Mikä on Blook?

Jos puhun blogeista plokeina, täytyisikö minun puhua blook-kirjoista plookeina? Nuorisotyötä on tehtävä (Notti) -julkaisumme on sijainnut netissä Kommentti-sivuistolla jo marraskuun alusta lähtien. Mutta onko se blook-kirjallisuutta vai vain sen esiaste?

Kaikkihan tietävät blookit (englanniksi blook). Helsingin Sanomissa oli Jari Paavonheimon valaiseva juttu "Blook -kirjallisuus tulee" viime elokuussa (19.8.2006, C3). Paavonheimo esitti, että blook-kirja perustuu johonkin blogiin tai netissä julkaistulle kirjalle. Nuorisotutkimusverkosto valmisti taannoin Prekaariruoska-nettijulkaisun. Jos siitä olisi painettu kirja, se olisi eräänlainen blook-kirja. Kirjamarkkinoilla alkaa tällaisia hybridejä vilahdella, mutta ei niitä liiaksi ole. Tänään kuulin eläkeläisten Yle-kanavalta ensimmäisestä tekstiviestiromaanista. Blook-käsitteellä on kuvattu myös luvuittain verkossa julkaistavia teoksia. Idean ponnevoima tuntuu olevan se, että blook on jotain uutta painettuna kirjana verrattuna nettiversioonsa.

Kolmenkymmenen kirjoittajan Notti-kirjamme ei voi olla blogiin perustuva, koska se käynnistettiin tavanomaisin tavoin, tosin keskimääräistä uuraammin. Oli suunnittelupalaveri, kaksi kirjoittajaseminaaria, keskittynyttä sähellystä Mikkelin Tuhti-seminaarissa. On ollut myös opiskelijakäsittelyjä oppilaitoksissa. Kirjan toimitusprosessissa on ollut piirteitä, jotka istuvat suoraan ajatukseen blookeista. Kirjan nettiversio on ollut aika robusti. Artikkeleita ei ole kustannustoimitettu eikä tekstejä pantu esille taitettuna.

Tekstejä on kommentoitu Kommentti-sivustoilla vaikka mistään vyörystä ei tietenkään ole kyse. Nuorisotoimialan kenttä muodostaa oman pienoisjulkisuutensa. Verkkotekstien tai verkkoversioiden lukijoiden palautteet ovat saaneet mahdollisuuden sävyttää tekstejä, jotka parhaillaan palautuvat viimeisinä versioina kirjoittajiltaan. Seuraava vaihe on kustannustoimitus, taitto, painatus ja julkaiseminen vielä tämän vuoden keväällä.

Olen varma että tulos on aito blook. Paavonheimon sanoin: ?Onnistunut blook ei olekaan verkkoteksti siirrettynä suoraan paperille, vaan se on toimitettu ja saanut ehkä sävyjä lukijoiden palautteesta.?

Blook tarjoaa myös mahdollisuuden pamauttaa koko tutkimusprosessi verkkoon. Myös sellaisen tulemme näkemään Nuorisotutkimusverkostossa. Mikko Salasuon pääkaupunkiseudun nuorisotyötä koskeva hanke on tällainen. Ehkä minun täytyy ruveta puhumaan plookeista.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Mikä on pylpyrä?

Tarkkaavainen lukija on huomannut, että nimitän näitä nettikirjoituksiani sitkeästi plokeiksi. En ole tahtonut samaistua nettisukupolvien, siis vuosien 1970 jälkeen syntyneiden tieto- ja viihdeyhteiskunnan kansalaisten, viestintätaitureiden, hienostuneeseen tapaan puhua kauniisti blogeista. Ploki on minulle tarkoittanut omia köyhän - ja jo aikoja sitten kypsyneen - miehen epäsäännöllisesti ilmestyviä nettikirjoituksiani. Blogi aukeaa vuorovaikutteisuuden fantastiseen dialogimaailmaan. Ploki jupisee monologioitaan melkein itsekseen. Plokin kirjoittaja on onnellinen, jos tietää, että näitä juttuja lukee vaikka vain kolme ihmistä. Todellinen blogihai vaipuisi epätoivoon noin niukan vastakaiun paisteessa. Koska tietäisikö hän silloin olevansa olemassa? Lisäksi ploki oikeuttaa kirjoittamaan ja tekemään "postauksia" - menikö oikein? - vaikkapa kahden kuukauden välein ilman että kukaan erottaa kirjoittajan tästä virasta. (Oletko ihan varma, kysyy plokiasi päivittävä Kommentin verkkotoimittaja? :):)

Selvittäessäni netistä, missä sijaitsee Provianttimakasiini Helsingissä, törmäsin täysin yllättävästi plokiin eräässä merimiessanaston listassa. Siinä ilmoitettiin, että ploki tarkoittaa pylpyrää! Täysin uutta tietoa minulle. Yliopistoihmisille pylpyrä kuulemma tarkoittaa kalvon (vrt. yliolanheitin) pistemäistä mustepinttymää. En osaa sanoa, onko Power Point -dioissa pylpyröitä. Meri-ihmisille pylpyrä tarkoittaa väkipyörää.

Yllättävästi pylpyrä ilmaantui eteeni myös moniammatillisessa yhteydessä. Erään selonteon mukaan Kotkassa perustettiin 10 vuotta sitten työryhmä, jonka tarkoituksena oli selkiyttää riittävän vanhemmuuden käsitettä ja kriteerejä. Työryhmän tehtävänä oli kehittää uusi työväline, jota voitaisiin käyttää apuna arvioitaessa riittävän hyvää vanhemmuutta. Uuden apuvälineen toivottiin yhdistävän eri ammattialojen näkemyksiä vanhemmuuden peruskriteereistä ja helpottavan yhteistä arviointia. Tuon työryhmän aikaansaannoksena syntyi Pylpyrä, riittävän hyvän vanhemmuuden ja turvatun lapsuuden perusedellytysten arviointimittari. Kerrassaan huimaa. Pylpyrä viittaa ympyräkuvioon, johon tehty arviointi voidaan tiivistää. Arvioinnin tulosta voidaan havainnollistaa graafisella kuvauksella perheen ja lapsen tilanteesta. Nämä luonnehdinnat imaisin Stakesin sivuistolta. Kerron myös, että tämä Pylpyrä on Kirsi Alila-Paunosen ja Mikko Vänttisen kehittämä sosiaalityön työmenetelmä.

Autoilusegmentin heimoedustajille pylpyrä on väline, joka tuplaa vinssin vetotehon. Se on siis väkipyörä, joka voidaan kiinnittää esimerkiksi puuhun, jolloin kierrättämällä vinssin vaijeri pylpyrän kautta takaisin autoon, saadaan vinssin vetovoima tuplattua. Kuten kaikki lukijani tietävät, se on vakiovaruste vaikkapa Sisu XA-180:ssa ja A-45:ssa?

Näyttää siltä, että insinöörilandiassa ploki ja pylpyrä tarkoittavat akselilla pyörivä pyörää, jonka kehällä on uurre köyttä tai vaijeria varten. Omaksumani tapa nimittää nettikirjoituksiani plokeiksi on kaukana tavanomaisista ploki-termin merkitystiivistymistä. Ehkä se tarjoaa tahatonta kielikuvan väreilyä kaiken tässä kirjoittamani ylle. Hannu Raittila kirjoittaa rakentamisen ja minusta sen kautta insinöörikielen poetiikasta teoksessaan Kirjailijaelämää. Hän veistelee pitkät rivit moottoritermistä yläkuolokohta. Siunattu on kielemme rikkaus.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Sumea ensemble

Kirjoitin viime vuonna jossain plokissani nuorisotutkimuksen määritelmistä. Ehdotin, että nuorisotutkimus tarkoittaa nuoria koskevaa tutkimusta ties millä tieteenalalla ja tutkimussuuntauksen sisällä. Sain ainakin kommentin, että lisää murrosikä ja sosiobiologiaa. Itse huomasin että päihdetutkimus puuttui listauksesta. Niin puuttuu myös hoitotiede ja sosiaalityön tutkimus. Helppo lisätä nuo kaikki listaan.

Larissa Shvets, sosiologikollega Petroskoista määritteli syyskuisessa (2006) Petroskoin nuorisotutkimuskonferenssissa venäläisen nuorisotutkimuksen jotenkin näin: Contemporary russian sociology of youth research is a multiparadigm discipline orientated to complex research combing quantitative and quantitative methods including other interdisciplinary projects in Russia. Eli että nuorisososiologian sisällä on eräänlainen monitieteinen, moniteoriainen ja moniotteinen mylly, josta muodostuu disipliini, siis kiteytynyt tieteenala. Kiteytynyt? Tarkoittanee ainakin yliopistollisia oppituoleja sekä muita niihin liittyviä heimomenoja.

Suomessa ei ole nuorisotutkimuksen tieteenalaa, vaikka täällä on esimerkiksi tieteenala nimeltään hoitotiede. Sen sijaan Suomessa tutkitaan nuoria vireästi. Niin vireästi, että vastasin kollega Larissalle mainitussa Petroskoin konferenssissa muistiinpanojeni mukaan seuraavasti (tosin hävettää tämä nationalistinen paatos, mutta kumminkin): In Finland we have a dimmy and foggy collection of approaches - theories, methodologies, concepts, practices of research - which form a interdisciplinary or transdisciplinary space and field of youth research, an entire ensemble of approaches with a searching spirit. Tästä siis tämän jutun otsikko - sumea ensemble.

Vesa Puuronen on tuoreimmassa Nuorisotutkimus-kirjassaan (Vastapaino 2006) jollain tavoin huolissaan Nuorisotutkimusverkoston instituutioluonteesta. Hänestä on valitettavaa, että massiivisin suomalaisen nuorisotutkimuksen tutkimuspanostus on peräisin Opetusministeriön nuorisoyksiköstä. Emme muka kykene tekemään riippumatonta, itsenäistä ja kriittistä nuorisotutkimusta. Noinkohan on?

En juurikaan halaja sumeaa orkesteriamme - vai pitäisikö sanoa sumussa soittavaa orkesteriamme - tieteenalaksi, juvenologiaksi, nuorisologiaksi, nuorisotieteeksi. Mikä olisi sen kohde ja aito tiedeperusta? Luonnehtivatko sitä vain sille itselleen ominaiset menetelmät? Mihin yliopistoon se sijoitettaisiin? Ja suoraan sanoen, yliopistot eivät juurikaan tänään houkuttele. Vireys, verevyys ja rakentava kriittisyys kukkii muualla. Vai kukkiiko?

Onko nuorisoikäisiin kohdistuva hoitotieteen toiminto nuorisotutkimuksen alaa? On jos nuorisotutkimus määritellään laajasti. Hullunkurista. Päädyn ristiriitaan. Nuorisotutkimuksen määritteleminen laajasti - että se tarkoittaa kaikkea, monitieteistä nuoriin kohdistuvaa eri tutkimussuuntausten muodostamaa kokonaisuutta - laittaa määrittelijänsä löysään tunnelmaan. Sen sijaan että se asettaisi määrittelijänsä terävänä todellisuuden äärelle. Olisiko nuorisotutkimuksella sittenkin positiivinen ja vain sille ominainen ytimensä?

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla