Tommi Hoikkala (s.1953), Nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtaja, kaksoisdosentti, ei byrokraatti. Monien nuoria koskevien tutkimusaiheiden kautta päätynyt nuorisotyön, kansalaistoiminnan ja sukupolvien tutkijaksi. Venyvän nuoruuden asiantuntija. Pitkänmatkan juoksija.

7.11.06

Mitä on nuorisotutkimus?

Parahin lukija, nyt seuraa siivu köyhän miehen wanna be -wikipediaa. Viime elokuussa sain tehtävän hahmotella nuorisotutkimuksen malleja EU:n nuorisopolitiikan toimintayhteydessä. Koetin lähteä matkaan käyttämällä joitain vakiintuneita nuorisotutkimuksen määritelmiä. Sain kuitenkin (jälleen) hämmästyä tehtävän alkumetreillä. Ei osunut silmään efektiivistä nuorisotutkimuksen määritelmää. Zoomasin alan kirjoja hyllystäni, katsoin Puurosen Vesan oppikirjaa, hamusin jopa omia opinnäytteitäni, kävin mitä mainiommassa nuorisotiedon kirjastossa, tein hakuja netissä, googletin, käytin Wikipediaa eri kielillä, kyselin toimistomme käytävillä itseäni tietoviisaammilta. Tuloksetta. Vaikka olen vakuuttunut, että paljon jäi tarkistamatta, hakuni tulos oli oireellinen.

Johtopäätös: puuhaamme alueella, jota ei ole kirkkaasti määritelty. Loukkaannuin, mutta vain hieman, todellisuudelle. Sitten tein sen, mitä pontevan väsääjän tuleekin tehdä moisessa tilanteessa. Kirjoitin nuorisotutkimuksen määritelmän itse. Julkaisen sen tässä paremmaksi muokkauksen toivossa.

Nuorisotutkimus tarkoittaa monitieteistä nuoriin kohdistuvaa eri tutkimussuuntausten muodostamaa kokonaisuutta. Problematiikka on humanistis-yhteiskuntatieteellinen unohtamatta liikunta- ja terveystieteen sekä kansanterveystieteen eri otteita. Tavanomaisesti nuorisotutkimus asettuu perinteisten yliopistollisten tieteenalojen kuten sosiologian, politologian, kasvatustieteen, historian, psykologian, antropologian, kielitieteen, sosiaalipedagogiikan ja kriminologian yhteyteen, tai hiljan kehkeytyneiden uusien alojen, kuten kulttuurintutkimuksen, gender-tutkimuksen, kulutustutkimuksen, monikulttuurisuuden ja etnisten suhteiden tutkimuksen, mediatutkimuksen, kriittisen pedagogiikan, kansalaistoiminnan tutkimuksen (citizenship studies) ja evaluaatiotutkimuksen puitteisiin.

Nuorisotutkimus muodostaakin dynaamisen monitieteisen eri tutkimussuuntausten kentän eri kohteineen, käytäntöineen ja menetelmineen (tilastolliset ja kvalitatiivisen analyysin keinot). Nuorisotutkimuksen painotukset vaihtelevat eri maissa. Nuorisotutkimuksessa paneudutaan esimerkiksi nuorten elämäntilanteisiin ja sosiaaliseen asemaan eri siirtymissä (transitions), nuoruusvaiheen moninaisiin tapahtumiin, instituutioihin (koulu ja koulutus, perhe, poliittinen järjestelmä ja kansalaistoiminnan instituutiot) ja nuorisokulttuureihin, nuoria koskeviin puhetapoihin, nuorten asenteisiin, orientaatiohin, terveystottumuksiin, nuorten psyykkiseen kasvuun (ja regressioihin), sukupolvien välisiin suhteisiin sekä vuorovaikutuksen rituaaleihin vertaistyhmissä. Nuorilla ja nuoruudella tarkoitetaan pitkää ikäspektriä, noin 12-30 -vuotiaiden ikäluokkia, mikä heijastaa eurooppalaisten aikuistumisväylien kestoa.

Nuorisopoliittisesti relevantti (tai nuorisopoliittisesti sensitiivinen) nuorisotutkimus erottuu tavanomaisesta akateemisesta nuorisotutkimuksesta keskittymällä teemoihin, joihin liittyvät tutkimustulokset ja niiden raportoinnin tapa resonoivat poliittisen päätöksenteon, hallinnon ja kansalaistoiminnan aktoreiden tiedontarpeiden kanssa. Horisontaalisen nuorisopolitiikan yhteydessä tämä tarkoittaa ennen muuta nuorten elinoloja. Suomessa tällainen tutkimus on organisoitu Nuorisotutkimusseura ry.:n yhteydessä toimivan Nuorisotutkimusverkoston kautta.

Vuonna 1999 käynnistetyn Nuorisotutkimusverkoston hankkeet ja tutkimusten aiheet ovat liittyneet institutionaaliseen, siis Suomen hyvinvointivaltiolliseen aikuistumisproblematiikkaan, mutta niin että nuorten arki on pysyvänä näkökulmana mukana. On yhdistetty eurooppalaisen akateemisen nuorisotutkimuksen kaksi keskeistä suuntausta: laadullisin ottein työskentelevä nuorten kulttuureja, ajattelua ja asenteita sekä toimintaa (ml. osallistuminen ja aktiivinen kansalaisuus) koskeva tutkimus sekä isoilla kvantitatiivisilla, tilastollisilla aineistoilla operoiva nuorten työ-, koulutus- ja parisuhdemarkkinoiden siirtymiä tutkiva transition studies -näkökulma. Näin on turvattu sellaisen yleistettävän tiedon tuotanto, mikä ei irtoa nuorten arjesta.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla