Aasialainen populaarikulttuuri kukoistaa Suomessa

Suomalaiset nuoret ovat innostuneita aasialaisesta populaarikulttuurista, kuten japanilaisesta manga-sarjakuvasta, anime-elokuvista, jrockista ja cosplay-pukeutumisesta. Jaana Lähteenmaan ja Teija Strandin pohjanmaalaisten nuorten kulttuuriharrastuksia käsitelleestä selvityksestä käy ilmi, että monet nuoret opiskelevat vapaaehtoisesti japanin kieltä voidakseen paremmin perehtyä harrastukseensa alkukielellä. Mangasarjoja ilmestyy tällä hetkellä suomeksi kuukausittain parikymmentä*.

Suomessa työskentelevän japanilaisdiplomaatin mukaan nuorten laajeneva Japani-harrastus saattaa tulevaisuudessa lisätä kaikenlaista kulttuurista yhteistyötä ja tiivistää diplomaattisia suhteita Suomen ja Japanin välillä, selviää Lähteenmaan ja Strandin raportista.

Olkoon tämä yksi pieni merkki maailman painopisteen siirtymisestä Yhdysvalloista Itä-Aasiaan, joka näkyy omilla tavoillaan myös Suomessa. Samaan aikaan, kun Yhdysvallat velkaantuu yhä enemmän Kiinalle, Aasia saa kulttuurista jalansijaa Euroopassa ja muualla maailmassa. Vaikka Japanin taloudella ei olekaan useaan vuoteen mennyt kovin hyvin, kulttuurinen vaikutus tuntuu maanosan ulkopuolella. Elokuvista värikkäät ja suureelliset intialaiset Bollywood-tuotannot, silloin harvoin kun ne päätyvät valkokankaillemme lähinnä elokuvafestivaaleilla, saavat dramaattisilla kertomuksillaan ja tunteillaan amerikkalaiselokuvat tuntumaan jotenkin väsähtäneiltä.

Ja mitä demokratisoituvalla arabimaailmalla voikaan vielä olla tarjottavanaan kulttuurielämälle ja nuorisokulttuurille? Ainakin itselleni on tullut koulutettujen ja kielitaitoisten mielenosoittajien haastatteluita katsoessani vahva tunne siitä, että ”nuohan ovat aivan niin kuin me”, ja alue, joka on aiemmin ollut vain paikannimiä kartalla, on muuttunut mielenkiintoiseksi ja uteliaisuutta sekä toivoa herättäväksi.

Ei ole yhdentekevää, kenen kuvia katselemme. Kun amerikkalaisilla – myös amerikkalaisissa lasten- ja nuortenelokuvissa – maailma on perinteisesti jaettu selkeästi hyviin ja pahoihin, sankareihin ja roistoihin, ja näiden väliin mahtuu ennen kaikkea räiskettä, on esimerkiksi japanilaisen Hayao Miyazakin mykistävän hienoissa animaatioelokuvissa asetelma paljon monimutkaisempi ja siksi myös kiinnostavampi. Tätä Aasia–Amerikka-vastakkainasettelua tosin hämärtää se, että viimeaikaisissa amerikkalaisissa aikuisten tv-sarjoissa ja elokuvissa kaava näyttäisi menevän ennemmin niin, että kaikki ovat jollain tavalla pahoja – puhtoisia sankareita ei enää juuri löydy.

Eikä Suomi ole irtaantumassa Disneyn otteesta. Wikipedian mukaan Aku Ankka on Suomen suurin viikkojulkaisu, jota lukee viikoittain yli miljoona ihmistä, eikä väkilukuun suhteutettuna missään päin maailmaa lueta Disney-sarjakuvia yhtä paljon kuin Suomessa.

Kuitenkin meidän Aku Ankan kasvattien jälkeen on ehkä kasvamassa sukupolvi, jolle Studio Ghiblin hempeät hahmot ovat läheisempiä kuin rahaa keräävä ja kärttyinen Roope-setä tai aina epäonnistuva – ja samoin kärttyinen – Aku Ankka. 

* Tiedosta kiitos kustannustoimittaja Antti Valkamalle.

Kirjoittaja on toimivapaalla oleva Nuorisotutkimusseuran julkaisusihteeri, joka suomentaa Pierre Rosanvallonin teosta Demokraattinen legitimiteetti. Teksti on kirjoitettu ennen Japanin maanjäristystä.