Vanhoja nuoria ja nuoria nuoria

Kaisa Vehkalahti & Essi Jouhki (toim.): Oi nuoruus. Omaelämäkerrallisia tekstejä nuoruudesta eilen ja tänään. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 154. 

Oi nuoruus oli otsikkona kirjoituskilpailulle, jossa Nuorisotutkimusseura, Nuoren Voiman Liitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräsivät eri-ikäisten nuoruusmuistoja. Kirjoituksia saapui 376. Oi nuoruus on myös teos, johon on koottu kirjoitusten valiot. Niitä arvioidaan rinnakkaisessa Nuoruuden sukupolvet -kirjassa.

Kilpailuun kertyi kronologisesti eteneviä tekstejä, yhteen tai useampaan tapaukseen keskittyviä tunnelmakuvauksia ja fiktiivisiä kirjoituksia. Järjestäjät saivat myös laajoja romaanikäsikirjoituksia, mikä kertoo todennäköisesti itseilmaisun pakon ja kustantamoiden korkean julkaisukynnyksen epäsuhdasta.

Antologiasta oppii sen, että nuorillakin on fetissejä. Miehellä se on yleensä kitara, naisella hevonen. Mukana on myös pakollinen kännitarina, jossa oksennus on onnistuneen initiaatioriitin merkki.

Muistelijan ikä vaikuttaa luonnollisesti siihen, miten hän nuoruudestaan kertoo. Vanhemmat katsovat nuoruuttaan joko kaunistellen tai sitten iän mukanaan tuomalla terveellä suhteellisuudentajulla.

Kahdessa iäkkään kertojan tarinassa on sama kaava: muistelija jännittää tanssilavalla naisen tai miehen edessä. Kun nainen suostuu tai mies pyytää tanssiin tai saatille, elämä alkaa. Naisesta tai miehestä tulee tietenkin muistelijan puoliso. Tällaiset kertomukset liikuttavat ainakin kertojia itseään.

Kirjan suorasukaisin muistelu tulee nyt jo edesmenneeltä yhteiskuntatieteilijä Juha Partaselta. Partanen paljastaa muun muassa sen, miten hän ei koskaan arvostanut täyttä uskollisuutta. Hän tunnustaa myös narsisminsa tilanteessa, jossa joku muu saa huomiota. Kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, että korkeassa iässä ei tarvitse tai tarvitsisi enää varjella mainettaan.

On ymmärrettävää, että mitä lähempänä nuoruus on, sitä herkemmin muistelija sitä katsoo. 1990-luvun nuorten teksteistä huokuu esipuheen mukaan synkkyys, epävarmuus ja suoranainen epätoivo.

Nuori nainen kertoo otsikolla Vain yhden millin tähden tapaturmasta, joka naulasi hänen loppuelämänsä. Hän kumartui, välilevy pullistui ja seurauksena oli ikuinen hermosärky. Hän pystyy istumaan tunnin kerrallaan. Nuoruus jatkuu väkisin, koska ei voi sitoutua mihinkään. Tarinan loppu ei kieli toivosta, vaan syvässä kuilussa olemisesta: ”Aion kirjoittaa kirjan. Toivottavasti joku haluaa julkaista sen ja joku ehkä lukeakin.”

Toisella, vuonna 1989 syntyneellä, naisella on koko ajan ”sata lasissa”. Nainen julistaa sisukkuuttaan ja lujatahtoisuuttaan. Kirjoituksessa on monta huutomerkkiä. ”Miksi en valinnut turvallista elämää? Pitäisikö opetella hidastamaan?” hän kysyy, vaikka tietää hyvin, että ei voi muuttua. Lukijalle ei voi tulla tämän jälkeen yllätyksenä, että nainen sairastui anoreksiaan. Hän sanoo toipuneensa siitä, mutta haluaako hän toipua myös halusta elää täysillä? Epäselväksi jää, että pitääkö nainen täysillä elämistä ongelmana vai ylpeileekö sillä.

Joillakin nuorilla on ajan- ja ironiantajua.

Erään miehen tarinassa ajan merkit limittyvät omakuvan kanssa, mikä kiinnittää hänet historiaan. Elokuu 1985: isän Toyota. Lokakuu 1987: kaverin Dungeons & Dragons -peli. Kesä 1990: Alice Cooperin kappale Poison. Syksy 1995: Raider-suklaapatukat. 1.1. 2000: Nokian 1610-puhelin.

Ehkä kypsin, sanan molemmissa merkityksissä, kirjoitus tulee vuonna 1991 syntyneen miehen koneesta. Tarinassa on itsereflektiota ilman itsekehua: ”Ilmeeni on aneeminen, mitäänsanomaton. Ei varsinaisesti surullinen, mutta kaikkea muuta kuin iloinen. Hapan on lähempänä, mutta ei sekään osu aivan kohdalleen. Ilmeetön on myös hyvin lähellä.” Kirjoittaja kristalloi kolmessa aikaulottuvuudessa koko Oi nuoruus -projektin: ”Nuoruus on kait sitä, että emme tiedä kunnolla mistä tulemme, se, missä olemme, ei meitä kiinnosta ja siitä, mihin olemme menossa, emme tiedä mitään.”

Herman Raivio
FM, vapaa kirjoittaja

Katso myös Herman Raivion kirjoitus Kaisa Vehkalahden ja Leena Suurpään toimittamasta kirjasta Nuoruuden sukupolvet.Vanhoja nuoria ja nuoria nuoria