Kirjoituksia metsästä

Noin vuosi sitten uhosin myös näillä palstoilla, että uusi elämä alkaa. Alan lenkkeillä säännöllisesti ja reenata johonkin kilpailuun. Olen toimittanut arvoisalle lukijakunnalleni vain kaksi tietoa tämän projektin etenemisestä. Ensimmäisessä tiedotuksessa kerroin, että en pysy vauhdissa tavoitella Tukholman maratonia. Ydin ei ollut harjoittelun määrä vaan laatu ja se, että en ole kypsynyt juoksijana ja ihmisenä kohtaamaan itseinhoa, jos juoksee maratonin yli 4h aikaan. Parempi olla juoksematta silloin kilpaa lainkaan.

Toisessa tiedotteessa elokuun alussa kerroin, että ote juoksusta on hervonnut osana muuta miehen kriisiä. No joo miten sen nyt ottaa. Viime vuoden elokuun lopusta tämän vuoden elokuun loppuun mennessä olen onnistunut tahkoamaan lenkkejä juosten ja sauvakävellen yhteensä 1074 km, 7-9 kilometrin melko verkkaisia hölkkiä 5.30-6.00 kilsavauhtia. Mukaan mahtui vain kaksi 18 kilometrin sunnuntaijuoksua Riehunkankaan Riston kanssa. Ei intervalleja, ei vauhtileikkejä, ei anairobisen kynnyksen juoksuja. Ei kuntopiirejä. Ei siis laatuja.

Viime perjantaina Malmbergin Ilkka soitti ja houkutteli eCross-maastoskabaan Leppävaaraan. Viimeksi juoksin sen kolme vuotta sitten. Kaikkien ällistykseksi sijoituin silloin ikäluokassani (M50) viidenneksi, ajalla 1.26.36. Harri Hänniseltä matkitut kilsan intervalliharjoittelut siis purivat. Ohjeistus on seuraava. Menit metsään ja vedit kilsan kovaa, niin kovaa kuin tehdas lupaa ja kävelit 5 minuuttia, vedit taas sen intervallin ja tätä vuorottelua niin pitkään, että oksensit polun varteen. (Liioittelen vain snadisti, kuten se valistusklipin tekijä, jossa böönä yrjöö käsilaukkuunsa, mutta kuitenkin tukevasti asennossaan seisten, miten sekin on mahdollista?).

Epäilin tovin Ilkan ehdotusta, mutta yllytyshulluna päätin lähteä viivalle. Takana oli viikko Glasgowissa, neljä reipasvauhtista 9.5 kilometrin lenkkiä Clyde-joen töyräillä. Viikko sisälsi myös erikoisharjoitteita: varsin onnistuneet lager-alejuomain tankkaussessiot. Olin saanut virtaa myös onnistuneista tieteellisistä presentaatioista tuolla matkalla.

Kannatti mennä. Vedin 17.5 kilometrin mäkisen ja erittäin vaativan ?Classic?-radan aikaan 1.29.46. Tämä tosin on kolme minuuttia hitaammin kuin kolme vuotta sitten, mutta se ei fiilareitani nyt haittaa. Ilkka jäi puolisen minuuttia, toisaalta hän pudotti aikaansa viimeisestä kerrasta (2004:stä) kolme minuuttia. Järjestys silti säilyi. Finstasin myös sen rotevan kolmikymppisen Volvo-äijän sekä Tony Söderholmin näköisen pitkän kaksvitosen jannun. Mutta missä oli JR Roos, tunnettu pitkänmatkan juoksun sosiologi? Sijoitustani sarjassani (M50) en tätä kirjoitettaessa tiedä, eivät ole vielä ilmaantuneet skaban nettisivuille. Tahdon korostaa radan vaativuutta - eCross on kilpailusarja, johon pääsevät vain maastokisat, joiden reitit sisältävät runsaasti korkeuseroja.

Aikani tuolla radalla tarkoittaa rahtusen yli viiden minuutin kilometrivauhteja. Suorittamaani harjoitteluun nähden tulos on hyvä. Kilpailun nettisivuilla annetaan "Maratoonari menee metsään - tavoitteena Classic alle 5,00/km tai kovempaa" -harjoitteluohjelma:

Kesäkuusta eCrossiin saakka karkea ohjelmasi voi olla seuraavanlainen:
Ma Lepo
Ti Tasavauhtia (TV) 45 min. aerobinen
Ke TV 60 min. aerobinen, jossa kaikki ylämäet reippaasti, ei täysillä
To Mäkiharjoitus: 2 x 4 x 90-120 sek./hölkkä alas, sarjapalautus 5 min. Veto vedolta hieman kovempaa siten, niin että viimeisessä saat puristaa, jotta se olisi sarjan nopein. Teho on ollut liian kova, jos et pysty juoksemaan viimeistä nopeimmin. Verryttelyt 10 min. alkuun ja loppuun. Vaihtoehtoisesti joka toinen viikko 1000-2000 m:n intervalleja.
Pe TV 45-60 min. aerobinen tasaisella reitillä + lihaskuntoharjoitus
La TV reipas - kova 30 - 45 minuuttia maastossa loppua kohti kiihtyen hieman alle tavoitevauhtisi, verryttelyt alkuun ja loppuun 10 min.
Su Viikon pitkä maastolenkki oman tasosi mukaan.

Jos normaali pitkä lenkkisi on ollut vaikka 2 h, niin lyhennä sitä ensimmäisellä pitkällä maastolenkillä 20 minuuttia, jos et ole lainkaan tottunut korkeuseroihin. Näin vältät turhaa harjoituskipua. Pidä huoli, että syke ei nouse mäissä tasolle, jossa alkaa muodostua maitohappoa. Jos kotoasi ei pääse suoraan maastoon, niin aloita lenkkisi tiellä tai pyörätiellä ja sijoita maasto-osuus lenkin loppuun. Toisinpäin tehtynä pitkä maastolenkki on masentava kokemus, kun tulet luonnosta betoniviidakkoon. Samalla voit harjoitella nesteen nauttimista juoksun aikana.

Mitä tästä oppii? No sen, että kannattaa taistella ikääntymistä vastaan. Älä anna periksi, vaan pysy ruorissa tai ainakin radalla. Run fatboy run. Mutta mitenköhän tällainen jätkä pärjäisi armeijassa?

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla