Ajatuksia etsivästä verkkonuorisotyöstä

Kirjoitan etsivän nuorisotyön kentän ulkopuolisena näkökulman etsivästä nuorisotyöstä verkossa. Tavallaan kirjoitan tätä myös nuorisotyön kentän ulkopuolelta ollessani opintovapaalla 12 vuoden nuorisotyön jälkeen. Viimeisenä työkokonaisuutenani on ollut Netari.fi-hankkeen luotsaaminen projektipäällikkönä. Siltä osin koen omaavani näkemystä tämänhetkisestä verkkonuorisotyön kentästä. Tältä pohjalta kirjoitan mietintäni etsivän nuorisotyön osasta verkkotyössä.

Kuten nuorisotyötä tekevät tietävät, on läsnäolo kohtaamistyön yksi lähtökohta. Sosiaalisen median virrassa läsnäolo on monelle haastavaa. Samaan aikaan se tarjoaa läsnäololle erinomaisen työkaluvalikon, minkä lisäksi sosiaalisen median virtuaaliset tilat tarjoavat myös hyvin monta ympäristöä työskentelylle.

Fyysisessä ympäristössä työskenneltäessä on selvää, että nuorisotyön aluetyöntekijät tekevät yhteistyötä samalla alueella. Tämä tarkoittaa niin kuntia, järjestöjä kuin seurakuntia. Miten tällainen yhteistyö onnistuu verkossa, jossa sama ”alue” käsittää erilaisia toimintaympäristöjä ja niissä toimivat nuorisotyöntekijät ovat eri puolilla Suomea ja erilaisissa organisaatioissa? Tällöin tiedon ja kokemuksen on virrattava mahdollisimman avoimesti toimijalta toiselle ja siinä Nuorille suunnatun verkkotyön foorumilla on ollut tähän mennessä tärkeä rooli.

Tuoreimman lakimuutoksen myötä on tulossa mittavat määrät lisäresursseja etsivälle nuorisotyölle (230 työntekijää) ja se vaikuttaa positiivisesti myös verkossa tehtävän nuorisotyön resursseihin. Verkko voidaan käsittää yhtenä kaupunkina ja verkon erilaiset toimintaympäristöt sen lähiöinä. Näin ajatellen ovat esim. Netari.fi-hankkeen, Elämä on parasta huumetta ry:n, Pelastakaa Lapset ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkonuorisopalvelut ikään kuin netissä toimivia nuorisotaloja, jotka tavoittavat tällä hetkellä tuhansia suomalaisia nuoria isoimmissa keskuksissa eli verkon yhteisöpalveluissa, kuten Facebookissa, IRC-Galleriassa, Suomi24:ssä, Habbo Hotelissa ja Demi.fi:ssä. Näiden toimintaympäristöjen lisäksi on verkossa olemassa pienempiä ja aktiivisia yhteisöjä, joissa käyvillä nuorilla ei ole tietoa siitä, että nuorisotyön tekijän voi tavoittaa omalta kotikoneelta tai mukana kulkevalta päätelaitteelta. Näitä voisivat olla mm. erilaiset peliyhteisöt, lemmikkiharrastajayhteisöt, urheiluyhteisöt sekä käsityön tai taiteen harrastajayhteisöt.

Jatkan analogiaa kunnista ja lähiöistä. Edellä mainitut pienet ja aktiiviset yhteisöt ovat verkossa olevia ”puiston reunoja, kuppiloita, kadunkulmia ja rantoja”, joissa toimii aktiivisesti useita tuhansia nuoria. Nämä nuoret pääsääntöisesti keskustelevat asioista liittyen kyseisen yhteisön kohteeseen, kuten koiraharrastajat koirista ja wowin pelaajat wowista. Lisäksi yhteisöissä käydään keskustelua myös ns. offtopic-aiheista kuten elämästä, koulunkäynnistä jne.

Kun resurssit lisääntyvät, tuleeko edessämme olemaan tilanne, jossa yhdessä verkon ”kadunkulmassa” on kymmenkunta etsivää nuorisotyöntekijää ja jokin muu verkon alue jää huomaamatta? Onnistuuko valtakunnan mittakaavassa työn kohteiden jakaminen? Ovatko työn menetelmät kaikille työntekijöille selviä? Tarvitaanko yhteisiä tapaamisia ja keskusteluja? Tehdäänkö se kasvokkain vai olisiko tarvetta jollekin etsivän verkkonuorisotyön tiedonvaihtopaikalle? Virtuaaliselle ”juoma-automaatille”, jonka ääressä vaihdetaan kuulumisia ja kokemuksia?

Verkko työkaluina ja tilanaKunnallisen etsivän nuorisotyöntekijän työn kohde on ensisijaisesti oman kunnan alueella työskentelevät nuoret ja heitä voi myös tavoittaa verkon kautta. Kuten Toni Hynninen blogi-kirjoituksessaan toteaa, voi verkkoyhteisö, kuten IRC-Galleria, olla yhteydenpitoväylä nuoren ja työntekijän välillä. Tällöin sosiaalinen media toimii hyvänä yhteydenpitovälineenä, joka lisäksi matalan kynnyksensä vuoksi helpottaa nuoren puhumista vaikeistakin asioista.

Toinen näkökulma on nähdä verkko tiloina. jonka Arja Lehikoski tuo omassa kirjoituksessaan ilmi. NettiSaapas ei kutsu nuoria luokseen, vaan lähtee osallistumaan niihin keskusteluihin, joita nuoret keskenään käyvät. Kun resurssien määrä lisääntyy, lisääntyy verkossa työskentelyyn käytettävä aika ja siten on mahdollisuus tavoittaa useampia tiloja, joissa nuoret näitä keskusteluja käyvät.

Nostan tässä esiin kuitenkin kysymyksen, joka esitettiin Netari-toimintaa käynnistettäessä kuusi vuotta sitten. Entä jos nuoret eivät halua, että työntekijä tulee tilanteeseen tai keskusteluun mukaan? Tämäkin näkökulma tulee ottaa huomioon, sillä nuorilla tulee aina olemaan myös sellaisia ympäristöjä, joista he eivät halua työntekijän häntä tavoittavan.

Nuorille suunnatun verkkotyön foorumi on jo tehnyt verkkotyölle eettiset periaatteet ja suurin osa verkostossa mukana olevista toimijoista pystyy niihin sitoutumaan. Työntekijöiltäkin vaaditaan netikettiä ja tilanteenlukutaitoa. On tärkeää olla läsnä, nuoren helposti tavoitettavissa, mikäli tämä sitä itse haluaa.

Tunnistettavuus ja maine

Nuoren täytyy tunnistaa työntekijä helposti. Kuten Arja Lehikoski sanoo, onnistunut kohtaaminen ei vaadi tuekseen henkilöllisyyden varmenteita. Kuitenkin onnistunut verkkonuorisotyö tarvitsee jatkuakseen henkilöllisyyden ja luotettavuuden varmenteita. Mikäli niitä ei käytetä, voi siitä aiheutua työlle tai taustaorganisaatiolle negatiivinen maine verkon yhteisöissä. Sosiaalisessa mediassa hyvä maine on korvaamatonta sekä pitkäaikaisen läsnäolon ja työn tulos, sitä ei voida ostaa.

Siksi oman työverkkoidentiteetin (profiili, nimimerkki) linkittäminen omaan taustaorganisaatioon on mielestäni pakollista. Miten se tehdään, on taas asia erikseen. Työntekijän henkilöllisyyden ja luotettavan taustaorganisaation tarkistamisen on oltava nuoren helposti tehtävissä. Kuitenkin siten ettei tieto hyökkää silmille vilkkuvana ihq-pop-up-ikkunana. Kuten Anu Vesterinen kirjoitti: Ne (väärinkäytökset) on tiedostettava, mutta ne eivät saa olla esteenä.

Mietteitä tulevasta

On ollut hienoa olla mukana seuraamassa ja toteuttamassa nuorisotyön siirtymistä verkkoympäristöön sekä tekemässä yhteistä työtä erilaisten toimijoiden ja ammattikuntien kesken. Kymmenessä vuodessa on verkkotyöstä tullut osa nuorisotyön, nuorisotyön koulutuksen ja toimintojen arkea. Jatkossa voimme olettaa että valmistuvat opiskelijat omaavat tarvittavan työkalusetin ja tietämyksen uudesta toimintaympäristöstä. Samoin voimme olettaa, että olemassa olevat organisaatiot toimivat aktiivisesti nuorten parissa myös verkossa.

Mitä näkyy tulevaisuudessa? Verkon kehityksestä pitkällä tähtäimellä on esitetty monia teorioita eikä kymmenen vuodenkaan päähän voida tietää mitään varmaksi. Lähitulevaisuudesta tiedämme, että verkko on siirtymässä, osittain on jo siirtynyt, mobiiliksi.  Se tarkoittaa läsnä olevaa verkkoa, kannettavia päätelaitteita, joissa verkon käyttöominaisuudet ovat pääominaisuuksia. Nuorten osalta se tarkoittaa sitä, että heidät on mahdollista tavoittaa niin reaalimaailman kuin verkon ympäristöistä hänen mukanaan kantaman päätelaitteen kautta. Tämä muutos koskee työntekijääkin. Nuoren on mahdollista tavoittaa työntekijä, olkoon tämä nuorisotalolla tai paikallisessa kahvilassa istumassa, kunhan hänellä on mukana oma päätelaitteensa, jota osaa käyttää (~.^). Muutoksena on parempi läsnä olevuus, tavoitettavuus ja tunnettavuus ja sitä kautta parempi nuorisotyöllinen tulos.

Toiseksi tulevaisuus tuo mukanaan sen, että nuorten sosiaalinen tila muuttuu. Elämme kerrostuneessa maailmassa, jossa kahvilassa istuvien ihmisten lisäksi läsnä ovat jokaisen päätelaitteiden päässä olevat ihmiset ja verkostot. Nuori liukuu verkostojen ja ihmisten välillä, jolloin sosiaaliset tilat muodostuvat enemmän sosiaalisista verkostoista, kommunikaatiosta verkoston sisällä ja sen luomista merkityksistä. Ei ole välttämättä enää olemassa sivustoja tai virtuaalisia tiloja, joihin on ”aidattu” kävijät ilmaisilla työkaluilla. Tällöin työn haasteena voi olla löytää sisällön virrasta kommunikoinnin muodostamia tiloja.

Tai ehkä muutoksen tuloksena on jotain ihan muuta? Jotain ihmeellistä?  Ken sen tietää? Nuorisotyö, etsivä tai alueellinen, pystyy näihin haasteisiin varmastikin vastaamaan. Olkoon ne mitä tahansa. Ehkä tulemalla hiukan nuorten ajankuvaa jäljessä, mutta vakaasti, kuten usein. Onhan nuorisotyön ydin kuitenkin läsnä olevuudessa ja kommunikointitaidoissa.

Tero Huttunen
informaatiotutkimuksen opiskelija