Minä ja Johtava Analyytikko

Minä väitän, että olen johtava analyytikko – sanotaan vaikka semisuurten taajamien spatiaalis-temporaalisen elämänrytmin tarkastelussa.

Itsensä nimittäminen johtavaksi analyytikoksi on hyvä ja suositeltava tapa, jota en suinkaan itse keksinyt. Jääkiekkoa laiskastikin seuraavat tietävät sellaisen termin kuin ”pelikirja”. Kyseisen termin lanseeraaja, Petteri Sihvonen, kutsuu itseään nimellä Johtava Analyytikko. Hänen kolumninsa Hämeenlinnan paikallisilmaisjakelulehdessä, löylyn ja oluen kera nautittuna on minun perjantain kohokohtani. Johtava Analyytikko kirjoittaa omalla nimellään ja kritisoi, silloin kuin kritisoi, toisia heidän nimillään. Täällä se on erityisesti mainittava asia, koska Hämeenlinnassa viiden minua hieman vanhemman ja vatsakkaamman miehen porukka pyörittää HPK:ta ja sen tytäryhtiöitä Hämeenlinnan kaupunkia ja sen kehitysyhtiötä. Johtava Analyytikko on yksi harvoja suorasanaisia paikallisjulkisuudessa. Olen monessa suhteessa Johtavan Analyytikon katsannossa kukkahattusetä, korkeintaan kukkakypäräsetä. Se ei haittaa, Johtavan Analyytikon kolumnit voittavat 6-0 palvelujen ja yhteistyön tärkeyttä korostavien KH-puheenjohtajien turhanaikaisuudet. Katso vaikka itse sivulta 8!

Viime perjantaina Johtava Analyytikko paljasti olevansa menossa Ajankohtaisen Kakkosen teemailtaan puolustamaan näkemyksiään jääkiekosta, niin kuin tekikin. Johtava Analyytikko on tehnyt verbaliikastaan kukkahattutäteineen jossain määrin koukuttavan brändin, niinpä minäkin odottelin kärsivällisesti hänen entreetään. Johtavan Analyytikon viesti oli, että jääkiekon väkivalta, silloin kuin sellaista tapahtuu, tapahtuu pelin logiikan mukaan erityisessä symbolisessa tilassa. Ajatus jatkuu: jääkiekon väkivaltaa ei siksi pidä tuomita samoin kriteerein kuin vaikkapa katuväkivaltaa. Kukaan ei varmastikaan kiellä jääkiekon fyysisyyttä, Johtava Analyytikko ei kiellä edes väkivaltaisuutta - joskus. Kukkahattutätejä Johtavalle Analyytikolle ovat ne, jotka tuomitsevat koko lajin sen yhden ja kokonaisuuden kannalta mitättömän erityispiirteen perusteella. Johtava Analyytikko, näin uskoisin, toivottaa kukkahattutädeille hyvää matkaa oikeiden ongelmien kimppuun. Pelit ja leikit on syytä jättää moralisoinnin ulkopuolelle. Jääkiekko on peliä ja leikkiä, tämän Johtava Analyytikko sanoo pelin sisältä, eikä katso vastalausetta pelin ulkopuolelta yhtä painavaksi. Onko Johtava Analyytikko sitten oikeassa?

Onko maassa ja maailmassa symbolisia alueita, joilla sovelletaan, ja pitää soveltaa, eri normeja kuin muualla? Ainakin uskontoon perustuvat ympärileikkaukset, niin kaukaiselta kuin tässä yhteydessä tuntuvatkin, eivät mene oikeustajuun senkään vertaa ilman perustelua symbolisesta alueesta, jolla teko tapahtuu. Rinnastus uskontoon ei minusta ole kuitenkaan ufoilua. On Pelikirja ja Pyhä Kirja, on symbolinen ritualisoitu alue, jossa väkivalta ja yhteisö ovat toisissaan kiinni. Mitä sen uskonnollisempaa voisi ollakaan. Johtava Analyytikko näkee jääkiekossa lajina jotain suurta ja pyhää ja keskinkertaiset juniorit Hämeenlinnassa ovat sen myötä yhteydessä kaikista kiekkoilijoista suurimpiin.

On olemassa urheilulajeja, joissa koko idea perustuu toisen ihmisen, ei kiekon lyömiseen. On myös Duudsoneita, jotka mätkivät toisiaan samantyyppisellä eristetyllä alueella. Kaukaloa symbolisena alueena puoltaa myös muu kuin väkivalta. Kaukalo on poikien ja miesten ryhmähalien luvattu paikka, niillekin, joille homo on haukkumasana ja moinen toiminta silkkaa homostelua missä tahansa muualla. Johtavan Analyytikon ajatuksenkulku ylipäänsä erillisistä alueista kestää jonkin verran koettelua. On myös symbolisia alueita, joilla väkivaltaa ei ole tai se on (vielä enemmän) näyteltyä: teatterissa ja elokuvassa.

Kunnon viulistien välinen tappelu kesken sinfonian varmasti nostaisi taidemuodon kiinnostavuutta suuren yleisön keskuudessa, mutta sellaista ei tiettävästi ole odotettavissa. Jääkiekko on antanut pikkusormen väkivallalla myynnille, ja nyt näyttää olevan menossa käsi kyynärpään kohdalla – sanoo Johtava Analyytikko mitä tahansa. Johtava Analyytikko puolustaa jääkiekon itsemääräämisoikeutta, jota sillä ei ole, harmi kyllä. Improvisaation määrä teatteriesityksessä ja jääkiekko-ottelussa on suurin piirtein sama.

Olympiafinaali osoitti, että kun taitoa on riittävästi, mikään mätkiminen ei viihteenä yllä fyysisen, mutta väkivallattoman hokin tasolle. Kaikkien Johtavien Analyytikoiden olisi syytä omien premissiensä perusteella ohjata lajista erehtyneet toisiin ympyröihin. Tapahtui väkivalta symbolisessa tilassa tai ei, jos Johtava Analyytikko pitää lajia niin arvokkaana kuin väittää, mitättömän vähänkin on liikaa. Meitä Johtavia Analyytikkoja on sitä vastoin liian vähän. Toivottavasti vuoden päästä saadaan jo ammattiosasto perustetuksi.

Petri Paju

Kirjoittaja on myös Johtava Analyytikko.