Kansalainen vaikuttajana IV: Välkkyvän ledivalon arvoitus

(Blogin ylläpitäjänä tiedotan tässä välissä, että kiireideni vuoksi Tommin kirjoitukset on lisätty blogiin päivien viiveellä niiden valmistumisesta. Pahoitteluni. Lisään kuitenkin tekstit blogiin alkuperäisellä kirjoitusajalla. TN)

Euroopassa voi leimahtaa ennakoimattomasti mittavia joukkodemonstraatioita. Marraskuussa 2001 opiskelijat mobilisoituivat Espanjassa joukkomielenosoituksiin hallituksen yliopistolainsäädäntöä vastaan. Seattlen 1999 mielenosoituksista käynnistyi globalisaatiokriittisten mielenosoitusten sarja, jonka demonstraatiota oli myös Euroopassa. WTC-iskuun saakka tämä protestiaalto keräsi yhä suurempia määriä mielenosoittajia. Sitten ne kuihtuivat pois. Seuraava tiivistymä liittyi Irakin sodan vastaisiin protesteihin. Marraskuussa 2002 öljytankkeri Prestige upposi Galician rannikolla ja vahinkojen korjaaminen jäi kansalaisliikkeiden ja järjestöjen harteille. On tendenssi, että nuorten kansalliset mielenilmaukset ja tapahtumat ylittävät usein uutiskynnykset ympäri maailman: ?Riots in France? (CNN, Nov 2005) tai ranskalaisopiskelijoiden protesti nuorten työmarkkinalakeja vastaan huhtikuussa 2006 käyvät esimerkeiksi. Barcelonassa nuoret protestoivat keväällä 2006 ravintoloiden ikärajoja ja kalliita anniskeluhintoja vastaan. EuroMayDay-verkoston vapputapahtumat Berliinissä ja Tukholmassa olivat poikkeuksellisen mittavat. Helsingissä vastaava tapahtuma johti melko näkyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun nuoren sukupolven ehdoista, pätkätyöstä ja perustulosta (vertaa Prekaariruoska-nettijulkaisumme)

Miten näitä arvioisi? Joillekin luetellut tapahtumat - tai ainakin jotkut niistä - ovat huligaanien riehuntaa. Toisille ne ovat merkkejä jälkimodernin ja globaalin mediayhteiskunnan tiuhaan vaihtuvista protesti-ilmiöistä, joita konventionaalinen ja institutionalisoitunut poliittinen teoria ei mitenkään osaa ymmärtää.

Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry. antoi julkilausuman 10.5.2006 Helsingin vapun tapahtumista. Allianssi ry. "pitää näin valitettavana vappuyön tapahtumia VR:n makasiineilla ja mielenosoitusten yhteydessä. Tapahtuneen ansiosta marginaalinen joukko nuoria tuli leimanneeksi yleisesti suomalaista nuorisoa. Erityisesti tästä kärsivät yhteiskunnallisesti aktiiviset nuoret, jotka uskaltavat tuoda mielipiteitään julki laillisin keinoin. Tapahtunut ei kuitenkaan heijasta nuorison yleistä tilaa, joskin antaa omassa kontekstissaan osviittaa myös siitä, että ongelmiakin on. Asia on vakava, mutta samalla on suhtauduttava järkevästi myös tapahtuneen laajuuteen ja pidettävä huolta siitä, että viranomaisten, päättäjien tai tiedotusvälineiden reaktioissa ei tapahdu ylilyöntejä". Allianssilaiset tuntuvat asettuvan sille kannalle, että katuosallistumisen uudet ja suomalaisittain rajutkin muodot nakertavat edustuksellisen demokratian toimintamahdollisuuksia ja legitimiteettiä.

Toisaalla on (suomalaisia) nuorisotutkijoita, jotka pitävät mainittuja mielenosoituksia merkkeinä, signaaleina, oireina nuorten yleisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta. Sillä saralla on tarjolla viehättäviä käsitteitä kaiken ymmärtämiseksi. Yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuskirjallisuuden klassinen käsitteistö ("liike", "vaiheet", "hulluuden hetket", "rakastuminen") ovat saaneet rinnalleen "verkostot", "protestiaallot", "aaltojen kasaantumiset", "projektit", "amebat", "palaset", "sirpaleet", "identiteettien stilisoinnit". Enää puuttuu nuorisososiologian aikalaistulkki, joka yrittäisi (epätoivoisestikin, mediajulkisuudessa, tietty) ymmärtää mielenosoitusten leimahduksia välkkyvä ledivalo -metaforan avulla. Nuorten nopeita aktioita syttyy ja sammuu uuteen urbaaniin poliittiseen tilaan - jota luonnehtii keskuksen puuttuminen - internetistä kaduille ja toreille aikuisille ja aikuismielisille käsittämättömällä sykkeellä.

Vakavasti puhuen taustalla on sukupolviliikkeiden ero. Aikaisemmissa historian vaiheissa Euroopassa 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla nuorten yhteiskunnalliset liikkeet kanavoituivat kollektiivisiin puoluemuodostumiin tavalla tai toisella. Nykysukupolven, portfoliopolven, järjestökiinnittymiset ovat aiempaa yksilöllisemmät, kollektiivisuus ja yhteinen toiminta merkitsevät 2000-luvulla eri asiaa kuin 1970-luvulla. Nykyisten yhteiskuntien eläjilleen tarjoamat yhteisöllisyyden muodot, yhteisökudokset, ovat monilta osin erilaisia kuin esimerkiksi 1970-luvun vastaavat asiat. Tämä seikka näkyy nykynuorten politiikkasuhteissa.

Internet muodostaa yhden nuorten politiikan uusista foorumeista. Tunnetusti nuoret ovat digitaalisen yhteisöllisyyden käyttövoima. Nettiadressit ovat suosittuja nykypäivän kannanoton tapoja. Euroviisuvoittaja Lordin fanit suuttuivat taannoin, kun Aller-kustantamon juorulehti Seitsemän päivää julkaisi kannessaan kuvan maskittomasta laulaja Tomi Puutaansuusta. Lehti toimi näin levikin ja rahan kiilto silmissään, vaikka laulaja oli vedonnut tiedotusvälineisiin, ettei hänen maskitonta naamaansa näytettäisi julkisuudessa. Kolmessa päivässä Seiskan boikotointia vaativa nettiadressi keräsi yli 200 000 allekirjoitusta. Monet lehden ilmoittajista pelästyivät ja yhtyivät vaatimusten kuoroon. Lehti taipui nopeasti anteeksipyyntöön. Tämä on erinomainen esimerkki digidemokratian tomintalogiikasta, myöhäismodernin civic virtuen, kansalaishyveen, ilmenemismuodosta. Digidemokratia toimii myös EU:n tasolla, www.oneseat.net on kerännyt yli miljoona allekirjoitusta adressiin, jossa vaadittiin että europarlamentti kokoontuisi vain yhdessä kaupungissa, Brysselissä, sillä 200 miljoonaa euroa per vuosi säästyisi, jos Brysselin ja Strasbourgin välinen logistinen ralli järkevöitettäisiin.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla