Kasvatus, kasvaminen, kehitys

Transnuoren sukupuoli-identiteetistä

Työssäni olen usein miettinyt sitä, kuinka yksipuolinen ja jäykkä käsitys sukupuoli-identiteetistä voikaan olla. Esimerkiksi ammatillisia tukipalveluja tarjoavien tahojen keskuudessa vallitsee liian usein perinteinen käsitys naiseudesta ja mieheydestä. Sukupuoli-identiteetti on sisäinen kokemus, joka ei kaikilla vastaa heidän ulkoista, biologista sukupuolta. Nämä henkilöt voivat identifioida itsensä niin mieheksi, naiseksi tai joksikin näiden kahden vaihtoehdon välillä.

Kuinka kasvaa oman elämänsä sankariksi?

Yhä useamman nuoren syrjäytyminen työelämästä on fakta. Mielenterveyden keskusliiton mukaan joka viides 12–22-vuotias nuori sairastuu masennukseen. Juuri murrosikäisiä nuoria otetaan eniten huostaan (HS 24.1.2010). Syyllisten etsiminen ei ole hedelmällistä, vaan nyt tarvitaan nopeaa ja pitkäjänteistä toimintaa.

Aggressiivinen lähiökoulu: tahra kartalla?

Mitkä ovat ne ranskalaiset kehykset, joihin nuorisoilmiöitä pyritään asettamaan? Kysymys on noussut mieleeni useaan otteeseen seuratessani viime kuukausien mediakeskustelua ja tutkijoiden debattia nuorista. Yksi silmiinpistävä ero verrattuna suomalaiseen keskusteluun on täkäläinen tapa nähdä nuorisoasiat nimenomaisesti osana alue- tai kaupunkipolitiikkaa. Sama pätee myös tutkimukseen: nuoria lähestytään tilan kuluttajina ja tuottajina – tai paikan jähmettäminä vankeina. Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa tilasta, eikä mistä tahansa nuoruudesta.

2

Ensimmäisessä kirjoituksessani käsittelin tunnetaitoja ja tunnekyvykkyyttä erityisesti miesten näkökulmasta. Käsittelin kirjoituksessani myös sitä, että miehet joutuvat valitettavan usein kamppailemaan heitä vaivaavan asian kanssa ilman tarvittavaa tukea ja apua. Tunneasioista puhuminen voidaan kokea vaikeaksi tai jopa turhaksi. Työni kautta olen huomannut sen, että joissain tilanteissa puhumisen merkitystä voidaan korostaa myös liikaa. Tarkoitus ei ole että (siitäkään) tulee pakollista suorittamista.

Tule apuun KiVa-koulu!

Kun luin joulun alla Viikissä tapahtuneesta joukkokiusaamisesta, ensimmäinen reaktioni oli vihastuminen.

Kohti demokratiaa ja radikaalia tasa-arvoa

Minulla on tapana järjestää joka vuosi luokassani presidentinvaalit. Se on opettajalle yksi vuoden hauskimpia ja mielenkiintoisimpia tapahtumia. Alkuopetuksessa Suomea käsittelevä jakso osuu monesti loppusyksyyn, ja oman luokan presidentinvaalit ovat jakson loppuhuipennus itsenäisyyspäivän tienoilla. Ennen vaaleja mietimme yhdessä, mitkä ovat oman luokan presidentin tehtäviä. Tehtäviksi muotoutuivat tällä kertaa hyvän ilmapiirin, työrauhan ja viihtyvyyden edistäminen.

Ollaan ”kanssalaisia”

Nuorten syrjäytyminen, vieraantuminen ja epäsosiaalinen käytös ovat saaneet eri tahot rummuttamaan yhteisöllisyyden perään. Toisaalta voisi myös kysyä, eikö vieraantuminen tästä nykyisestä suoritusyhteiskunnasta ole oikeastaan nuorilta ”tervettä” ja normaalia reagoimista. Itse olen alkanut pohtia, miten yhteisöllisyys syntyy ja mitä se oikeastaan on. Lisäksi olen alkanut etsiä siitä esimerkkejä läheltä elävästä elämästä.

Intiassa monet lapset joutuvat koulun jälkeen yksityistunneille

8-vuotias tokaluokkalainen poikani on koulupäivien jälkeen epätoivoinen: kukaan kavereista ei pääse leikkimään; kaikki kaverit ovat koulupäivän jälkeen yksityistunneilla. Minua puolestaan nolottaa, kun ajattelenkin, miten vastuuntunnottomana vanhempana muut äidit minua pitävät, kun annan lapseni juoksennella ja leikkiä ulkona kaiket illat ja viikonloput, enkä retuuta poikaa matematiikan ja englannin tunneille.

Pietarin teiniabortit

Katsoin juuri Ylen Areenalta ykkösdokumentin, joka jäi katsomatta sunnuntaina lokakuun 4. päivä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sillä mikään tv-ohjelma, ei edes elokuva, ole pysähdyttänyt, hätkähdyttänyt ja ihan itkettänyt pitkään aikaan niin paljon kuin tämä dokumentti Pietarin teiniaborteista. Syynä voimakkaaseen reagoimiseeni on varmasti se, että kaksi omaa tytärtäni ovat nyt jo jopa vanhempia kuin dokumentin lapsena raskaaksi tulleet tytöt, ja toisaalta myös se, että olen itse teiniäidin tytär.

Onnistumisia tai turhautumisia verkossa

Usein kuulee puhuttavan, että nuorisotyöntekijät ovat yksilöitä ja omaa persoonaa tulee hyödyntää työssä. Siitä huolimatta nuorisoalalle hakeutumiseen liittyy myös yhdistäviä tekijöitä. Itse uskon, että nuorisoalan opiskelijaksi päätymiseen liittyy kaksi eri asiaa: joko ajatus siitä, että työ nuorten parissa olisi erityisen mukavaa tai leppoisaa, tai tahto vaikuttaa nuorten elämään positiivisesti.

Sivut