Vanhaa ruokaa kaapista Glasgowissa
Heitin ESA:n, European Sociological Associationin, jatko-opiskelijoiden työpajassa sunnuntaina esityksen, jonka perusversio on vuoden takainen taustapaperini Young Active Citizenships EU-kokoukselle, joka pidettiin Hyvinkäällä viime vuoden heinäkuussa. Esitykseni Hyvinkäällä oli sikäli frustroiva, ettei se juurikaan virittänyt nuorisotoimen kolmikannan edustajissa vastakaikua tai debattia. PP-showsta annoin itsearvion 7- tai 6 ½, kouluarvosanoin. Eniten kokouksessa ja sen jälkeen käytiin nuorten osallistujien kelpoisuuksista keskustelua, järjestönuoret versus tavisaktiivi-nuoret, joka ei minusta ollut kovinkaan sisällöllistä. Kokemuksen perusteella vähensin EU-kontekstiin laittamiani energioita. Säädin nuppia roimasti kaakosta pois. Ehkä ei ollut hyvä idea valmistaa 70 viitteen tekstiä nuorisotoimen väsääjille ja odottaa että edes väsääjien kolmannes - kokouksen yli 220 osallistujasta - olisi lukenut tekstin.
Eipä silti, vikaa saattoi olla tekstissäkin. Vaikka kuinka yrittää kirjoittaa ei-akateemisesti, poleemisesti ja selkeästi, tulos ei näyttänyt onnistuvan. Kuitenkin kaltaiselleni keskinkertaiselle ja hitaalle kaksoisdosentille tuollaiset työstöt ovat käyttökelpoisia. Ne voi kaivaa esiin kaapista uusiokäyttöä varten. Koostin siis uuden version tänne, nuorelle akateemiselle yleisölle, tutkijoille, joiden teemat liittyvät kansalaisuuteen. Nyt homma toimi paljon paremmin. Tokko kukaan paperia oli lukenut ennalta kunnolla, mutta Power Point-sessio onnistui vähintäänkin tyydyttävästi, kouluarvosanana 8 tai 8- (tai ehkä seiska puokki). Pamautan diat oheen kaikkien kansalaisten käytettäväksi.
Sisällöltään juttu menee suurin piirtein näin: Ensin vispataan T.H. Marshallin klassista kansalaisuuden konseptia. On nippu kansallisvaltion takaamia oikeuksia (civil, social and political), jotka kehkeyttävät täyden kansalaisuuden. Täyden kansalaisuuden omaavat muodostavat yhteisön, syntyy siis jäsenyyksiä ja kuulumisia. Tämä systeemi yskii globalisaation kiihtyessä. Marshallin triadia on kehiteltävä. On siis kaiken maailman kansalaisuuksia ja monia eri dimensioita. Siksi voi puhua monikossa. Tämä juba uutettiin EU:n nuorisopolitiikkaan ja väitettiin, että se painottuu liikaa osallistumisrakenteiden kanssa puuhaamiseen, vaikka nuoret jos ketkä ovat vain osittaisen kansalaisuuden haltijoita. Pitää ensin tuottaa täysi jäsenyys nuorille, niin alkavat toimia. Toisaalta pauhataan nuorten uudesta, omasta politiikasta, populaarikulttuurin katveessa syntyvästä uudesta otteesta toimintaan (veak virtue), jota kuvitettiin Waltteri Seretinin kansalaisjournalistisella terävällä aloitteellisuudella. (To be political outside the party system).
Aika onnistunut kuumotus minulta. Ihan toista luokkaa kuin esitykseni Jyväskylässä nuorisotyön päivillä viime huhtikuussa. Sitä koskeva itsearviointihan ei ollut häävi, se päätyi 5-:seen.
Sain hyvää palautetta, myös kaksi kriittistä kommenttia. Consuelo Corrardi sanoi, että ei kannattaisi liuttaa klassista kansalaisuusläppää nuorten osallisuusrakenteita koskevaan puheeseen. Kansalaisuuden käsitteellinen kirkkaus katoaa ja sosiologien pitää vaalia analyyttistä selvyyttä eikä olla tuottamassa maailmaan entistä enemmän pehmeitä käsitteitä. Ehkä - silloin olisi pitänyt keskittyä puhumaan vain kansalaistoiminnan uusista muodoista ja sen haasteista EU:n nuorisopolitiikalle. Mutta olisiko silloin saatu EU-kokousta?
Sillä tavoin mähläsin tällä matkalla, tai siihen valmistautuessani, että kopioin muistitikkuuni vain 8 diaa 34:n asemesta. Jouduin siis väsäämään hotellihuoneessa power pointit uuteen uskoon. Tässä yhteydessä sain jälleen todeta Google-toimiston kätevyyden. Haaviin osui netistä tämä tekijätön teksti.
Se on erinomainen (10+) sosiologinen pienoistutkielma T.H. Marshallin kansalaisuuskäsitteestä. Uumoilen että se on Janne Jalavan kirjoittama, mutta ken tietää, koska kukaan ei ota artikkelia nimiinsä kansilehdellä, eikä muillakaan tekstin omistajuutta ilmaisevilla paikoilla.
Aprikoin, onko tämä jotain open sourcea. Jos on, niin liityn talkoisiin. Pyydänkin Nisulan Tanjaa, oivaa verkkoeditoriamme, pamauttamaan oheisen tänne Glasgowiin tuunaamani Hyvinkää-paperini ilman tekijämerkintöjä nettiin kaikille vapaasti käytettäväksi. Tässä se sitten on, terv. verkkotoimittaja :)
Kuten tunnettua, eilisen safka kaapista voi olla makoisaa, parempaa kuin vastavalmistettu. Ajatelkaa vaikka bortshkeittoa, tai Boullabaissea, jälkimmäinen etenkin jos sen yhtenä kalana on käytetty Turpaa!
Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla
Eipä silti, vikaa saattoi olla tekstissäkin. Vaikka kuinka yrittää kirjoittaa ei-akateemisesti, poleemisesti ja selkeästi, tulos ei näyttänyt onnistuvan. Kuitenkin kaltaiselleni keskinkertaiselle ja hitaalle kaksoisdosentille tuollaiset työstöt ovat käyttökelpoisia. Ne voi kaivaa esiin kaapista uusiokäyttöä varten. Koostin siis uuden version tänne, nuorelle akateemiselle yleisölle, tutkijoille, joiden teemat liittyvät kansalaisuuteen. Nyt homma toimi paljon paremmin. Tokko kukaan paperia oli lukenut ennalta kunnolla, mutta Power Point-sessio onnistui vähintäänkin tyydyttävästi, kouluarvosanana 8 tai 8- (tai ehkä seiska puokki). Pamautan diat oheen kaikkien kansalaisten käytettäväksi.
Sisällöltään juttu menee suurin piirtein näin: Ensin vispataan T.H. Marshallin klassista kansalaisuuden konseptia. On nippu kansallisvaltion takaamia oikeuksia (civil, social and political), jotka kehkeyttävät täyden kansalaisuuden. Täyden kansalaisuuden omaavat muodostavat yhteisön, syntyy siis jäsenyyksiä ja kuulumisia. Tämä systeemi yskii globalisaation kiihtyessä. Marshallin triadia on kehiteltävä. On siis kaiken maailman kansalaisuuksia ja monia eri dimensioita. Siksi voi puhua monikossa. Tämä juba uutettiin EU:n nuorisopolitiikkaan ja väitettiin, että se painottuu liikaa osallistumisrakenteiden kanssa puuhaamiseen, vaikka nuoret jos ketkä ovat vain osittaisen kansalaisuuden haltijoita. Pitää ensin tuottaa täysi jäsenyys nuorille, niin alkavat toimia. Toisaalta pauhataan nuorten uudesta, omasta politiikasta, populaarikulttuurin katveessa syntyvästä uudesta otteesta toimintaan (veak virtue), jota kuvitettiin Waltteri Seretinin kansalaisjournalistisella terävällä aloitteellisuudella. (To be political outside the party system).
Aika onnistunut kuumotus minulta. Ihan toista luokkaa kuin esitykseni Jyväskylässä nuorisotyön päivillä viime huhtikuussa. Sitä koskeva itsearviointihan ei ollut häävi, se päätyi 5-:seen.
Sain hyvää palautetta, myös kaksi kriittistä kommenttia. Consuelo Corrardi sanoi, että ei kannattaisi liuttaa klassista kansalaisuusläppää nuorten osallisuusrakenteita koskevaan puheeseen. Kansalaisuuden käsitteellinen kirkkaus katoaa ja sosiologien pitää vaalia analyyttistä selvyyttä eikä olla tuottamassa maailmaan entistä enemmän pehmeitä käsitteitä. Ehkä - silloin olisi pitänyt keskittyä puhumaan vain kansalaistoiminnan uusista muodoista ja sen haasteista EU:n nuorisopolitiikalle. Mutta olisiko silloin saatu EU-kokousta?
Sillä tavoin mähläsin tällä matkalla, tai siihen valmistautuessani, että kopioin muistitikkuuni vain 8 diaa 34:n asemesta. Jouduin siis väsäämään hotellihuoneessa power pointit uuteen uskoon. Tässä yhteydessä sain jälleen todeta Google-toimiston kätevyyden. Haaviin osui netistä tämä tekijätön teksti.
Se on erinomainen (10+) sosiologinen pienoistutkielma T.H. Marshallin kansalaisuuskäsitteestä. Uumoilen että se on Janne Jalavan kirjoittama, mutta ken tietää, koska kukaan ei ota artikkelia nimiinsä kansilehdellä, eikä muillakaan tekstin omistajuutta ilmaisevilla paikoilla.
Aprikoin, onko tämä jotain open sourcea. Jos on, niin liityn talkoisiin. Pyydänkin Nisulan Tanjaa, oivaa verkkoeditoriamme, pamauttamaan oheisen tänne Glasgowiin tuunaamani Hyvinkää-paperini ilman tekijämerkintöjä nettiin kaikille vapaasti käytettäväksi. Tässä se sitten on, terv. verkkotoimittaja :)
Kuten tunnettua, eilisen safka kaapista voi olla makoisaa, parempaa kuin vastavalmistettu. Ajatelkaa vaikka bortshkeittoa, tai Boullabaissea, jälkimmäinen etenkin jos sen yhtenä kalana on käytetty Turpaa!
Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla
<< Aloitussivulle