Miksi en kirjoita blogeja?

Verkkokanava Kommentin mainion toimituskunnan kaksi edustavasti sirkeäsilmäistä toimihenkilöä sekä Mikko Salasuo, jalkapalloilija Mehmet Scalkensson ja (kuulemma) keskinuori kansanedustaja ovat huhuilleet "Hoikkalan blogeja". Suorastaan imartelevaa.

Mikolle sanoin jo keväällä 2007, että kirjoitan kunhan se hommaa Laura Kalmarin kvasifanien joukkoihini hihkumaan virtuaalisesti kirjoituksiani. Ei ole näkynyt. Sen voin ymmärtää hyvin.

En ole kirjoittanut, koska elän intellektuaalista kriisiä. En ole kirjoittanut, koska olen ikäkriisissä. En ole kirjoittanut, koska myös nuorisotutkijan ammatillinen kriisi vaivaa. Ota Sleepy Sleepersin terveydenhuoltoa ja elämänpolitiikkaa käsittelevä biisi "Sydänvika rock" The mopott show -LP:ltä (1979), niin löydät tämänhetkisen sieluni moodin. Keväällä minulle määrättiin kuulolaite. Sain sen eilen. Mutta mitä auttaa mitään kuulla, jos ei mitään ymmärrä? Tämä kaikki on kova paikka itseään ?venyneen nuoruuden asiantuntijaksi? mainostavalle tutkijasedälle, joka yrittää ammatillisiin syihin vedoten olla "maailman nuorin vanha". Juoksukaan ei kulje entiseen tapaan.

Ammatillinen kriisi liittyy siihen, että edustan sellaista nuorisotutkijoiden heimoa, joiden jäsenten ethos on tuottaa "nuorisopoliittisesti relevanttia tutkimustietoa". Olen itsekin yltynyt kollegoineni saattamaan kirjojen markkinoille kirjan, josta olen ylpeä: Tommi Hoikkala & Anna Sell: Nuorisotyötä on tehtävä (2007). Kauppa käy, mutta missä kirja on huomattu? Kirjan piti olla tutkijoiden kontribuutio nuorisotyön kentälle. Missä on kentän vastakaiku? Monta kertaa kapisempi opus on arvioitu Nuorisotutkimuksessa tai Nuorisotyö-lehdessä. Monta kertaa onnettomammista hankkeista on raportoitu HS:n kulttuurisivuilla. Saska, Miska ja Esa: miksi ette mua huomaa? Tulisi edes jossain tyrmätyksi, koska se sentään kertoo kuulluksi, mutta ei hulluksi tulemisesta. En tahtoisi kirjaani heti mitenkään unohdettujen kirjojen hautausmaalle (vrt. Carlos Ruiz Zafon: Tuulen Varjo).

Salasuon Mikko arvioi kirjan huimassa Ytimissään ja vertaa sitä gastronomisin (?) resurssein Ruotsin laivan seisovaan pöytään. Kiitos vaan. Tavoittelin kyllä katalonialaisen tapas-pöydän vaikutelmaa. Sitä paitsi lasketaanko kaverin kirjoitus kaverin toimittamasta kirjasta aidoksi arvioksi? Kaverin, jonka esimies se toinen kaveri vielä on. Lisäksi nämä kaverit edustavat samaa urheiluseuraa ja kaivavat samoja kuoppia. Product Placementtinä se menee.

Ammatillisen kriisin toinen ulottuvuus liittyy lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan. Minun oli määrä hakea tuon ohjelman ohjelmajohtajan virkaa. Se olisi ollut elämäni toinen virka, jota olisin uskaltautunut hakemaan. En kuitenkaan pannut papereita siihen lottoon vetämään. Hakuajan umpeutuessa sukeutui keskustelu lasten päivähoidon nollamaksuluokan poistamisesta. Tein äkkijarrutuksen - ei ole kovakaan kannus kehittää polarisoituvan kilpailuyhteiskunnan perheiden hyvinvointia minkään politiikkaohjelman avulla jos VM:n diktaatti tarkoittaa ihan toista. Nyt voin huudella rannalta: millaisten perheiden hyvinvoinnista tämä hallitus huolehtii?

Intellektuaalisesta kriisistäni raportoin seuraavassa blogissa. Missä ja koska se ilmestyy, sitä en tiedä eikä se ole vallassani. Mutta sen tiedän, että alan pitää syyskuussa radiokolumneja Ylen Radio ykkösessä. Samassa ohjelmapaikassa kuin mm. ihailemani Jertta Blomstedt ja Otso Kantokorpi. Hieno mesta, mutta kova paikka kaltaiselleni tavalliselle kaksoisdosentille. Mutta kyllä mä täältä kuopasta nousen!

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla