Huhtikuun 2007 tilasto

Tämä yksittäinen yhteisöllisyyttä mittaava tulos, yhdessä perheen kanssa syöminen, on meillä nostettu esiin Unicefin laajasta lasten  ja nuorten hyvinvointia kartoittavan kansainvälisestä vertailututkimuksesta. (Ks. Helsingin Sanomien pääkirjoitus ”Suomessa järjestelmä toimii mutta lapset jätetään yksin” 16.2. ja HS 5.3.) Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että tutkimuksessa lasten ja nuorten hyvinvointia mitattiin kuudella ulottuvuudella, joista kolmella suomalaiset ovat neljän  parhaan joukossa kaikista vertailun 21 OECD-maasta. Yhteisöllisen ulottuvuuden mittari ei myöskään ole ongelmaton. Vanhempien kanssa syömisen lisäksi mukana on toinen perhesuhteita kuvaava muuttuja, vain jutellen vanhempien kanssa vietetty aika. Tällä mittarilla suomalaisnuoret ovat koko vertailun kolmannella sijalla. Painottamalla indikaattoreita eri tavalla tulokset voisivat muuttua selvästikin. (Ks. Markku Niemenvirran kirjoitus HS 27.3.) 

Yhtenä Unicefin tutkimuksen lähteistä on pari vuotta sitten kohua herättänyt WHO:n tutkimus, jonka mukaan suomalaisnuoret viihtyvät koulussa huonommin kuin ikätoverinsa missään vertailumaassa. Tämä johtopäätös on vedetty yksioikoisesti siitä, että tutkimusraportin mukaan Suomessa on pienin osuus koulusta erittäin paljon pitäviä nuoria (ks. raportin s. 43–44). Tällä perusteella ei kuitenkaan voi tehdä kouluviihtyvyysvertailuja, jos ei tiedetä muiden ryhmien osuuksia, esimerkiksi niiden, joka eivät pidä koulusta ollenkaan. (Ks. lisää Stakesin kouluterveyskyselystä.)

Tulos suomalaisten kouluviihtyvyyden pohjanoteerauksesta löysi tiensä esimerkiksi silloisen opetusministeri Haataisen tiedotteeseen. Asia on tärkeä, ja tulokset huomionarvoisia. Siksi on hyvä tarkastella tulkinnan alkuperää ennen kuin siitä tulee fakta ja tutkittu juttu.