Nuori mieskysymys

Jorma Ollila huolehti presidentti Tarja Halosen eilisessä kilpailukykyseminaarissa nuorten miesten kunnosta ja juopottelusta. Ollilan mielestä on hälyttävää, että varusmiesten keskipaino on noussut 10 vuodessa viisi kiloa.

Shokeeraavaa. Kansanterveyslaitoksen ja Nuorisotutkimusverkoston tutkimushankehakemuksessa Suomen Akatemian terveydentutkimuksen toimikunnalle viime keväältä lähdetään liikkeelle samasta faktasta. Jännittävää nähdä miten kuponkimme pärjää tällä kertaa Akatemian noppapelissä. Kerran kävi niin että hakemuksemme saamista täysistä pisteistä huolimatta rahoitusta ei tippunut. Erinomaisin hakemus ei aina ole paras hakemus. Katkeruus pois.

Iskevää Ollilan analyysissä oli se että hän syytti nuorten miesten repsahtamisesta "yltiöliberalismia". Ei siis uusliberalismia niin kuin minä tekisin. Yltiöliberalismi ilmeisesti viittaa liberalisoituun alkoholipolitiikkaan. Eliitti oli muutenkin tuumaillut siinä seminaarissa, että viinasta puhuminen kriittisesti (?) on "tabu". Missä puskassa eliitti oikein seisoo?

Mutta 70-luvun rajoittavan alkoholipolitiikan ystävänä minua lämmittävät tällaiset puheet. Se että osa jengistä dokaa aivonsa pihalle, palautuu suoran kausaalisesti taannoisesta unionisopimuksen (EU) määrittämästä veroharmonisoinnista. On ollut kaikkien tahojen - poisluettuna VM - myöntämä virhe, että verohelpotukset suunnattiin väkeviin viinoihin. Se että sellainen päätös tehtiin ei ole kuitenkaan kapean alkoholipoliittisen diskurssin sisäinen muutos - jonka tuloksena juomisen kansanterveydellinen kytkös hukattiin - vaan osa laveampaa uomaa. Ja sen lavean uoman erittäin keskeisiä toimijoita eri uusliberalismin kolportöörit ovat olleet. Sääntelyn purku kaikilla alueilla, vapauden, kilpailullisuuden ja tuotteistamisen edistäminen kaikilla elämän sfääreillä on alkoholiasioissa tuottanut tällaisen tuloksen. Kuvaan sopii se, että kaikki jätetään yksilön huomaan ja yksilön päätettäväksi. Viinahanat auki ja reipas juomistaan rajoittava itsekurin sankari saa tehtävän pysyä riittävän selvänä, jos pysyy. Alkoholiohjelmat ja ehkäisevä päihdetyö ovat korvanneet vanhan alkoholipolitiikan. Minulle on sanottu, että paluuta entiseen ei ole. Minä en tiedä. Kertokaa minulle te viisaammat, miksi rapsakka alkoholin saatavuuden rajoittaminen ja hintaruuvi eivät voisi toimia myös tässä nykyisessä vapauslandiassa.

Nyt minä lähden lenkille.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla