Sosiaalisessa mediasuossa

Väitän että, sosiaalista mediaa on liikaa.

Kuka ihme ehtii joka välissä lukemaan kaikki kiinnostavat tekstit, kommentoimaan niitä, luomaan julkaisuja, syöttämään tietoa ja hömppää, bloggaamaan, twiittaamaan, facettamaan ja mitä niitä onkaan? En ainakaan minä. En vaikka olenkin Kommentin verkkotoimittaja ja aktiivinen Facebookin käyttäjä. Moikkailen Facebookissa tuttuja ja kommentoin sitä ja tätä. Tukin nettilinjat tuottamalla solkenaan hömppää.

Ensimmäinen sosiaalisen median kohtaamiseni ajoittuu niinkin kauas kuin 1990-luvun lopulle. (Voisi kai sanoa, että ikuisuuksien päähän. Viime viikolla HUMAK:issa puhunut lehtori Päivi Timonen muistutti, että vuonna 2009 sosiaalisesta mediasta julkaistu kirja on jo vanhaa tietoa.) Tuolloin ikuisuuksia sitten suunnittelin nettiin Suvaitsevan Cityn rasisminvastaisen Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia -kampanjan merkeissä. En ollut tuolloin pahemmin käyttänyt verkkoviestintää, tuskin ollenkaan. Se, että tarvitsin Suvaitsevan Cityn tekemiseen nettiyhteyden ja modeemin, oli jo outoa ja uutta. Saati sitten vuorovaikutuksellisuuden miettiminen tuohon kaupunkiin. Aika kökkö siitä taisi tullakin. Kaupunkiakaan ei enää löydy netin kätköistä, vain lehdistötiedote.

Kun kännykät alkoivat yleistyä, päätin, etten tarvitse sellaista. Pitkään kitkuttelin lankapuhelimen varassa. Kun sitten vihdoin ostin ensimmäisen kännykkäni, niin se oli sitten siinä - riippuvuus. Kun sain puhelimeeni nettiyhteyden joitakin vuosia sitten, niin se oli taas siinä - riippuvuus. Tsekkailen ahkerasti Facebookia ja sähköposteja puhelimeni kautta. Päivitän ja vastailen posteihini joskus outoihinkin aikoihin. Onko siinä mitään järkeä? No ei. Aikaa ja energiaa vaan kuluu liikaa turhuuksiin.

Vai kuluuko? Onhan netin kautta mahdollisuus yrittää vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin. Kertoa mielipiteitään, jakaa omia videoita ja musiikkia, jakaa tietoa tai pitää yhteyttä kavereihin. Onhan siinä pointtinsakin. Sosiaalinen media mahdollistaa kaikille ihmisille kanavan vaikuttaa, kunhan siihen on tarvittavat yhteydet.

Piti tarkistaa,Wikipediastapa hyvinkin, sosiaalisen median määrittely:

Sosiaalinen media tarkoittaa verkkoviestintäympäristöjä, joissa jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla aktiivinen viestijä ja sisällön tuottaja tiedon vastaanottajana olon lisäksi.

Määritelmästä suljetaan pois perinteiset joukkotiedotusvälineet, joissa tieto kulkee lähettäjältä vastaanottajalle. Tosin tuokin raja alkaa olla häilyvä, kun lähes jokaisella tiedotusvälineellä on jonkin sortin verkkojulkaisu, jossa jokainen nettikäyttäjä voi kommentoida juttuja. Pitäisikö siis käydä päivittämässä Wikipedian määritelmää?

Suomalainen media- mutta myös muu kenttä elää murroksessa. Kaikki pyrkivät vastaamaan siihen tarpeeseen, että vuorovaikutusta pitää olla. Toimijat laitetaan tekemään samalla työajalla (ja palkalla) yhä enemmän. Toimittajalle ei enää riitä yhden jutun kirjoittaminen, vaan sama juttu pitää lyhentää nettiversioon. Nuorisotyöntekijäkään ei välttämättä tee nuorisotyötä vain lähiön nuorisotalolla, vaan myös netissä. Tekninen kehitys on niin huimaa, että tänään uusi onkin jo huomenna vanhaa kamaa. Elämä monimutkaistuu, mutta kohoaako elämänlaatu? En usko.

Samalla kun netti pursuaa uutta tietoa, myös väärä tieto leviää. Sen erottelu oikeasta tiedosta on vaikeaa, joskus mahdotontakin. Jotta sosiaalisen median kanssa voi elää, pitää opetella oikean tiedon suodattamista ja ylipäätään ahmimansa tiedon jäsentämistä. No senhän kaikki toki tietävät, mutta osataanko niin tehdä? En usko sitäkään.

Tarvitaanko siis tätä kaikkea? Tarvitaanko kanavia jakaa, tuottaa, osallistua? Eihän kukaan ehdi keskustella joka paikassa koko ajan. Vaikka olisi kuinka kiinnostavaa ja vaikka olisi paljonkin sanottavaa. Olen miettinyt asiaa muun muassa verkkokanava Kommentin kautta. Pitääkö ihmisille tarjota mahdollisuus keskusteluun ja vieläpä odottaa sitä heiltä? Kyllä pitää, Kyllä pitää, tarjota kanavia siis. Erilaisia kanavia tarvitaan, ja ne osallistuvat, jotka ehtivät ja haluavat. Keskustelemalla ja kommentoimalla voi kehittyä uusia ideoita ja omiin ajatuksiin voi saada tuoreita näkemyksiä. Sosiaalisessa mediassa voi yrittää parantaa maailmaa tai virkistää itseään hömpällä. Kunhan muistaa kohtuuden.

Elämässä pitää olla muutakin kuin ruutu ja sen kautta puskeva maailma. Ainakin jos lähipiiriin kuuluu ihan oikeita eläviä ihmisiä. Pahastuvat vielä siitä, jos seurustelet vain tietokoneen kanssa. Jos sosiaalinen media katoaisi nyt, niin voisiko ilman sitä elää? Voisi, vaikka vieroitusoireet olisivat varmaan ensin melkoiset. Mutta tarvitseeko elää ilman sosiaalista mediaa? Ei tarvitse. Kunhan muistaa sen kohtuuden, itsensä takia.

Tanja Konttinen

Kirjoittaja on Nuorisotutkimuksen verkkokanava Kommentin verkkotoimittaja ja kulttuurituotannon opiskelija.

PS:
Kommentin nettisivusto uudistuu lähiaikoina ja sivuston vuorovaikutuksellisuus lisääntyy huomattavasti. Kirjoitusten kommentointi helpottuu ja tekstejä voi jatkossa jakaa myös sosiaalisen median kentille helposti.