Poliisi

En ole yhtään juuttunut Taiteiden yön tapahtumiin. En. Ensimmäisessä plokissani annoin ymmärtää, että koko homma on poliisien provosoima. Ei kovin fiksu väite. Mutta sanotaan niin että käytössä olevin tiedoin tuo väite ei ollut pelkkää hattarapäätä. Mutta myönnän tietopohjani olleen/olevan hataran. Arvioidakseen kriittisesti koko tilannetta kansalaistarkkailijan käytössä pitäisi olla miltei täydellinen dokumentaatio tuosta hässäkästä. Ei ole semmoista tarjolla kansalaisille, joten luovuttava on siitäkin heitosta. Nyyh.

[Sukulaisteema: Ruotsin poliisivoimat uudistivat mellakkapoliisin ohjesääntönsä Göteborgin EU-huippukokouksen (kesäkuu 2001) konfrontaatioiden jälkeen (dokumentoimaton lehtitieto, lue: en muista missä se lehtileike on, enkä ehdi nyt soittaa Lindholmin Artolle). Joka tapauksessa kymmeniä poliiseja loukkaantui, useita kymmeniä aktivisteja tuomittiin vankeuteen, yksi mielenosoittajista sai luodin vatsaansa. Vaikka poliisi on vain töissä tämmöisissä kohtaamoissa, esimerkiksi pampun käytön semiotiikka voi olla myös tietoista provosointia. Ei toinenkaan osapuoli ole viaton. Leo Stranius kirjoittaa Prekaariruoskassa globalisaatiokriittisen liikkeen toimintakeinoista, esimerkiksi siitä miten mielenosoituksissa voidaan jakautua eri ryhmiin, soluihin ja blokkeihin sen mukaan millaisiin keinovalikoimiin kukin demonstraattori on valmis. Aivan: tällaista jakaantumista ei tehdä suunnittelemattomasti. Eli kyllä näissä aktioissa amebamaisuudestaan huolimatta organisaationsa on, vaikka keskuksia ei vanhalla tavalla enää ole. Myös tilanteen oma logiikka tempoo mukaansa, voin väittää sivarina, siis köyhän miehen intuitiivisen sotatietotaidon perusteella. Taistelua muistuttavissa kiihkeissä vastakkainasettelussa jo pelkkä ryhmädynamiikka koulii esiin johtajansa. (Tsekkaa klassikoista Peter Marsh, Elisabeth Rosser, Rom Harre: The Rules of Disorder. London 1978.) Helppo lisätä: Adrenaliini - pumppu pumppaa ja testosteroni antaa peruskompin. (Lue lisää ja ajattele soveltaen - Heikki Sarmaja: Turpiin vetoja. Teoksessa Tommi Hoikkala - kuinkas muutakaan - (toim.): Miehenkuvia. Välähdyksiä nuorista miehistä Suomessa. Gaudeamus 1996.) Tällä kertaa tuloksena oli sitten se että noin 60 graffitihenkilöä oli nippusitein kiinni poliisidösän käsikahvoissa. Tylyn näköistä.]

Mutta ensimmäisen plokini tai tuon ensimmäisen merkintäni olennaisin väite on tai oli siihen liittyvä politisointi. Esitin nimittäin että Helsingin kaupungin Stop Töhryille -operaatio on turha, kallis ja nuoria (?) graffitiheimon toimijoita vastarintaan sysäävä. Tästä olen saletti, kuten siitä että ne fyrkat olisivat nuorten kansalaisten kannalta paremmassa käytössä perusnuorisotyöhön sijoitettuina.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla