Kerskajoutilaat dandyt keskuudessamme

Väitän, että keskuudessamme oleilee moderneja kerskajoutilaita teinidandyja.

*
Norjalais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä Thorstein Veblen (1857-1929) kirjoitti viehättävässä teoksessaan Theory of the Leisure Class (1899) kerskajoutilaista. Veblenille he ovat epätuottavia yläluokan ihmisiä, joiden osaksi on langennut vain ylhäiset ja kunniakkaat tehtävät sekä urotyöt (ja vastaavasti myös mitalit, kunniakirjat, palkinnot sekä alempien ihailu ja huomio). Kerskajoutilaisuus ja tuottavan työnteon välttely ovat Veblenin mukaan hyvin aktiivista toimintaa, ei loisivaa saamattomuutta tai toimettomuutta. Ne ovat näyttäviä tekoja, jotka pitää pystyä todistamaan myös julkisesti (ettei kukaan vain luule kerskajoutilaan kuitenkin salaa toimineen alaluokan tavoin).

Kerskajoutilaisiksi askareiksi kelpaavat esimerkiksi sosiaaliset velvoitteet ja aikaa vievät harrasteet, esimerkiksi urheilu. Kerskajoutilailla on suorastaan velvollisuus olla elegantteja tiennäyttäjiä, käyttäytyä - ja varsinkin näyttäytyä - dandyn tavoin. (Tosin Veblenille kelpasi kerskajoutilaaksi myös nainen, vaikka ainoa oikea dandy voi olla vain mies.) Puhtaimmillaan dandyismi perustuu seurapiireilyyn ja näyttäytymiseen, mutta erityisesti hyvään makuun, mitä se kulloinkin nyt sitten onkin.

Olen tavannut tämän ajan hurmaavia kerskajoutilaita teinidandyjä. Heille on itsestään selvää, että he brändäävät alituiseen itseään. Heille näkyvyys - joko elävään spektaakkeliin osallistuvina kaupunkilaisina tai sosiaalisessa mediassa - on hyvin mietittyä. He saattavat jopa otattaa ammattilaisilla itsestään valokuvia omaa julkista profiiliaan varten ja toimituttaa tekstejä ammattikynäilijöillä.

Teinidandyille, kuten kaikille muotitietoisille, muoti on samaan aikaan yltiömielisen yksilöllistä erottautumista, mutta myös yhteisöllistä sulautumista, joka tapahtuu esikuvia jäljittelemällä. He itse luokittelevat itsensä alakulttuuriksi, mutta joka saa mieluusti näyttäytyä ulospäin yläkulttuurina. Ja kun teinidandy itse saa matkijoita, siirtyy hän oitis seuraavaan ulkoasuun, tapaan, harrasteeseen tai ajankäyttöön. Usein käy niin, että jostakin äsken niin intohimoisen suositusta tulee yllättäen out, eikä kukaan muu kuin heimon sisäpiirin jäsen voi tietää, miksi, milloin ja miten arvonromahdus tapahtui.

Kerskajoutilaiden nuorten elämäntyyli perustuu yhtä aikaa sekä kuluttamiselle että antikuluttamiselle. He panostavat paljon aikaa ja vaivaa ulkonäköönsä. Ostavat kalliita miestentuoksuja, herrainkosmetiikkaa, kenkiä ja vaatteita. Mutta samalla he penkovat kirpputoreilla! Eivät välttämättä sen ekologisuuden vuoksi, vaan siksi, etteivät heidän vaatteensa näyttäisi liian helposti hankituilta, siis ’suoraan kaupasta ostetuilta’.

Heidän tekniset, virtuaalista sosiaalisuutta ja läsnäoloa tuottavat ja toisintavat laitteensa, eli tietokoneensa ja puhelimensa, edustavat kuitenkin aina edistyksellisintä ja uusinta teknologiaa. He haaveilevat esteettisestä arvostuksesta (jottei heidän ankara puurtamisensa ulkomuodon eteen mene hukkaan), kalliista statusesineistä, matkustelusta, mutta yllättäen aika usein myös perinteisestä parisuhteesta.

Sangen usein teinidandyjen varsin kalliin elämäntyylin kustantavat heidän perheensä. Kukaan dandy ei ainakaan mielellään aktiivisesti itse ilmaise, että ansaitsisi ja hankkisi työtä tekemällä, siis palkkatyöläisenä ja paskaduunilaisena, omat kotkotuksensa.

Minna Laukkanen

Kirjoittaja työskentelee Nuorisotutkimus-lehden ja Kommentin toimitussihteerinä.


Inspiraatioita

Barbey D'aurevilly, Jules: Dandyismistä ja George Brummellista (2009). Suom. ja esipuhe Antti Nylén. Kustannusosakeyhtiö Sammakko.

Riukulehto, Sulevi: Sabotaasia ja kerskakulutusta (1994). Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, JYY julkaisusarja n:o 36.