiakorvat tai suurisilmäiset anime-kasvot eivät ole lapsillakaan harvinaisia. Seitsemäntoistavuotiaan Jaran vanhemmat kuuluvat kuitenkin niihin vanhanaikaisiin jääriin, jotka eivät salli pojalleen kehonmuokkausta ennen maagista kahdeksantoista vuoden ikää. Vanhemmille itselleen on toki tehty maltillisesti muokkauksia, mutta pojan on odotettava täysi-ikäisyyttä.

Kauneusleikkaukset ja kehonmuokkaus ovat suuren luokan bisnestä. Laadukas ja luotettava leikkausklinikka on erittäin kallis, mutta monenhintaisia ja -tasoisia paikkoja on tarjolla. Jotkut käyvät leikkauksissa ulkomailla, joitakin toimenpiteitä voi toteuttaa jopa automaateissa. Ulkonäöstä voikin päätellä myös sosiaaliluokan. Hiukan sinne päin oleva leikkaustulos paljastaa heti, ettei ole ollut varaa käydä laadukkaalla klinikalla, vaan muokkaus on toteutettu halpabudjetilla. Varattomien perheiden lapset ovat pakkoluomuja. Vapaaehtoista luomua pidetään melkoisena kummajaisena. Toki on myös niitä, joiden mielestä ulkonäön muokkaus pelkästään esteettisistä syistä on turhaa, halveksittavaa tai peräti syntiä. Esimerkiksi kuusitoistavuotias Matias inhoaa kehonmuokkauksia yli kaiken ja toimii aktiivisesti niitä vastustavassa ryhmässä.

Erityisesti Jaran hahmossa Holopainen tavoittaa hyvin aikuistuvan nuoren maailman. Jara haluaa näyttää hyvältä ja tulla ikätoveriensa hyväksymäksi. Hän on suunnitellut valmiiksi miehekkään latinolookin, jollaisen hän aikoo hankkia heti, kun vain ikä ja varat sallivat. Rahaa hän hankkii esiintymällä Luomuklubilla. Siellä monenlaiset synttäri- ja polttariporukat käyvät kauhistelemassa esiintyjiä, joille ei ole tehty muokkauksia ja joilla jopa kasvaa ruumiissaan karvoja… Yksi esiintyjistä on sitä paitsi lihava, mikä on todella erikoista. Jaraa ei vaivaa esiintyminen Luomuklubilla, mutta häntä kammottaa, kun bloggaajapari on vähällä ”paljastaa” hänet luomuihmisiä pilkkaavassa blogissaan.

Holopainen käyttää perinteisen kerronnan lisäksi nettikeskusteluja, television reality-ohjelmia ja blogeja kommentteineen. Työnhakukin on viihteistetty reality-ohjelmaksi, jossa hakijoiden ulkonäkö ja esiintyminen ovat julkisesti arvosteltavina. PlastikPrinsess-nimimerkillä blogia kirjoittava alaikäinen tyttö kertoo keräävänsä rahaa kehonmuokkaustoimenpiteisiin keinolla millä hyvänsä. Hän ei julkaise kuvia eikä kerro nimeään, mutta paljastaa avoimesti harjoittavansa prostituutiota hankkiakseen itselleen täydellisen ulkonäön.

Ihon alaiset on ajatuksia herättävä kirja. Nykyään myös ulkonäkö tuntuu painottuvan yhä enemmän. Menestyäkseen on oltava ”kaunis”, mitä se sitten tarkoittaakin. Ihon alaisten maailma voi olla lähempänä kuin luulemmekaan.

Merja Leppälahti
tutkija, tietokirjailija ja kriitikko.