Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit

Kenen valta, sen koulu?

Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin päätöselokuvana nähtiin Cannesissa Kultaisen Palmun napannut ranskalaiselokuva Luokka (Entre les Murs). Se on kuvaus pariisilaisen yläasteluokan lukuvuodesta, jonka aikana luokanvalvoja ja äidinkielenopettaja François Marin (François Bégaudeau) joutuu elokuvan nimen kirjaimellista suomennosta mukaillen puun ja kuoren väliin. Elokuvan on ohjannut Laurent Cantet, joka edellisessä filmatisoinnissaan Kohti etelää (2006) kuvasi keskiluokkaisten länsimaisten naisten seksiturismia 70-luvun lopun Haitilla.

More mysterious reactions!

Laboratorio-luonnontieteilijät pyrkivät eksaktein ja toistettavin analyysimenetelmin vakuuttaviin tuloksiin. Helppoa se ei ole. Usein analyysimenetelmät on kehitettävä ja testattava itse, ja vain valikoidut tulokset voidaan julkaista. Toisinaan vuosienkin työ valuu hukkaan. Jos tulosta ei tule, niin sitä ei tule, vaikka voissa paistaisi.

”Meillä on tää kävijäkunta vaihtumassa nyt kun edelliset vakikävijät on lähteneet” eli miten tyhjä tila täytetään

Tehdäänpä ajatuskoe. Se on filosofien harrastama menetelmä, jossa kuvitellaan joku pelkistetty tilanne. Tämän tilanteen piirteet herättelevät käsitteellisen ja moraalisen ajattelutapamme kertomaan, miten ajatuskokeen ilmiöihin suhtaudumme. Sitten tämän kokeen tulos rinnastetaan arkiseen ympäristöön. Tavoitteena on saada meidät huomaamaan se, mikä on ihan silmiemme edessä, sillä juuri sitä me emme näe kunnolla.

Sofia Laine * Metodologinen kosmopolitanismi ja maailmankansalaisen etiikka nuorisotutkijan silmälaseina

Väitän, että nuorisotutkijoiden on kurotettava kohti metodologista kosmopolitanismia ja virittäydyttävä eettisesti kohti maailmankansalaisen etiikkaa ymmärtääkseen ja ottaakseen kantaa paikallistuneisiin, mutta kansainvälisiin ilmiöihin, kuten romanien tai paperittomien asemaan Euroopan Unionissa.

Epäuskottavaa nuorisokuvausta vai puhdasta fantasiaa – ja kuka niitä määrittelee?

Palasin elokuun lopussa Glasgow’sta keskelle Suomen kontekstissa epätavallista mediapyöritystä uudesta kotimaisesta tyttöelokuvasta. Bussipysäkkien julisteet vilisivät leveitä hymyjä, sotkuista tukkaa ja tyttömäisesti stailatut tekstit vakuuttivat, että Sisko tahtoisin jäädä. Briteissä vietetyn vuoden aikana seurasin tuoretta brittielokuvatuotantoa, jota leimasi vahvasti huoli erityisesti työväenluokkaisten poikien hyvinvoinnista. Temaattisista ja alueellisista eroista huolimatta tavoissa tehdä ja katsoa nuortenfiktioita on paljon samaa – ja paljon luutuneita käsityksiä.

Epäuskottavaa nuorisokuvausta vai puhdasta fantasiaa – ja kuka niitä määrittelee?

Palasin elokuun lopussa Glasgow’sta keskelle Suomen kontekstissa epätavallista mediapyöritystä uudesta kotimaisesta tyttöelokuvasta. Bussipysäkkien julisteet vilisivät leveitä hymyjä, sotkuista tukkaa ja tyttömäisesti stailatut tekstit vakuuttivat, että Sisko tahtoisin jäädä. Briteissä vietetyn vuoden aikana seurasin tuoretta brittielokuvatuotantoa, jota leimasi vahvasti huoli erityisesti työväenluokkaisten poikien hyvinvoinnista. Temaattisista ja alueellisista eroista huolimatta tavoissa tehdä ja katsoa nuortenfiktioita on paljon samaa – ja paljon luutuneita käsityksiä.

Rasistinen nuorten miljöö ja toteemit - häh?

Helsingin Sanomissa (15.8.2010) kuvataan suomalaisen poliittisen maiseman äärioikeistoa ja todetaan, että ”heinäkuun rikosuutisista saa synkän kuvan suomalaisten suvaitsevaisuudesta”. Rasistisesti motivoituneet rikokset ovat yksi suvaitsevaisuutta [1] vastustava toimintatapa, mutta niiden rinnalla on tärkeää tarkastella myös muita, usein vähemmän näkyviä piirteitä.

Nuorten kurinalaistaminen ja kotiintuloaikojen tarjoama tila

Nuoriin kohdistuva kontrolli on ollut mielenkiintoisessa muutoksessa viime vuosina. Olemme voineet nähdä merkkejä uudenlaisesta hallinnan politiikasta, jossa keskiöön on nostettu yhteisöturvallisuuden edistäminen sekä sen keinoina riskienhallinnan ja erilaiset varhaisen, nopean ja tuntuvan puuttumisen toimintaorientaatiot.

Pojat ja turpiin ottamisen taito

Minä väitän, että poikakulttuurissa rakentuva lojaliteettilaskelmointi harjaannuttaa työelämän pelisääntöihin.

Kulttuurilaitosten elinehto on päästää nuoret osallistumaan

Väitän, että kansallisten ja alueellisten kulttuurilaitosten yksi tulevaisuuden elinehto on sellainen yleisötyö, jossa varsinkin nuoret pääsevät itse osallistumaan ja ilmaisemaan itseään taiteen keinoin.

Sivut