Politiikka, järjestötoiminta

Yhteinen suunnittelu voi jäädä näennäiseksi huolipaperiksi

Sosiologi Mirja Määttä Kuopiosta väittää, että yhteinen suunnittelu voi jäädä näennäiseksi huolipaperiksi.

Poliittinen kevätsiivous ranskalaisittain

Ranskassa kevät on koittanut. Yhteiskunnallista kevätsiivousta tehdään 14. ja 21. maaliskuuta pidettyjen aluevaalien jälkipyykin muodossa. Tasavaltalaisen keskitetyssä poliittisessa kulttuurissa aluevaalien merkitys kansalaisten silmissä ei ole perinteisesti ollut kovin valtaisa. Hämmästyttävän vähän vaalidebatteja käytiinkin, ja ihmettelin itsekseni, millä keinoin ranskalaiset onnistuvat muotoilemaan kantansa näissä vaaleissa. Jos etukäteen debatti oli laimeaa, jälkikäteen keskustelua käydään sitäkin vilkkaammin.

Nuorisotyöstä ja yhteiskunnasta

Nuorisotyö saa eri maissa erilaisia muotoja. Tony Jeffsin ja Mark K Smithin toimittamassa teoksessa Youth Work Practice tarkastellaan nuorisotyötä Brittein saarten näkökulmasta. Se tarjoaa kiinnostavan vertailunäkökulman suomalaiseen nuorisotyöhön. Teoksessa korostetaan järjestömuotoisen nuorisotyön merkitystä.

Aggressiivinen lähiökoulu: tahra kartalla?

Mitkä ovat ne ranskalaiset kehykset, joihin nuorisoilmiöitä pyritään asettamaan? Kysymys on noussut mieleeni useaan otteeseen seuratessani viime kuukausien mediakeskustelua ja tutkijoiden debattia nuorista. Yksi silmiinpistävä ero verrattuna suomalaiseen keskusteluun on täkäläinen tapa nähdä nuorisoasiat nimenomaisesti osana alue- tai kaupunkipolitiikkaa. Sama pätee myös tutkimukseen: nuoria lähestytään tilan kuluttajina ja tuottajina – tai paikan jähmettäminä vankeina. Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa tilasta, eikä mistä tahansa nuoruudesta.

Nuorilla on yksi huoli ylitse muiden

Kun nuorilta kysytään heidän huolenaiheistaan, korkeimmalle nousee ilmastonmuutos. Vuoden 2008 nuorisobarometrin vaihtoehdoista se aiheutti eniten epävarmuuden ja turvattomuuden kokemuksia. Vuoden 2006 vaalikyselyssä enemmistö nuorista piti ilmastonmuutosta tärkeämpänä kuin mitään muuta poliittista kysymystä.

Mielen Osoituksen Tunne – kokemuksia pariisilaisilta kaduilta

Kävelen 5-vuotiaan lapseni kanssa päiväkotiin. Pariisin kadulla alkaa viikoittainen Mielen Osoitus: lapsi näyttää tunteensa ja vetoaa aikuisen tunteisiin. Hän tekee sen julkisesti, kaihtamatta ja yleisöä hakien. En halua kävellä, en halua päiväkotiin. Äidin vastaus on niin ikään tunteellinen: hän turhautuu (joko taas), on nolo (älä nyt noin äänekkäästi), yllättynyt (tällä kertaa mieltä osoitetaankin siskolle), tyytyväinen (lapsella on ainakin omaa tahtoa), huojentunut (onneksi nämä ranskalaiset eivät ymmärrä suomen kieltä).

Nuorisopolitiikan epäonnistumisesta / Nuorten työssäjaksamiseen tarvitaan panostusta

Nuorisotyö-lehden toimitussihteeri Kirsi Alasaari väittää tällä viikolla, että suomalainen nuorisopolitiikka on kaikista hyvistä pyrkimyksistä ja ohjelmista huolimatta epäonnistunutta, jos nuorten syrjäyttäminen elannon tarjoavasta työstä saa jatkua nykyisellä vauhdilla. Nuorisotiedon kirjaston informaatikko Vappu Turunen puolestaan on huolissaan työttömyyden kasvun ohella myös nuorten työssä jaksamisesta.

Politiikka tarvitsee käsitteitä – ympäristöpakolaisuus tarvitsee politiikkaa

Median ja uusien yhteiskunnallisten ilmiöiden välinen suhde on kimurantti: välillä julkinen keskustelu laahaa maailmanmenon perässä, välillä se toimii vetojuhtana. Olipa julkisen debatin paikka mikä tahansa, ilman yhteisiä käsitteitä politiikka jää puuroiseksi. Tästä esimerkkinä toimikoon ilmasto- ja/tai ympäristöpakolaisuuden käsite, jonka kiteyttäminen juuri nyt on ajankohtaista Kööpenhaminan kokousten viime metrien ollessa käsillä.

Nuoret eivät pääse traditiota pakoon

Ainoa minua aidosti kohahduttanut ajatus, johon olen Nuorisotutkimusverkoston julkaisujen kustannustoimittajana kahden vuoden aikana törmännyt, löytyy Leo Straniuksen ja Mikko Salasuon toimittamasta verkkojulkaisusta Talonvaltaus liikkeenä – miksi squat ei antaudu? Siinä Elina Mikolan nimetön haastateltava toteaa kirjoituksessa ”Haluis, että kaikilla olis sellaisia paikkoja”:

Ollaan ”kanssalaisia”

Nuorten syrjäytyminen, vieraantuminen ja epäsosiaalinen käytös ovat saaneet eri tahot rummuttamaan yhteisöllisyyden perään. Toisaalta voisi myös kysyä, eikö vieraantuminen tästä nykyisestä suoritusyhteiskunnasta ole oikeastaan nuorilta ”tervettä” ja normaalia reagoimista. Itse olen alkanut pohtia, miten yhteisöllisyys syntyy ja mitä se oikeastaan on. Lisäksi olen alkanut etsiä siitä esimerkkejä läheltä elävästä elämästä.

Sivut