Viimeinen ploki. Porvarien mustelmahallitus (PMH).
Hämmästelen vieläkin eduskuntavaalien tulosta. Sukupolvipolitiikan näkökulmasta turpiin tuli, niin että rytisi. Alle 30-vuotiaita valittiin eduskuntaan kaksi (viime vaaleissa 6, sitä edellisissä 12). Yli 60-vuotiaiden osuus tuplaantui, ja eläkeläissegmenttiä edustaa 32 kansanedustajaa. Joku selitti ikäjakoa Suomen väestön ikärakenteella. Silti väitän, että näin ei kuuluisi olla, kehityssuunnat ovat shokeeraavia. Tietysti on dynaamisesti ajattelevia ikääntyviä ja ikääntyneitä kansalaisia, ikäluokkien sisällä on isot erot. Aatos Erkko esimerkiksi on eläkkeellä saanut havaita olevansa oppositiossa suuromistamaansa lehteä (HS) vastaan. Toivottavasti tämä ei koske vain Nato-kysymystä. Lisää tällaisia Aatoksia.
Nuorten eri ryhmittymiä ja niiden yksilöitä ei näissä vaaleissa sitten huvittanut äänestää. Koska en ole politologi, ennakoin Sami Borgin tulevan vaaliosallistumistutkimuksen tuloksia. Nuorten äänestysprosentti laskee alle 50:n. Se tulee heittämään paljonkin Kari Paakkunaisen ennusteesta Sukupolvipolitiikka-kirjassamme.
Myös itse paasailin tuon kirjan yhteisartikkelissa Karin kanssa nuorten uudesta poliittisuudesta ja pinnanalaisesta kuplinnasta, kriittisyydestä. Onko noloa muistella sloganiamme nuorison edustajille: Valloittakaa edes keskisuuri puolue? Voisiko keksiä epätodennäköisempää toimintaa nuorten kannalta? Ei tämä (1970-luvun) ehdotus ole peräisin ainakaan nuorten elämästä ja toiveista.
Ilmoittaudunkin nuorisotutkijaksi, joka tunnistaa ja tunnustaa nuorten enemmistön epäpoliittisuuden ja ainakin vaalipassiivisuuden. Eikä minun tarvitse ammattini vuoksi enää selitellä nuorten passiivisuutta uinuvaksi aktiivisuudeksi ja joksikin muuksi nuorten omaksi politiikaksi tai subversiiviseksi, tulemisensa prosessissa olevaksi nuorten omaksi alapolitiikaksi. Vai mitä ne meidän teoreettiset riskiyhteiskunnan konstruktiot olivatkaan? Jälleen ajoi todellisuus retoriikkaan viehtyneiden (?) teoreetikkojen ohi. Vaalipassiivisia mitkä vaalipassiivisia.
Vaalien synnyttämä uusi eduskuntapaikkojen ilmaisema poliittinen jako on tärkeä tulos. Se tulee realisoimaan porvarihallituksen Suomeen. On kuitenkin poliittisesti epäkorrektia käyttää porvarihallituksesta nimitystä porvarihallitus, koska etenkin Vihreät voivat loukkaantua entisten aikojen todellisuutta ikävästi muistuttavasta kategoriateosta. Jossain sanottiin, että se tulee olemaan mustelma-hallitus. Silloin ei ajatella edustaja Jaskarin kasvovinjettiä taannoisessa Seiska-lehden kannessa. Sen sijaan ajatellaan, että edustettuina ovat kaikki mustelman värit: sininen, keltainen ja vihreä. Tätä nimitystä aion viljellä retoriikassani (PMH, porvarien mustelmahallitus).
On myös sanottu, että ei se mitään vaikka tulos oli musertava vasemmiston kannalta. Koska vasemmisto-oikeisto -akseli on eilistä ja isot puolueet kantavat sisällään radikaalinsa ja konservatiivinsa. Jako ei mene puolueiden välillä vaan niiden sisällä. Jäänkin odottamaan, milloin vaalien tuloslaskennassa tämä otetaan huomioon taulukkotasolla. Myös vaalien välisissä galluptutkimuksissa tämän seikan tulisi näkyä.
Sanottu osuu sikäli minuun, että menin pyydettynä kannattamaan Voima-lehden mainoksessa Wahlgrenin Thomia (SDP). Olin höperehtinyt jotain, että Thomilla on annettavaa uudessa hegemoniassa. Varmasti olisi, mutta uusi hegemonia nyt vaan on kauempana kuin kukaan tajuaakaan. JP Roos kritisoi ennen vaaleja tukeani Thomille epostissaan minulle (miten voinkaan kannattaa demaria). Vastasin, että ei Thomi ole demari vaan ?vain? SDP:n jäsen. Kerroin myös Roosille, että itse olin jo pitkään kaavaillut liittymistä Kepuun. Olin jubaillut teemasta Laura Kolben (kesk.) kanssa Vesa Maurialan väitöskaronkassa keväällä 2005. Perustelu menee niin, että on kannatettavaa, kun akateemiset ihmiset, mahdolliset ?intellektuellit? osoittavat mahdollisen yhteiskunnallisen vaikuttavuutensa osallistumalla puoluetoimintaan demokratian eri elimissä. Kyllä kepuun ja kokoomukseenkin radikaaleja mahtuu. Eri asia varmaan on, tarvitaanko heitä siellä. Ja ihan oma kysymyksensä on se, mitä radikaalius ylipäätään tänään tarkoittaa.
Eduskuntavaalien tulos oli tärkeä myös siinä mielessä, että nyt valittiin ennätysmäärä naisia kansanedustajiksi. Punninnen tämän faktan merkitystä myöhemmissä blogeissani.
Pitää mainita myös tuloksen se piirre, että äänestämättömien osuus oli ennätyksellisen suuri. Miltei 33 prosenttia äänioikeutetuista jätti äänestämättä. Presidentti Halonen kiinnitti tähän huomiota eduskunnan avajaispuheessaan, muilta osin poliittinen eliitti ei juurikaan ole sen seikan merkitystä pohtinut.
Perusselitykseni sille, että 67 % viitsii uurnille, on mediapolitiikka ja politiikan popkulttuuristuminen. Kirjoitin tästä julkisuuden rakennemuutosta seuranneesta poliittisen keskusteluavaruuden tilasta plokissani 17.10.2006 Kansalainen vaikuttajana II: politiikan popkulttuuristuminen. Tältä osin teoria toimi - saimme todistaa eduskunnan historian epäpoliittisimpia vaaleja. Puolueilla ei sinänsä enää ole tekemistä politiikan vaan markkinoinnin kanssa.
Saanen lopuksi ennakoida PMH:n (porvarien mustelmahallituksen) tulevaa linjaa. Perintövero poistetaan, koska se lisää talouden dynaamisuutta ja omaisuuseroja. Pääkaupunkiseutu saa Pekka Himasen kannattaman ja Raimo Sailaksen työryhmän esittämän huippuyliopiston, koska sellainen on innovaatiopolitiikan listalla numero yksi. Voi myös olla, että Reijo Vihkon esitys sektoritutkimuksen organisoinniksi tilaaja-tuottajamallin mukaisesti toteutetaan. Se tarkoittaa kaiken kaavailun mukaan myös Nuorisotutkimusverkoston alasajoa. Innovaatiopolitiikka on kokoomuslaista koulutuspolitiikkaa par exellance. (Olisiko siihen puolueeseen tilausta parille radikaalille? Roos: mene sinä.). Tulevassa puolustuspoliittisessa selonteossa esitetään Natoon liittymistä. Myös kuudes ydinvoimala tulee saamaan perustamisluvan, sorry de gröna! Muilta osin hallituksen linja on kuin kaikkien hallitusten vuodesta 1987 lähtien (Holkerin, Ahon, Lipposen I ja II, Vanhasen I). Lapsi- ja nuorisopolitiikan politiikkaohjelma tulee olemaan nuorisotoimialan kannalta hallituksen agendan ilahduttavin asia.
Rakas lukija, sinuahan on jäljellä enää yksi. Tämä oli viimeinen plokini. Timo Soini käyttää jostain syystä samaa nimitystä nettikirjoituksilleen. En tiedä, onko hän purjehtijoita ja tietää plokin merellisen merkitysyhteyden. Sama se. Itse puhun tästä lähtien reilusti blogeista ja aion kirjoittaa niitä vastakin. Jos toimitus suo. (Toimitus vastaa, että suohan se. Ihan vaikka useamminkin saa kirjoittaa! :)
Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla
Nuorten eri ryhmittymiä ja niiden yksilöitä ei näissä vaaleissa sitten huvittanut äänestää. Koska en ole politologi, ennakoin Sami Borgin tulevan vaaliosallistumistutkimuksen tuloksia. Nuorten äänestysprosentti laskee alle 50:n. Se tulee heittämään paljonkin Kari Paakkunaisen ennusteesta Sukupolvipolitiikka-kirjassamme.
Myös itse paasailin tuon kirjan yhteisartikkelissa Karin kanssa nuorten uudesta poliittisuudesta ja pinnanalaisesta kuplinnasta, kriittisyydestä. Onko noloa muistella sloganiamme nuorison edustajille: Valloittakaa edes keskisuuri puolue? Voisiko keksiä epätodennäköisempää toimintaa nuorten kannalta? Ei tämä (1970-luvun) ehdotus ole peräisin ainakaan nuorten elämästä ja toiveista.
Ilmoittaudunkin nuorisotutkijaksi, joka tunnistaa ja tunnustaa nuorten enemmistön epäpoliittisuuden ja ainakin vaalipassiivisuuden. Eikä minun tarvitse ammattini vuoksi enää selitellä nuorten passiivisuutta uinuvaksi aktiivisuudeksi ja joksikin muuksi nuorten omaksi politiikaksi tai subversiiviseksi, tulemisensa prosessissa olevaksi nuorten omaksi alapolitiikaksi. Vai mitä ne meidän teoreettiset riskiyhteiskunnan konstruktiot olivatkaan? Jälleen ajoi todellisuus retoriikkaan viehtyneiden (?) teoreetikkojen ohi. Vaalipassiivisia mitkä vaalipassiivisia.
Vaalien synnyttämä uusi eduskuntapaikkojen ilmaisema poliittinen jako on tärkeä tulos. Se tulee realisoimaan porvarihallituksen Suomeen. On kuitenkin poliittisesti epäkorrektia käyttää porvarihallituksesta nimitystä porvarihallitus, koska etenkin Vihreät voivat loukkaantua entisten aikojen todellisuutta ikävästi muistuttavasta kategoriateosta. Jossain sanottiin, että se tulee olemaan mustelma-hallitus. Silloin ei ajatella edustaja Jaskarin kasvovinjettiä taannoisessa Seiska-lehden kannessa. Sen sijaan ajatellaan, että edustettuina ovat kaikki mustelman värit: sininen, keltainen ja vihreä. Tätä nimitystä aion viljellä retoriikassani (PMH, porvarien mustelmahallitus).
On myös sanottu, että ei se mitään vaikka tulos oli musertava vasemmiston kannalta. Koska vasemmisto-oikeisto -akseli on eilistä ja isot puolueet kantavat sisällään radikaalinsa ja konservatiivinsa. Jako ei mene puolueiden välillä vaan niiden sisällä. Jäänkin odottamaan, milloin vaalien tuloslaskennassa tämä otetaan huomioon taulukkotasolla. Myös vaalien välisissä galluptutkimuksissa tämän seikan tulisi näkyä.
Sanottu osuu sikäli minuun, että menin pyydettynä kannattamaan Voima-lehden mainoksessa Wahlgrenin Thomia (SDP). Olin höperehtinyt jotain, että Thomilla on annettavaa uudessa hegemoniassa. Varmasti olisi, mutta uusi hegemonia nyt vaan on kauempana kuin kukaan tajuaakaan. JP Roos kritisoi ennen vaaleja tukeani Thomille epostissaan minulle (miten voinkaan kannattaa demaria). Vastasin, että ei Thomi ole demari vaan ?vain? SDP:n jäsen. Kerroin myös Roosille, että itse olin jo pitkään kaavaillut liittymistä Kepuun. Olin jubaillut teemasta Laura Kolben (kesk.) kanssa Vesa Maurialan väitöskaronkassa keväällä 2005. Perustelu menee niin, että on kannatettavaa, kun akateemiset ihmiset, mahdolliset ?intellektuellit? osoittavat mahdollisen yhteiskunnallisen vaikuttavuutensa osallistumalla puoluetoimintaan demokratian eri elimissä. Kyllä kepuun ja kokoomukseenkin radikaaleja mahtuu. Eri asia varmaan on, tarvitaanko heitä siellä. Ja ihan oma kysymyksensä on se, mitä radikaalius ylipäätään tänään tarkoittaa.
Eduskuntavaalien tulos oli tärkeä myös siinä mielessä, että nyt valittiin ennätysmäärä naisia kansanedustajiksi. Punninnen tämän faktan merkitystä myöhemmissä blogeissani.
Pitää mainita myös tuloksen se piirre, että äänestämättömien osuus oli ennätyksellisen suuri. Miltei 33 prosenttia äänioikeutetuista jätti äänestämättä. Presidentti Halonen kiinnitti tähän huomiota eduskunnan avajaispuheessaan, muilta osin poliittinen eliitti ei juurikaan ole sen seikan merkitystä pohtinut.
Perusselitykseni sille, että 67 % viitsii uurnille, on mediapolitiikka ja politiikan popkulttuuristuminen. Kirjoitin tästä julkisuuden rakennemuutosta seuranneesta poliittisen keskusteluavaruuden tilasta plokissani 17.10.2006 Kansalainen vaikuttajana II: politiikan popkulttuuristuminen. Tältä osin teoria toimi - saimme todistaa eduskunnan historian epäpoliittisimpia vaaleja. Puolueilla ei sinänsä enää ole tekemistä politiikan vaan markkinoinnin kanssa.
Saanen lopuksi ennakoida PMH:n (porvarien mustelmahallituksen) tulevaa linjaa. Perintövero poistetaan, koska se lisää talouden dynaamisuutta ja omaisuuseroja. Pääkaupunkiseutu saa Pekka Himasen kannattaman ja Raimo Sailaksen työryhmän esittämän huippuyliopiston, koska sellainen on innovaatiopolitiikan listalla numero yksi. Voi myös olla, että Reijo Vihkon esitys sektoritutkimuksen organisoinniksi tilaaja-tuottajamallin mukaisesti toteutetaan. Se tarkoittaa kaiken kaavailun mukaan myös Nuorisotutkimusverkoston alasajoa. Innovaatiopolitiikka on kokoomuslaista koulutuspolitiikkaa par exellance. (Olisiko siihen puolueeseen tilausta parille radikaalille? Roos: mene sinä.). Tulevassa puolustuspoliittisessa selonteossa esitetään Natoon liittymistä. Myös kuudes ydinvoimala tulee saamaan perustamisluvan, sorry de gröna! Muilta osin hallituksen linja on kuin kaikkien hallitusten vuodesta 1987 lähtien (Holkerin, Ahon, Lipposen I ja II, Vanhasen I). Lapsi- ja nuorisopolitiikan politiikkaohjelma tulee olemaan nuorisotoimialan kannalta hallituksen agendan ilahduttavin asia.
Rakas lukija, sinuahan on jäljellä enää yksi. Tämä oli viimeinen plokini. Timo Soini käyttää jostain syystä samaa nimitystä nettikirjoituksilleen. En tiedä, onko hän purjehtijoita ja tietää plokin merellisen merkitysyhteyden. Sama se. Itse puhun tästä lähtien reilusti blogeista ja aion kirjoittaa niitä vastakin. Jos toimitus suo. (Toimitus vastaa, että suohan se. Ihan vaikka useamminkin saa kirjoittaa! :)
Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla
kirjoitti Tommi Hoikkala 15:31
