Viimeinen blogi toistaiseksi

Huhut intellektuaalisesta kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja. Nyt on kuitenkin pakko lopettaa kirjoittelu blogipalstalle tällä erää. Alkusyksy käynnistyi jälleen rasakasti, mutta hyytyipä kirjoitteluni lokakuun jälleen. Muut touhut veivät mehut.

Lopetan bloggaamisen, koska siirryn koko ensi vuodeksi tutkimusperiodille. Hankkeen työnimi on munkki armeijassa. Se on osa Nuorisotutkimusverkoston ja Kansanterveyslaitoksen Varusmiesten ravitsemustutkimuksen konsortiohanketta, joka saa rahoituksensa etupäässä Suomen Akatemialta. Nuorisotutkimusverkoston tutkimusryhmään kuuluvat Mikko Salasuo, väitöskirjaansa tekevä Anni Ojajärvi ja minä. Antti Häkkinen vetää ryhmää. Ryhmämme vastaa konsortiossa sen laadullisen etnografisen osion toteutuksesta.

Pääsen siis Salasuon kanssa kenttätöihin erään pohjoisen varuskunnan komppaniaan. On hassua että open code -miehenä joudun tässä yhteydessä puhumaan näin eufeemisesti. On varuskunnan toimihenkilöiden toive, että kenttävaiheen aikana tutkimusta ei tehdä läpinäkyvän julkisuuden siivittämänä. Se antaa myös rauhan tutkimuksen tekemiseen. Mölisevät blogit ja raportit kentältä voisivat haitata kenttätyön luottamusprosessia. Sitä paitsi ikäiselleni tutkijalle ei ole yksinkertainen asia luoda luottamus tutkittaviin heidän terveystajunsa ja syömisen käytänteiden selvittämiseksi.

Itselleni tässä riittää haastetta, koska olen sivari. Se on asia, joka on esillä myös kenttätyössä. En ota asetta, enkä osallistu aseenkäsittelyn koulutukseen. Muuhun koulutukseen p- ja e-jakosoilla koetamme osallistua maksimaalisesti.

Miksi teen tällaista? Nuorten miesten terveydestä ja huonosta kunnosta on niin paljon yhteiskunnallista puhetta, että asiaa on järkevä lähestyä perusteellisen tutkimuksen keinoin. Keskustelu on liittynyt paljon armeijaan. Mitä on sen takana että varusmiesten paino nousee palvelun aikana? Munkki armeijassa on noussut kaiken pahan rasvan symboliksi. Kannattaisi varmaan mennä katsomaan munkkia armeijassa. Nuori maskuliinisuus on myös tutkimaton sarka, etenkin sen pohjoiset variantit.

Kolmas peruste liittyy omatekoiseen eetokseeni. Jos olen jo pitkään puhunut etnografioden tekemisen tärkeydestä, miksi en itse tekisi sellaisia? Haalarihommiin vaan johdonmukaisuuden nimissä. Sitä paitsi, mitä ei tutkija tekisi todellisuuden selittämiseksi?

Olen vetänyt Nuorisotutkimusverkostoa vuodesta 1999 lähtien. Siksi hyppy kenttähommin on paikallaan tutkijauskottavuuden säilyttämiseksi.

Lopuksi tahdon kiittää kaikkia lukijoitani. Haluan vielä usuttaa teitä lukemaan ja käyttämään Nuorisotyötä on tehtävä -kirjaa. Olen edelleen sitä mieltä, että se on liian niukasti kentän toimijoiden parissa noteerattu opus, vaikka se ei sano tilaaja?tuottajamallista mitään. Jos nuorisotyössämme ei ole henkeä, miksi täällä silloin ollaan?

(Kommentin toimitus kiittää Tommia blogin pitämisestä ja toivottaa tervetulleeksi takaisin tutkimushankkeen päätyttyä!)

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla