Teinikarkotin

Kommentin toimitus - 2.5.2010

Lahden kauppakeskus Triossa kokeiltiin loka–marraskuussa 2009 tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa niin sanottua teinikarkotinta. Tämä monissa Euroopan maissa käytössä oleva ja nopeasti yleistynyt Mosquito alarm tuottaa korkeaa hälyääntä, joka on taajuudeltaan sellaista, että vain alle 25-vuotiaiden väitetään kuulevan sen. Pidempi oleskelu äänen kuuluvuusalueella voi olla nuorille sietämätöntä.

Lahden kokeilu herätti keskustelua verkossa, mutta laajempaa sukupolvipoliittista debattia tästä ei auennut. Tämä Kommentin Teinikarkotin-kolumnisarja pyrkii virittämään keskustelua nostamalla esiin muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä:
 
Miten teinikarkoitin suhteutuu julkisen tilan määrittelyyn? Mitä ilmiö paljastaa nykyisestä sukupolvipolitiikasta? Mitä se kuvaa nuorten oikeuksista taistelussa julkisesta tilasta? Mitä se kertoo yleisemmin siitä, kenelle julkinen tila kuuluu, tai mistä kaikesta nuorison ”kaupoissa hengailussa” on kyse?
 
Millaisia ovat yhteiskunnallisten toimijoiden reaktiot: Miten asia on esitetty mediassa? Miksi poliisi on pääosin asettunut ”ymmärtävälle kannalle”? Mitä asiasta ajattelevat nuorisotyöntekijät ja nuorisopoliitikot? Mikä on terveysviranomaisten tai oikeusoppineiden kanta asiaan? Onko nuorten ääntä kuultu?
 

Mosquitoa on markkinoitu vaarattomana turvallisuuslaitteena, jonka avulla voidaan pitää nuoret poissa tietyistä tiloista – usein kyseessä on julkiset kaupunkitilat. Laitteen oikeudellisesta ja sosiaalipoliittisesta statuksesta on käyty mm. Ranskassa ja Isossa-Britanniassa kiivasta keskustelua, ja kritiikkiä ovat esittäneet niin lapsiasiainvaltuutetut, poliitikot kuin kansalaisjärjestöiden toimijatkin. Euroopan neuvosto julkaisi maaliskuun lopussa kannanottonsa teinikarkottimien käyttämisestä. Neuvoston linjaus on ehdottoman kielteinen laitteen käyttämiselle. Aloitteen neuvostolle teki Euroopan nuorisofoorumi.

Suomessa kysymykset ikäsyrjinnästä tai julkisten tilojen käytön rajoittamisen oikeutuksesta eivät herättäneet kokeilun yhteydessä vilkasta julkista keskustelua. Yksityishenkilö Lahden seudulla on tehnyt laitteesta poliisille tutkintapyynnön, mutta asia ei edennyt. Lahden kauppakeskus päätyi kuitenkin vaihtamaan korkean hälyäänen klassiseen musiikkiin. Mosquiton oikeutuksesta uutisoitiin lehdissä mm. seuraavasti:

Poliisi: Teinikarkotin ei ole pahoinpitelyä
Poliisi:”Teinikarkotin” voi aiheuttaa tinnitusta
Poliisi: Kauppakeskuksen teinikarkotin ei ole lainvastainen

Teinikarkotinta voi tulkita sukupolvipoliittisena kannanottona. Se kertoo osaltaan siitä, miten turvallisuuspoliittiset lähtökohdat tunkeutuvat sukupolvi- ja kaupunkipolitiikkaan eri puolilta. Teinikarkotin paljastaa klassisen erottelun nuoriso-ongelmien ja nuorten ongelmien välillä.

Nuoriso-ongelmat on tutkimuksissa kuvattu aikuisyhteiskunnan tulkitsemiksi ja muotoilemiksi ongelmiksi, jotka heijastavat vallitsevia näkemyksiä siitä, mitä on oikea tai väärä nuorten paikka yhteiskunnassa tai mikä toiminta määrittyy hyväksi, mikä pahaksi. Nuorten itse kokemat ja määrittämät ongelmat voivat olla varsin kaukana nuoriso-ongelmien lähtökohdista ja huolista. Teinikarkottimen kautta nuoret määrittyvät pelottavaksi uhkaksi, karkotettavaksi uhkaksi. Samalla on kuitenkin yleisesti tiedossa, että kauppakeskukset ovat muuttuneet ”nykypäivän nuorisotiloiksi”, ja että kaupallistuminen määrittää yhä enemmän nuorten vapaa-aikaa, sosiaalisia suhteita ja julkisten tilojen käyttöä – myös muutoin kuin suorana kuluttamisena. Samaan aikaan kuin nuorisopolitiikka painottaa nuorten osallisuutta, kuulemista ja mahdollisuuksia vaikuttaa vapaa-ajan vieton rakentumisen ehtoihin, teinikarkoittimen kaltaiset ilmiöt näyttävät saaneen jalansijaa myös Suomessa, ainakin kokeilun tasolla.

Teinikarkotin-teemasarjan kolumnit:

Dan Koivulaakso (26.5.2010)
Vastarinnan meteliä hiljennetään häiriöäänellä

Vesa-Matti Saarakkala (26.5.2010)
Mistä nuorelle elämän eväät?

Reijo Viitanen (20.5.2010)
Äänimaiseman kaupunkikartta

Elina Nivala (20.5.2010)
Teinikarkotin - huomaamatonta ikäsyrjintää

Eeva Sinisalo-Juha (20.5.2010)
Hygieeninen ote nuorista

Reija Salovaara (20.5.2010)
Kauppakeskukset nuorten tiloina

Kirsi Pauliina Kallio (3.5.2010)
Ei-paikkojen arkinen politiikka»

Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen ja Sirpa Tani (3.5.2010)
Nuorten hengailu ei ole kiusantekoa!»

Elina Nikoskinen (3.5.2010)
Iän perusteella»

***
Kolumnisarjan ovat toimittaneet Hille Koskela, Leena Suurpää ja Sofia Laine. Kirjoittajiksi on kutsuttu eri alojen ammattilaisia ja toimijoita.