Kansalainen vaikuttajana VI: Peace One Day ja globaali kansalaisuus

Edellisessä plokissa kuluttajakansalaisuus on kytköksessä myös eettisen kulutuksen ja kestävän kehityksen teemoihin. Kulutusvalinnoillaan ihmiset kommentoivat globaalia taloudellista järjestystä ja sweat shoppien huonoja käytäntöjä. Piintyneimmänkin behavioristisen suuntauksen politologin tulisi nähdä, että politiikka on läsnä, kun nuoret boikotoivat milloin mitäkin epäeettisen tuotantoketjun läpi tuotettua tavaraa. Ruuan ja syömisen poliittisuus on ilmeinen seikka. Voidaan puhua elämänpolitiikasta. On miltei klisee puhua tällaisessa yhteydessä reilusta kaupasta, mutta mainitsemattakaan sitä ei voi olla. Markkinoille on syntynyt kokonainen genre eettisesti virittyneitä tuotteita ja tuoteperheitä, joita erityisesti nuoret suosivat. On ekologisia kasseja sekä vaatteita, voidaan asettaa kysymys jopa eettisistä farkuista ja reilusta matkailuista (vapaaehtoinen matkavero).

Tietysti kuluttamisen poliittisuutta voi epäillä. Eihän maailmaa voi parantaa yksin ostamalla. Tarvitaan instituutioissa toimimista, tarvitaan talouspolitiikkaa, tarvitaan valtioiden välisiä sopimuksia. Tämä tarkoittaa tylsää vääntöä, tylsää politiikkaa, tylsää kokouskansalaisuutta. Mutta se on välttämätöntä rakenteiden muuttamiseksi. Tähän nuorisojärjestöt ovat omiaan sosiaalistaessaan toiminnoissaan nuoria päättäjiä. Silti teema - vaikuttaminen ostamalla - on polttavan tärkeä, koska se johtaa kestävän kehityksen näkökulmaan. Tärkeä se myös siksi, että sen kautta voimme mieltää kulutuksen ja kansalaisuuden suhteessa toisiinsa - arjen valinnoilla on etiikkansa ja kullakin meillä vastuumme ylettömän kuluttamisen seurauksista.

Teema voi johtaa ajattelemaan myös nykykehityksen kestämättömyyttä. Samalla kytken kuluttajakansalaisuuden globaaliin kansalaisuuteen. Maailma tila 2006 -raportti kuvaa nykyasetelmaa, jossa Intia ja Kiina alkavat olla globaaleja mahtivaltioita. Niihin kehittyy yhä kasvava kuluttava keskiluokka, joka tottumuksiltaan muistuttaa länsimaiden lajikumppaneiden elämää. Tämä yhtälö on mahdoton. Kasvun rajat tulevat vastaan. Tämä virittääkin kiintoisan kysymyksen, kenellä oikein on oikeus länsimaiseen yltäkylläisyysyhteiskuntaan, millä oikeudella voimme Euroopassa evätä kiinalaisen talonpojan lapselta jääkaapin, viihde-elektroniikan ja auton. Pohjoisten alueiden kehitystarina ei ole yleistettävissä maailmanlaajuiseksi, globaali yltäkylläisyysyhteiskunta on mahdottomuus. Mitä muuta tämä voi tarkoittaa kuin resurssien oikeudenmukaisempaa jakoa maailman mitassa?

Yksi vastaus on: pitää pohtia YK:n roolia globaalin hallinnan välineenä, pitää toimia paikallisesti, globaalisti ja glokaalisti. Idealismille on toimintatilaa ja tilausta. Peace One Day, ex-näyttelijä Jeremy Gilleyn dokumentti (BBC 2004) on hersyvä kertomus siitä, miten asiaansa uskova toimijaväsääjä ("fool or visionary") yrittää saada aikaan jokavuotisen maailmanlaajuisen tulitaukopäivän.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla