Asiat, äijät ja Rajamäki

Olipa viikko. Kansalaistarkkailijat-ryhmämme on ollut jonkinlainen yritys puhkoa läpikapitalisoituneeseen mediatilaan reikiä kutsuaksemme kaikkien mahdollisten positioiden ja sukupuolten toimijoita, kansalaisia / väen edustajia miettimään, mikä oli tuon aktion (poliisi Kiasman edessä 9.9.) merkitys. Kutsukaamme tätä pistosaha-metodiksi. Ryhmä on ollut amebamainen verkosto ja koostunut enimmäkseen miehistä. Kiintoisasti hanke alkoi jännittyä myös lähipiirissä. Nuorisotutkijoiden Nuotta-listalla esitettiin kritiikkiä ensemblemme kokoonpanosta ja myös tavoitteiden poliittisesta korrektiudesta. Äijäköörimme sai opetusta - toimintamme olisi kelvollista, jos se vain kattaisi myös tasa-arvokysymyksiä. Meitä myös pidettiin "koomisina".

Toisaalta äijäköörimme sai tukea myös toisilta äijiltä. Malebonding.

Päivi Harinen, kollega Joensuusta, viestitti privaattipostissa kokonaisuutta koskien osuvasti: On hyvä, että asiat pääsevät "irti". Päivi myös nimesi tämän meiningin "alapolitiikaksi". Nohevaa.

HS:n vieraskynässä 21.9.2006 mainitaan henkilö nimeltä Sandro Magister. Ei Munari vaan Magister. (Sandro Munari oli Lancian tehdaskuski esimerkiksi vuonna 1967 Jyväskylän suurajoissa.) Magister on vatikanisti, siis "Vatikaanin tarkkailija". Olen kuullut, että tämän herran toimenkuvasta on löydetty hämmästyttävä paralleeli pistosahaporukkaan kysymällä "voisiko kansalaistarkkailijoiden alkuperä olla johdettavissa tähän"! (Mikko Salasuo, suullinen tiedonanto 20.9.2006)

Kritiikkiä tuli myös ulkoa, turkulainen maisteri kysyi (v)aatiiko sananvapauskin aineellista vahinkoa? Rustasin kiivaassa tahdissa, mutta hitaasti vastauksen HS?mielipiteeseen ja pistin menemään 21.9. noin klo 12.14. Tätä kirjoitettaessa en tiedä, koska se ilmestyy ja miten silvottuna. Joka tapauksessa typistettettynä. Päivystävä toimittaja ilmoitti erittäin ynseästi näin tehtävän, kun soitin sinne tarkoituksenani pyytää muotoilla sisäministeriä koskevaa väitettäni. Koko osuus oli jo siistitty pois.

Siksi seuraakin eräänlainen "directors Un-Cut", pamautan tähän plokiin koko satsin. Parahin lukija, sinä/te 2-11 kpl uskollista lukijaani, liudennu tekstin virtaan:

Tarkkaileva dosentti vastaa

Timo Lohento haastoi (HS 21.9.) tarkentamaan järjettömänä pitämänsä ajatuskulkuani Smash Asemista. "Ilmaisuvapauden nimissä kannattaa sietää aineellisia vahinkoja" ei ole sitaatti puheestani vaan toimittajan tiivistys. Mutta en pakene journalistisen käytännön selän taakse vaan otan leiman vastaan ja koetan selventää.

Ajatus liittyy tietysti tuon mielenosoituksen tilanteeseen. Kyse on detaljista, mutta samalla periaatteellisesta seikasta. Ponnelauseen voi muotoilla myös seuraavasti. Aineellisen vahingon uhka tilanteessa, jossa mielenosoittajia oli paikalla vain vähäinen määrä, ei oikeuttanut viranomaisia kansalaisvapauksien rajoittamiseen. Mielenosoittajien ydinryhmää oli Kiasman edessä arviolta 40-50 henkeä. Porukka olisi pitänyt päästää liikkeelle ja blokeerata vasta sitten kun ensimmäinen lainvastainen kajoaminen - tai sellaisen yritys - jonkun omaisuuteen, vaikkapa SUV-maasturin peruutuspeiliin, olisi tapahtunut. Siihen poliisilla oli massiivinen valmius. En hyväksy paikkojen hajottamista kansalaistoiminnan keinona. Tällaisia linjauksiani sijaitsee blogissani Kommentti.fi-sivustolla.

Mielenosoituksen piirityksessä näytti tapahtuneen merkittäviä kansalaisoikeuksien rikkomuksia poliisijohdon valitseman strategian seurauksena. Se on asia sinänsä. Kansalaisena minua karmaisee tämän absurdin episodin kutoutuminen kehkeytymässä olevaan kahteen yleisempään tendenssiin. Toinen on poliittisen tilan muutos, jonka juonteita ovat julkisuuden pinnallistuminen, pelkistyminen, henkilöityminen ja nopeutuminen. Tämä alamaistaa meitä. Kansalaiset, tai pitäisikö muotoilla kuluttajakansalaiset, passitetaan tässä prosessissa katsomoon, dramaattisten tapahtumien ahmijoiksi, ohuen seurannan asemiin. Prosessi on kuitenkin ristiriitainen, kansalaisvalvonnan kannalta myös mahdollisuuksia tarjoava. Kun jotain uhkaavaa on tulossa, mediarummutus takaa tapahtumien läpinäkyvyyden. Dramatiikkaa suosiva media-agenda tuo toimittajat paikalle, mutta myös monet oman elämänsä ja ympäristönsä dvd-dokumentoijat. Kaiken tuloksena kaikki on hetkessä toimitettu nettiin. Tila on jollain tavoin läpinäkyvä. Emme ehkä olekaan niin alamaisia.

Toinen tendenssi koskee poliisitoiminnan trendejä. On väitetty, että suomalaisen poliisin toiminnassa on selvästi tapahtunut paradigman vaihdos. Ollaan siirtymässä sensitiivisestä hyvinvointivaltion malliin kuuluvasta poliisitoiminnasta terrorismin vastaisen sodan virittämään kovan poliisitoiminnan malliin. Ja tämän mallin demonstraatiosta oli kyse Kiasman edessä 9.9.2006. Vai oliko? Tämä ei ole mitätön kysymys demokratian kannalta, koska monet tiedustelutoimenpiteet tai ylimitoitetulta näyttävät reaktiot on helppo perustella viittaamalla terrorismin uhkaan. Voiko poliisia valvoa, voiko supoa valvoa?

Poliisin ylin johto ja Sisäministeri Rajamäki ovat toistuvasti kieltäytyneet tulemasta keskustelemaan näistä tendenssistä julkisen ryhmämme järjestämään tilaisuuteen. Aikamoisia äijiä. Millä tavoin aktiivinen kansalainen voi silloin päätellä, onko poliisin toiminnassa tapahtunut paradigman vaihdos?

Tommi Hoikkala
Kansalainen

Mitä tämä on? Ehdotin kainosti, että siirryttäisiin keskustelemaan väitetystä poliisitoiminnan strategian muutoksesta ja demokraattisesta valvonnasta, sen kapeutumisesta, mahdollisesta hallintatavan muutoksesta. Tämä olisi se asia - ei poliisin pahuus/hyvyys, josta joku feministi Nuotta-listalla veisteli.

Olivatko poliisin ylin johto ja sisäministeri kieltäytyneet tulemasta keskustelemaan tilaisuuteemme?

---HMM: Poliisin valtakunnallinen johtaja Markku Salminen ilmoitti sihteerinsä välityksellä minulle ettei pääse tilaisuuteemme (niillä aikatauluvaihtoehdoilla joita tarjosin) ja ettei hän myöskään määrää tilaisuuteen (useita aikatauluvaihtoehtoja) ketään alaistaan.
--- Rajamäki ilmoitti erityisavustajan sihteerin kautta ensin ettei pääse viime viikolla tai tällä viikolla pidettävään tilaisuuteen ja myöhemmin ettei ylipäätään tule meidän järjestämään tilaisuuteen (siis: me tarjosimme tilaisuutta ajankohtaan jonka Rajamäki valitsee ja Rajamäki ilmoitti sihteerin välityksellä ettei hän ole kiinnostunut).
Rajamäki vastasi kielteisesti myös toiseen kutsuun tulla journalistiliiton tilaisuuteen pressiklubilla tiistai-iltana 19.9.
-- Helsingin poliisin komentaja Jukka Riikonen siirsi asian käsittelyn Helsingin poliisin vastaavalle tiedottaja, joka ilmoitti ettei Helsingin poliisista kukaan ole kiinnostunut osallistumaan eiliseen keskusteluumme.
- joten: toistuvasti ylin johto + rajamäki ei ole kieltäytynyt: ongelmana kuitenkin haluttomuus, rajamäen tapaus kiinnostavin: mikään aika ei siis sovi.

Thomas Wallgrenin meilinpätkän perusteella väitteeni ei ollut semanttisesti vallan tyhjä.

Ryhmä järjesti keskustelutilaisuuden Taidehallin klubilla 20.9.2006. Mika Turkian nauhoitus - kiitos - on haettavissa täältä: http://www.cs.helsinki.fi/u/turkia/200906/

Jännite katosi. Valtajulkisuus menetti kiinnostuksensa asiaan. Toiset teemat nousivat otsikoihin, esimerkiksi Budapest. Siellä mellakoitiin. Kiasman edessä 9.9. ei.

Miksi kukaan ei kutsu rapujuhlille?

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla