Kunnalliset palvelut toimivat erinomaisesti!

Minä väitän tänään 27.10.2009, että kunnalliset palvelut toimivat hyvin ja lasten ja nuorten palvelut myös. Tai tarkennetaan sen verran, että minulla on kunnallisista palveluista hyviä kokemuksia. Seuraavassa todistajanlausunto:

Meidän postiluukun takaa löytyy porukkaa, joka on viimeisen vuoden aikana käyttänyt paikallisia palveluita aika tavalla ja monipuolisesti. Vuoden alussa pieni Maija-neiti oli vielä äitinsä mahassa, eilen tuli kuluneeksi viisi kuukautta siitä, kun Maija syntyi.

Ensimmäiseksi onkin syytä todistaa, että neuvola ennen ja jälkeen syntymän on toiminut hienosti ja joustavasti. Ei ole valittamista ultraäänitutkimuksista, synnytyksestä tai muustakaan keskussairaalan palvelusta. Toki isän näkökulma on rajallinen, semminkin kun isä itse alkaa olla jo ikäihmisten lautakunnan huolena. Mutta tästä huolimatta uskallan sanoa, että homma on toiminut. Toki isien huomioimisessa voisi olla vielä tekemistä ja paikallisen vauvabuumin takia ei perhehuoneita ollut saatavissa, sellaista pientä voisi mainita. Suurimmat kustannukset tästä ihmeestä ovat tulleet itse hankittavasta rotavirusrokotteesta ja siitä, että se pitää ostaa pariin kertaan, jos ei muista laittaa sitä jääkaappiin. Suurin kiitos onnelle ja sallimukselle, että vauva voi hyvin ja on terve, kaupunki on hoitanut oman tonttinsa aivan hienosti. Tässä yhteydessä suonette anteeksi, jos en muista kaikkia poliklinikkamaksuja, harvoille ne jäävät lapsista päällimmäiseksi mieleen.

Vauvaiän ohittaneen kanssa täälläpäin voi poiketa reilun tunnin kävelyllä vaikka seitsemässä eri puistossa leikkimässä. Pienenä bonuksena on ihan oikea keskiaikainen linna. Kesällä voi hujauttaa fillarin kanssa vajaan kilometrin päähän liikennepuistoon opettelemaan liikennesääntöjä. Talvella voi valita ihan nurkalla olevan pienen jään ja kilometrin päässä olevan ison jään välillä. Kustannuksia käyttäjälle ei tule suoraan ollenkaan, paitsi jos kesällä jättää tenavan puistoon 4H-ohjaajien huomaan. En osaa pitää kovin pahana kattauksena, eivätkä valita lapsetkaan.

Tämän saman kadun varrella on kirjasto, jossa voisi käydä katsomassa vaikka päivittäin varaustilanteen - joskus tulee käytyäkin, koska lastenosastolla on kiva lukuhuone. Noin muutoin lainat voi uusia netissä, missä tehdään myös varaukset. Parin viimeisen viikon aikana olen taas saanut tekstiviestejä kirjastolta; varaamasi aineisto on noudettavissa. Unohdukset ja varaukset maksoin pois, taisi olla kolme euroa noin puolen vuoden saldo. En pidä palvelua enkä hintoja kovin pahana. Ja jos pitäisin, voisin tietenkin lompsia puolen kilometriä vastakkaiseen suuntaan OKL:llä olevaan Tampereen yliopiston kirjastoon, niin kuin joskus teenkin.

No katsos, kuun alussa olin hölköttelemässä Pirkan hölkän – lönköttely kulki hienosti ja oli nautittava retki. Ainoa merkittävä miinuspuolen merkintä tuli siitä puun oksasta, joka metsäisellä reitillä raapaisi silmään. Silmä alkoi kirvellä ja vuotaa illansuussa kotiin päästyäni niin, että katsoin parhaaksi mennä seudulliseen yhteispäivystykseen. Vajaan Hesarin mittaisella jonotuksella pääsin lääkäriin sunnuntai-iltana. Nopeamminkin olisi mennyt, mutta lapset menevät jonon ohi, kuten oikein on. Mikään arvauskeskus se ei ollut; diagnoosi, resepti, tieto päivystävästä apteekista ja puoli tuntia lääkäriin pääsyn jälkeen olin kotona lääkkeen kanssa. Kustannukset 26 euroa poliklinikkamaksu ja 6 euroa lääkkeestä, menevät kai tapahtumanjärjestäjän vakuutukseen.

Ja tapahtui melkein samoina päivinä, että vuonna 1994 Joensuun YTHS-lääkärin laittama paikka etuhampaasta otti ja irtosi. Hammasta vähän vihloi, mutta ei tuskallisesti ollenkaan. Syyslomalla osui arkivapaa. Soitin piruuttani, Tampereen kokemusten jälkeen se on ihan oikea ilmaus, hammashoidon ajanvaraukseen noin puoli kymmenen aamupäivällä. Puoli yhdeltä samana päivänä hampaassa oli uusi paikka, matkaa hammaslääkäriin tuli noin kilometri ja kustannuksia hoidosta 44 euroa.

Alkusyksystä tuskastuin kun englannin kieli tuli kurkusta kuin piikkilanka. Katsoin parhaaksi tehdä asialle jotain. Sittemmin olen käynyt Vanajaveden opistolla torstaisin keskustelukurssilla englantia äidinkielenään puhuvan opettajan opissa. Hintaa tälle aikuisopiskeluetnografialle tulee syksyltä 44 euroa. Se on enemmän kuin Helsingin työväenopistossa, mutta en osaa aivan pahana pitää.

Viime torstaina taas pienen tauon perästä sain aikaiseksi pakata tavarat ja lompsia uimahallille. Istuskelin aikani ensin kuntosalin laitteissa, sitten räpiköin pari kertaa altaan päästä päähän. Tämän päälle otin löylyt. Hintaa tälle tuli kymmenen kerran sarjalipulla kolme ja puoli euroa, en pidä pahana. Matkakustannuksia ei tietenkään tule, tuossahan uimahalli on melkein yhtä lähellä kuin kirjasto ja taidemuseo. Kun pannaan elämä ranttaliksi, mennään kylpylään. Se maksaa enemmän ja matkaakin tulee toista kilometriä. Moitteen sija on perhehuoneiden puute sekä uimahallissa että kylpylässä.

Eilen ja tänään oli mukava happirikas keli, loistava ilma käydä lenkillä. Eilen suuntasin maisemaoptioitua ja melusaasteetonta reittiä Aulangon puistometsään, tänään poikkesin Ahvenistolla. Reitit menivät osittain päällekkäin niin, että jolkoteltua tuli sellaiset 25 eri kilometriä. Näistä ainakin 23 on tarpeen tullen valaistua, mikä on mukavaa nyt kun vaihdettiin talviaikaan. Lenkkarit siinä kuluvat ja energiaa ja pesukone, mutta en pidä pahana saatuun iloon nähden. Kaupunki ei veloita reittien kunnossapidosta ja valaistuksesta suoraan. Perusreitin varrelle osuu pari hyvää puistoa, joten se on loistava myös kaikenikäisten lasten kanssa. Jos ottaa eväät mukaan, niitä voi lämmitellä kaupungin tarjoamille nuotiopaikoilla.

Olen tiettävästi täällä päin toiseksi vanhin peruskoululainen. Meidän koulussamme on taitavia ja motivoituneita opettajia ja suhteellisen pienet ryhmät. Ruokala on mukavan valoisa, eikä siellä juuri jonoja muodostu. Ruoka on hyvää ja erityisruokavaliot huomioidaan. Kiire on koko ajan, mutta pääsee sieltä ajoissa poiskin. Jakotunteja on useassa aineessa ja valinnaisissa mistä valita, on perspiraatiota ja inspiraatiota. Sisäilmasta voisi aina natista, mutta jos se Sibeliukselle kelpasi, niin kelpaa minullekin. Saaks sitten kukaan uskottua, että meillä on hyvä koulu. Uskoo ja uskoo - ei ne mitään usko - ne tietää, ne on laskeneet kuraattorit ja terkkarit. Mees sanoo, että teillä on asiat hyvin niin sulle lyödään eteen sellanen rätinki, ettei asiat voi olla kunnossa.

Kaupunginteatterin kiinnostavimmat ensi-illat ovat vasta tulossa, niin että siellä ei ole tullut käytyä sitten huhtikuun. Matkaa tuohon taidelaitokseen tulee vartin reippaan kävelyn verran. Lasten kulttuurikeskus toimii samassa korttelissa.

Valittaa ja protestoida pitää tietenkin myös. Aina ehtiessämme pidämme Maijan kanssa isi-vauva Irwin-kerhoa, jossa lauletaan herravihaisia Vexin tekstejä naapurikaupunginosasta. Varsinaisen muskarin Maija aloitti keskiviikkona, syyskaudelle hintaa kertyy 46 euroa.

Tässä tätä todistusta, mitäs siitä pitäisi ajatella? Tässä taitaa olla ilosanoma ja ongelma samassa paketissa. Minulle aktiivinen kansalaisuus tarkoittaa sitä, että jos palvelut seuraavalla kerralla pettävät, en ala riehumaan asiasta, vaan suhteutan sen edellä kuvattuun kokonaisuuteen. Ei edellä kuvattu varmasti ole sattumaa, kunnallisissa tai laajemmin julkisissa palveluissa on vielä paljon pelastettavaa - kunhan pidetään juristit loitolla.

Mutta valitettavasti edellä kuvattu ei ole sattumaa myöskään siinä mielessä, että se on kertomus koulutetun keski-ikäisen liikunnan, lukemisen ja kulttuurinystävän (jolla on laittaa vähän omaakin rahaa joukkoon) kokemuksista. Ehkä me juuri olemme ajaneet palvelut palvelemaan meitä ja heikoimmin pärjäävien tilanne on huonontunut. Se olisi minusta ainoa mainitsemisen arvoinen kritiikki. Palvelut toimivat minulle niin hyvin, etten ole mustasukkainen, vaikka joku toinenkin jotain saisi.

Täälläkin talous on tiukalla. Ensi vuodeksi rahastoja puretaan, velkaa otetaan, säästetään ja veroprosentti nostetaan 19:ään. Minä tarjoan 19 ja puoli, jos edellä kuvattu systeemi pysyy sillä pystyssä.

Petri Paju

Kirjoittaja on Lasten kesä ry.:n toiminnanjohtaja.