Kommentti - Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit

Paikan hakemista ja itsensä etsimistä

Kaarina Tuokko — Wed, 16 Dec 2015 10:23:50 +0000

Nummisuutarit. Kansallisteatterin Suuri näyttämö. Ensi-ilta 23.9.2015.

Aleksis Kiven Nummisuutarit-näytelmä on saanut uuden, modernin tulkinnan Kansallisteatterissa. Näytelmää on tuotu nykypäivään, ja sitä kautta on päivitetty Kiven suomalaisuuden kuvaus. Kansallisteatterin sovituksessa käytetään Kiven alkuperäisiä vuorosanoja, joista osa on tosin jätetty pois tai laitettu eri järjestykseen. Lisäksi toiseen näytökseen on lisätty englanninkielisiä vuorosanoja.

Nummisuutarit on komedia, joka perustuu väärinkäsitykseen: päähenkilö Esko on siinä uskossa, että toisen kylän tyttö Kreeta on lupautunut hänen morsiamekseen. Hän lähtee kosiomatkalle ystävänsä Mikko Vilkastuksen kanssa, mutta perillä paljastuukin, että käynnissä ovat Kreetan ja tämän mielitietyn Jaakon häät. Rinnalla kulkee tarina Eskon veljestä Iivarista sekä merimies Nikosta.

Kansallisteatterin tulkinta nosti mielestäni esiin paljon nuoruuteen liittyviä, ajattomia teemoja: suhde alkoholiin, vanhempiin, vastakkaiseen sukupuoleen, itseen. Kaikki tämä on myös nykynuorille ajankohtaista pohdintaa, ja Nummisuutareiden modernisointi teki teemat ainakin itselleni samaistuttaviksi. Päähenkilö, täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva Esko (Aku Hirviniemi) on naiivi ja kokematon, minkä vuoksi hänelle toisinaan naureskellaan. Kukapa ei tunnistaisi tätä asetelmaa? Kansallisteatteri kuvailee kasvutarinaa osuvasti: ”[P]olku aikuisuuteen on täynnä houkutuksia, petoksia ja harha-askelia.”

Eskon tarina ja nuoren ihmisen ongelmat ovat pääpiirteissään samoja Kiven kirjoittamina kuin Kansallisteatterin uudelleensovittamina. Kuitenkin nuoruus paistoi näyttämöllä läpi paljon vahvemmin kuin lukiessani Nummisuutarit Kiven tekstinä. Tekstistä oli vaikeampi hahmottaa, mitä näytelmän henkilöt oikeastaan tunsivat. Oliko tämä repliikki nyt ironisesti vai tosissaan sanottu? On luonnollista, että näytelmä aukeaa paremmin näyttämöllä, onhan se aina tarkoitettu katsottavaksi eikä luettavaksi.

Kosioretkensä seurauksena Esko joutuu käsittelemään uusia tunteita ja tilanteita. Hänen rakkautensa Kreetaan on lähellä lapsellista ihailua. Joutuessaan sulhon sijaan vieraan rooliin Kreetan häissä alkaa Eskossa kyteä vääryyden kohteeksi joutumisen tunne. Häävieraiden joukossa Esko tuntee itsensä ulkopuoliseksi: osa vieraista puhuu englantia, mikä ei Eskolta tahdo sujua, juhlissa nähdään modernin tanssin esitys ja ollaan muutenkin niin maailmankansalaista tai vähintäänkin pääkaupunkiseutulaista, että takahikiän pienissä piireissä liikkunut Esko tuntee jo pudonneensa kelkasta. Kohtaus, ulkopuolisuuden tunne seurassa, jossa kaikki muut tuntevat toisensa, on erittäin samaistuttava. Loppuillasta ahdistus johtaa pinnan katkeamiseen: Esko alkaa rähinöidä ja pakenee paikalta.

Tunteiden laajan kirjon lisäksi suuressa roolissa näytelmässä on alkoholi. Kotimatkalla Mikko Vilkastus juottaa Eskon ensimmäiseen humalaansa. Aika monen nykynuorenkin ensimmäinen alkoholikokeilu on alkanut siitä, että kaveri tarjoaa. Esko tulee aivan päihinsä. Hänen toikkarointinsa on todella hupaisasti esitetty, mutta loppujen lopuksi siitä seuraa vain ikävyyksiä: Mikon ja Eskon välinen herkkä hetki päättyy loukkaantumiseen ja Esko jää yksin. Kotikulmillaan hän kohtaa tuttunsa Antreaksen, ja näytelmän uusi sovitus tulee käännekohtaansa: se muuttuu viimeistään tässä vaiheessa komediasta tragediaksi. Kiven alkuperäisessä versiossa selvitään säikähdyksellä, mutta Kansallisteatterissa Esko tulee tehneeksi vakavan rikoksen. Kaikki käy kovin nopeasti, eikä missään nimessä niin kuin oli tarkoitus. Kohtaus vaikuttaa suorastaan varoitukselta viinan vaaroista, mutta ei tympeältä sellaiselta.

Nuoruus näyttäytyi minulle näytelmän kautta suunnan ja oman paikan hakemisen aikana. Suhteet muihin ihmisiin ovat avainasemassa, mutta niiden luonne ei ole vielä aivan selvä. Toiset ihmiset osoittautuvat muuksi kuin mitä luulisi: Kreetalla olikin toinen, ja ystävä Mikkokin ajoi lähinnä omaa etuaan Eskon kustannuksella. Kansallisteatterin roolituksessa Kreetaa esittää mies (Johannes Holopainen) ja Mikkoa nainen (Inga Björn). Itselleni tuli sellainen tunne, että se kuvastaa kyseisten henkilöiden olevan jotain muuta kuin miltä ensin näyttää. Molemmat Esko on arvioinut väärin ja joutuu pettymään. Kivi ei kuitenkaan ole kirjottanut ketään pahaksi, vaan ihminen on erehtyväinen, ja kokemuksista voi oppia jotain uutta. Omista teoistaan on silti kannettava vastuu. Eskokin on syyllinen rikokseensa vaikka onkin lähtökohtaisesti hyvä ja lainkuuliainen ihminen.

Kaarina Tuokko
valtiot.yo, Helsingin yliopisto

Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit

Vähään tyytyväiset

Herman Raivio — Fri, 30 Jan 2015 05:43:37 +0000

Mikko Piispa & Mikko Salasuo: Taiteilijan elämänkulku. Tutkimus nuorista taiteilijoista 2000-luvun Suomessa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 156.

Mikot Piispa ja Salasuo haastattelivat avustajineen suomalaistaiteilijoita, mistä syntyi tutkimus Taiteilijan elämänkulku. Kuvataiteilijat, teatteri- ja elokuva-alan, klassisen ja populaarimusiikin ynnä muut ammattilaiset, 15 miestä ja 14 naista kertovat, miten he tulivat siksi mitä ovat.

Yhteistä taiteilijoille on jonkin sortin menestys 2000-luvulla. Samalla siihen suhtaudutaan sivutuotteena. Syynä lienee se, että taiteilijat astuivat laman vuoraamaan työelämäputkeen, jolloin uralta ei koskaan odotettukaan liikoja. Kaikki ovat tottuneet pätkätöihin ja -työttömyyteen. Tutkimus käsittelee siis, ilmeisesti ensimmäistä kertaa Suomessa, taiteilijaprekariaattia.

Miten taiteilijaksi tultiin?

Useimmille se oli pienestä pitäen selvää. Jos kotona arvosteltiin automallien sijaan viimeisintä Finlandia-voittajaa, oli ilmeistä, että lapselle kaunokirjallisuus on luonteva osa arkea. Jos vanhemmatkin olivat taiteilijoita, taitelijaelämää ei romantisoida. Toisinaan uralle johdatti mentori. Jotkut päätyivät alalle myöhemmin ongelmitta, toiset esteitä ylittäen. Eräät sattumalta. Kertomukset ovat ennalta-arvattavia.

Elämänkulkujen lukeminen vahvistaa sitä ennakko-oletusta, että taiteilijan taide on kiinnostavampaa kuin taiteilijan kuvaus siitä, miten hänestä tuli taiteilija. Taide voi muuttaa käsitystämme maailmasta, mutta taiteilijan kertomus elämästään yleensä vain vahvistaa sitä. Tämä ei tietenkään ole tutkijoiden vika.

Mainetta tärkeämpää taiteilijoille on tunne siitä, että he ovat tehneet työnsä hyvin. Siitä se onni sitten kehkeytyy. Tutkimuksen varsinainen tulos onkin, että taiteilijoiden urat ovat ”onnistumisen tarinoita”, mikä kuulostaa inhottavasti siltä, että positiivisen psykologian tarjoustaloterminologia on kiemurrellut nuorisotutkimukseenkin.

”Työ on mulle luova leikkikenttä, taloudellinen menestys ei kiinnosta”, eräs taiteilija sanoo. Sisäinen onnistuminen asetetaan ulkoista menestystä vastaan, mutta onko oppositiopari ihan relevantti? Suuryrityksen strategiajohtajakin sanoo, että kassavirtaa tärkeämpää on elämänvirta. ”Taiteilijana olo ei ole duuni tai virka, joka loppuu eläkkeellä, vaan iso osa identiteettiä”, toinen haastateltava kertoo. Eikö nykyään melkein työ kuin työ määritä ihmisen koko olemuksen?

Toisaalta yhä useampi työnkuva kuulostaa samalta. Piispalle ja Salasuolle nykytaiteilijat ovat ”etujoukko, joka yhdistää modernin sosiaalistumisen ja uuden ajan murrokset osaksi identiteettiään ja ammentaa molemmista töihinsä”. Tällaista yrittäjäeetoksen läpitunkemaa hölinää ei pääse nykyään pakoon yhdessäkään työpaikassa.

Yrityskieltä tuodaan taiteeseen, toisaalta taiteen kieltä (luovuus, elämys, rajojen ylitys jne.) puhutaan yrityksissä. Taiteilijoiden tragedia onkin siinä, että he ovat Piispan ja Salasuon mukaan menettäneet yksinoikeuden taiteelliseen työhön saamatta tilalle mitään kouriintuntuvaa.

Muutama haastateltu korostaa taiteen tekemisen kurinalaisuutta ja sitkeyttä. Vanha 50-luvun työeetos ei ole kadonnut mihinkään. Taiteilijat jopa taistelevat sen puolesta, että heidän työnsä tunnustettaisiin työksi muiden joukossa. Tämä on ymmärrettävää, koska tunnustus tarkoittaisi ainakin parempaa kohtelua työvoimatoimistossa.

Tiivistetään. Taiteilijaa ja ei-taiteilijaa on vaikea erottaa toisistaan työnkuvan perusteella. Yrittäjät kuvittelevat olevansa taiteilijoita. Taiteilijat taas haluavat olla työläisiä. Ja kaikista meistä pitäisi löytyä yrittäjähenkeä. Jotain oleellista tutkimus onnistuu nykymaailmasta siis sanomaan.

Herman Raivio
FM, vapaa kirjoittaja

Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit

Käyttökirjallisuutta tuleville aikuisille: huomioita Young adult fiction -lajityypin suosiosta

Ari Korhonen — Fri, 05 Dec 2014 14:19:17 +0000

Kaunokirjallisuuden alalaji ”Young adult fiction” on tarkoitettu ”nuorille aikuisille”, jotka eivät siis enää ole lapsia, mutta eivät vielä varsinaisesti aikuisiakaan.

Vaikka kaunokirjallisuuteen on aina liitetty tietty kasvatustehtävä, viimeisten kymmenen vuoden aikana vakiintunut uusi alalaji, jota maailmalla kutsutaan nimellä ”young adult fiction”, vaikuttaa antavan tälle tehtävälle uuden muotoilun: se on tarkoitettu ”nuorille aikuisille”, jotka eivät siis enää ole lapsia, mutteivät kuitenkaan vielä varsinaisesti aikuisiakaan. Ikään kuin tämä kirjallisuuden laji puhuisi aikuisille, jotka ovat melkein sitä, mitä heidän jo pitäisi olla. Muutaman viime vuoden aikana tämän ”melkein aikuisten” kirjallisuuden suosio on kasvanut maailmalla räjähdysmäisesti, erityisesti Yhdysvalloissa (vuosittain n. 30 %), mutta myös Euroopassa. Genreen voi lukea sisään suunnilleen kaiken Harry Pottereista Twilightiin ja Nälkäpeliin, erilaisiin vampyyritarinoihin, dystopioihin ja myös perinteistä dekkaria läheneviin teoksiin. Tämän kirjallisuuden lajin suosioon liittyvä ilmiö on myös se, että tässä kontekstissa kirja on esineenä menettämässä lopullisesti auransa: kirja ei enää ole objekti, jonka lukenut haluaa hyllyynsä esille vaan siitä tulee todella käyttötavara, jonka voi luettuaan pistää kiertoon tai heittää menemään. Ilmiötä on jo toki ihasteltu, pohdittu, ihmetelty ja paheksuttu monelta kannalta: on puhuttu aikuisuuden lykkääntymisestä, siitä että nuoriso on ikään kuin löytänyt takaisin lukemisen pariin, mutta myös siitä, miten lukeminen on varsinaisessa ja perinteisessä mielessä jäämässä tällaisen helpon ja kevyen kirjallisuuden jalkoihin.

Vaikka taiteen suhteen onkin usein niin, että sitä koskevan puheen on paras lähteä teoksista eikä esimerkiksi niiden tekijöistä tai yleisöistä, on kuitenkin eräs näkökulma, jonka lähtökohtana on nimenomaan teoksen suosio, mutta joka siitä huolimatta joskus toimii erityisen hyvin. Loppuun asti vietynä tämä näkökulma saattaa itse asiassa kertoa myös itse teoksesta enemmän kuin varsinaiset teosanalyysit koskaan. Tämä näkökulma syntyy kysymällä, mihin me teosta itse asiassa käytämme. Tämä kysymys ei tarkoita sitä, että me vain yksinkertaisesti näkisimme taiteen käyttöarvona tai edes että jollain psykologisella tavalla viittaisiimme inhimilliseen tarpeeseen kuluttaa taidetta – mikä sivumennen sanoen on nykykeskusteluissa aivan liian yleistä. Usein nimittäin sanotaan, että taiteen oikeuttaisi jokin inhimillinen perustarve, esimerkiksi kaunosieluinen tarve nähdä kaunista. Näin taiteen tekeminen nähdään vain passiivisena vastauksena stabiiliin, aina jo ennalta tunnettuun tilanteeseen ja ajanmukaisiin tarpeisiin.

Tällaisen näkökulman sijaan teoksia voi kuitenkin katsoa niiden käytön kautta myös siinä mielessä, että tarve, johon teos vastaa, ei ole meidän tiedossamme etukäteen vaan se tulee meille paradoksaalisesti ilmi vasta teoksen kautta. Näin voi saada esiin asioita paitsi itse teoksista, myös meistä, siis siitä ajasta, jossa teokset syntyvät ja löytävät yleisönsä. Erityisen hyvin tämä tarkastelu toimii silloin, kun jonkin asian suosio kasvaa täysin suhteettomaksi. Voisi nimittäin väittää, että tällaisia ilmiöitä on, siis että on olemassa sellaista suosiota, joka ylittää kaikki mittasuhteet. Joissain tapauksissa suosiolla ei vaikuta olevan mitään rajaa tai mitään perustetta, mikä käy joskus hauskasti yhteen sen kanssa, että itse teoksessakaan ei vaikuta olevan yhtään mitään järkeä. Hyvä esimerkki tästä on yhä edelleenkin suosituimpien Youtube-videoiden joukossa oleva Gangnam style -video, johon ei todellakaan kannata liittää mitään erityisiä sisällöllisiä merkityksiä – ja silti sen suosiolle on ilmeiset syynsä!

Tällaisen näkökulman mallina voisi pitää Walter Benjaminin lyhyttä tekstiä ”Rikosromaani mukana matkalla” (Teoksessa Keskuspuisto, Tutkijaliitto 2014). Siinä Benjamin kysyy, miksi me itse asiassa luemme rikosromaaneja, ja erityisesti, miksi meillä vaikuttaa olevan pakkomielle hankkia niitä mukaan junamatkalle. Benjaminin vastaus tähän on, että kyse on nimenomaan siitä, että olemme matkalla. Nykyisissä yhteiskunnallisissa puitteissamme (tai Benjaminin aikana 1900-luvun alussa) me olemme perustavalla tavalla tekniikan vietävänä: yhteiskunnan tekninen luonne on jotain, joka meidän ruumiillisen olemassaolomme kannalta on jotain täysin sietämätöntä. Kyse ei ole kaipuusta luonnon rauhaan vaan päinvastoin meidän perustavan teknisyytemme myöntämisestä. Tällöin tekniikka, sikäli kuin se näin ikään kuin haavoittaa meitä liikuttamalla meitä paikasta toiseen liiallisesti, tavalla, jota aistimme eivät luonnostaan kestä, myös tarjoaa tähän avun. Ja nimenomaan tämä apu on rikosromaani: rikosromaani sovittaa meitä piinaavan ristiriidan. Dekkari ei siis yhtäältä ole vain dekkari, ikään kuin yksi tavara muiden joukossa, mutta toisaalta se ei myöskään ole mikään ihmeellisen neron taiteellinen tuotos auroineen. Dekkari on vain tavara, hyödyke, jonka nappaamme mukaan ajattelematta asiaa sen kummemmin, mutta tietyn näkökulman kautta siitä tulee kuitenkin jotakin muuta. Benjamin nimittäin selvittää, että allegoriaksi käsitettynä tämä käyttöesine näyttää meille, kuinka se sovittaa ”aseman jumalien”, ”höyrykattilan jumalan” ja ”tärinädemonien” välisen sietämättömän kamppailun. Se auttaa meidät ”yli matkan arkaaisten pinteiden”. Benjamin siis näyttää, mikä on dekkarin suosion salaisuus, mihin me sitä itse asiassa tarvitsemme: dekkari on ehdottoman välttämätön, jotta me ylipäätään selviämme hengissä junamatkasta. Siksi se on aina ”mukana matkalla”. Oleellista on, että tämä sovitus ei ole mikään mielentila tai psykologinen helpotus. Ajatuksena on, että todellisuus pitää sisällään ristiriidan, joka ajaa meidät toimimaan tietyllä tavalla – vaikka me emme sitä itse tiedä. Kyse ei siis ole henkisestä tilasta vaan yhteiskunnallisesta asetelmasta, joka ylittää meidän ymmärryksemme tavalla, jota ei saa esiin muuten kuin rikosromaanin kaltaisten allegorioiden kautta. Benjaminin ajatus on, että meidän on aivan mahdotonta saada kiinni siitä, mitä tapahtuu, kun koneet vievät meitä paikasta toiseen, ja että yleinen tapamme lukea dekkaria junassa todistaa tästä väkivallasta.

Tämän kysymyksen voisi siis kysyä myös monien nykyisten ilmiöiden suhteen. Mihin me young adult fictionia käytämme? Minkä ristiriidan se huomaamattamme sovittaa? Ehkä vastaus löytyy jo paljon puhuvasta lajityypin nimestä. Ehkä nuorten aikuisten kirjallisuuden suosion takana oleva kiista koskee nimenomaan aikuisuutta. Voisi sanoa, että Benjaminin allegorisoiman rikoskirjallisuuden kohdalla, jota voisi pitää tämän lajityypin alkumuotona, työstetään usein meidän todellisuutemme katkoksia: usein hyvin yhtenäisenä kerrottu tarina kertoo päähenkilöiden tekemisistä tilanteissa, jossa todellisuudessa on aukko, joku on kuollut tai jokin vieras voima uhkaa todellisuuden symbolista järjestystä. Oleellista on, että vallitseva järjestys ei vaikuta tunnistavan uhkaa. Ehkä nuorten aikuisten kirjallisuuden genressä tämä sama logiikka vain laajenee rikosteeman ulkopuolelle. Jos ”aikuinen” nimittäin on se hahmo, jonka oletamme olevan ikään kuin todellisuuden tasalla, jos aikuinen siis on valistuksen jälkeisessä ajassa hahmo, joka on valistunut, tietää todellisuuden oikean tolan ja tunnistaa oman kykynsä ja vastuunsa sen muuttajana, niin voisi väittää, että juuri tämä valistuksen ihanne on viimeistään 2000-luvulla saanut kolauksen. Tällainen ideaalinen hahmo, oli se sitten läpeensä hyvä ihminen tai jopa hyvää tarkoittava julkinen instituutio, vaikka koko länsimaat, saa toistamiseen huomata, että sen ulkopuoli ei mukaudu tähän ihanteeseen, ja että jopa sen omissa joukoissa ollaan tätä ihanteellista edistyksellistä projektia vastaan.

Ehkä siis voisikin ajatella, että valistuksen ihanteen mukainen aikuinen on ideaalinen kategoria, jonka tyhjyys oirehtii esimerkiksi juuri young adult -genren hillittömänä suosiona. Tosin asetelma on jo vanha: voisihan nimittäin sanoa, että koko kirjallisuuden, vähintäänkin kasvuromaanin ajatus syntyy nimenomaan aikuista valistunutta ihmistä koskevan kriisin tuloksena. Taustalla on nimittäin 1800-luvun alun huomio siitä, että ihminen ei valistuksen ihanteesta huolimatta olekaan valmis vapauteen: maallisista vallanpitäjistä vapautuminen johtaa vallankumouksen jälkeiseen terroriin. Ehkäpä young adult -kirjallisuus onkin siis vain kasvattavan kirjallisuuden uusin muoto. Tähän tehtävään young adult fiction ainakin vaikuttaa vastaavan. Ovathan sen usein nuoret päähenkilöt tyypillisesti tilanteessa, jossa he kohtaavat nimenomaan aikuiseen maailmaan pesiytyneen ongelman, jota aikuiset itse eivät näe tai pysty hyväksymään ja jonka edessä ”melkein aikuisten” on otettava valta omiin käsiinsä.

Ari Korhonen

Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit

Vanhoja nuoria ja nuoria nuoria

Herman Raivio — Thu, 21 Aug 2014 11:04:04 +0000

Kaisa Vehkalahti & Essi Jouhki (toim.): Oi nuoruus. Omaelämäkerrallisia tekstejä nuoruudesta eilen ja tänään. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 154.

Oi nuoruus oli otsikkona kirjoituskilpailulle, jossa Nuorisotutkimusseura, Nuoren Voiman Liitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräsivät eri-ikäisten nuoruusmuistoja. Kirjoituksia saapui 376. Oi nuoruus on myös teos, johon on koottu kirjoitusten valiot. Niitä arvioidaan rinnakkaisessa Nuoruuden sukupolvet -kirjassa.

Kilpailuun kertyi kronologisesti eteneviä tekstejä, yhteen tai useampaan tapaukseen keskittyviä tunnelmakuvauksia ja fiktiivisiä kirjoituksia. Järjestäjät saivat myös laajoja romaanikäsikirjoituksia, mikä kertoo todennäköisesti itseilmaisun pakon ja kustantamoiden korkean julkaisukynnyksen epäsuhdasta.

Antologiasta oppii sen, että nuorillakin on fetissejä. Miehellä se on yleensä kitara, naisella hevonen. Mukana on myös pakollinen kännitarina, jossa oksennus on onnistuneen initiaatioriitin merkki.

Muistelijan ikä vaikuttaa luonnollisesti siihen, miten hän nuoruudestaan kertoo. Vanhemmat katsovat nuoruuttaan joko kaunistellen tai sitten iän mukanaan tuomalla terveellä suhteellisuudentajulla.

Kahdessa iäkkään kertojan tarinassa on sama kaava: muistelija jännittää tanssilavalla naisen tai miehen edessä. Kun nainen suostuu tai mies pyytää tanssiin tai saatille, elämä alkaa. Naisesta tai miehestä tulee tietenkin muistelijan puoliso. Tällaiset kertomukset liikuttavat ainakin kertojia itseään.

Kirjan suorasukaisin muistelu tulee nyt jo edesmenneeltä yhteiskuntatieteilijä Juha Partaselta. Partanen paljastaa muun muassa sen, miten hän ei koskaan arvostanut täyttä uskollisuutta. Hän tunnustaa myös narsisminsa tilanteessa, jossa joku muu saa huomiota. Kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, että korkeassa iässä ei tarvitse tai tarvitsisi enää varjella mainettaan.

On ymmärrettävää, että mitä lähempänä nuoruus on, sitä herkemmin muistelija sitä katsoo. 1990-luvun nuorten teksteistä huokuu esipuheen mukaan synkkyys, epävarmuus ja suoranainen epätoivo.

Nuori nainen kertoo otsikolla Vain yhden millin tähden tapaturmasta, joka naulasi hänen loppuelämänsä. Hän kumartui, välilevy pullistui ja seurauksena oli ikuinen hermosärky. Hän pystyy istumaan tunnin kerrallaan. Nuoruus jatkuu väkisin, koska ei voi sitoutua mihinkään. Tarinan loppu ei kieli toivosta, vaan syvässä kuilussa olemisesta: ”Aion kirjoittaa kirjan. Toivottavasti joku haluaa julkaista sen ja joku ehkä lukeakin.”

Toisella, vuonna 1989 syntyneellä, naisella on koko ajan ”sata lasissa”. Nainen julistaa sisukkuuttaan ja lujatahtoisuuttaan. Kirjoituksessa on monta huutomerkkiä. ”Miksi en valinnut turvallista elämää? Pitäisikö opetella hidastamaan?” hän kysyy, vaikka tietää hyvin, että ei voi muuttua. Lukijalle ei voi tulla tämän jälkeen yllätyksenä, että nainen sairastui anoreksiaan. Hän sanoo toipuneensa siitä, mutta haluaako hän toipua myös halusta elää täysillä? Epäselväksi jää, että pitääkö nainen täysillä elämistä ongelmana vai ylpeileekö sillä.

Joillakin nuorilla on ajan- ja ironiantajua.

Erään miehen tarinassa ajan merkit limittyvät omakuvan kanssa, mikä kiinnittää hänet historiaan. Elokuu 1985: isän Toyota. Lokakuu 1987: kaverin Dungeons & Dragons -peli. Kesä 1990: Alice Cooperin kappale Poison. Syksy 1995: Raider-suklaapatukat. 1.1. 2000: Nokian 1610-puhelin.

Ehkä kypsin, sanan molemmissa merkityksissä, kirjoitus tulee vuonna 1991 syntyneen miehen koneesta. Tarinassa on itsereflektiota ilman itsekehua: ”Ilmeeni on aneeminen, mitäänsanomaton. Ei varsinaisesti surullinen, mutta kaikkea muuta kuin iloinen. Hapan on lähempänä, mutta ei sekään osu aivan kohdalleen. Ilmeetön on myös hyvin lähellä.” Kirjoittaja kristalloi kolmessa aikaulottuvuudessa koko Oi nuoruus -projektin: ”Nuoruus on kait sitä, että emme tiedä kunnolla mistä tulemme, se, missä olemme, ei meitä kiinnosta ja siitä, mihin olemme menossa, emme tiedä mitään.”

Herman Raivio
FM, vapaa kirjoittaja

Katso myös Herman Raivion kirjoitus Kaisa Vehkalahden ja Leena Suurpään toimittamasta kirjasta Nuoruuden sukupolvet.Vanhoja nuoria ja nuoria nuoria

Luovuus

Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit

Kolme nuorta polvea, kolme vaivaa

Herman Raivio — Thu, 21 Aug 2014 10:28:22 +0000

Kaisa Vehkalahti & Leena Suurpää (toim.): Nuoruuden sukupolvet. Monitieteisiä näkökulmia nuoruuteen eilen ja tänään. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 152.

Nuorisotutkimusseura, Nuoren Voiman Liitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden seura keräsivät vuonna 2010 suomalaisten nuoruusmuistoja. Kirjoitusten parhaimmisto löytyy julkaisusta Oi nuoruus. Sen rinnakkaisteos on Nuoruuden sukupolvet, jossa nuorisotutkijat yrittävät hahmottaa, mitä kaikkea muistelut nuoruudesta kertovat.

Muistelut voi jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan.

Ensimmäisessä, ennen vuotta 1950 syntyneiden ryhmässä ahdistutaan rajallisuudesta. Yhteiskuntaluokat kahlitsevat, mikä näkyy erityisesti luokkahuoneissa. Miehet häpeävät, jos eivät pääse suorittamaan töissä. Naiset häpeävät halujaan. Kaikki häpeävät köyhiä kotioloja. Epävarmuutta ruokkivat tekijät, jyrkistä sosiaalisista eroista aineelliseen puutteeseen, tulevat yksilön ulkopuolelta.

Toisena muistelijaryhmänä ovat vuoden 1980 jälkeen syntyneet. Maailma tarjoaa mahdollisuuksia, mutta liikaa. Yksilöä vaaditaan toteuttamaan itseään, mikä kuristaa. Epävarmuus kumpuaa yksilön sisältä.

Kahden edellisen muistelijajoukon väliin jää kolmas ryhmä, 1960- ja 70-luvuilla syntyneet. Heitä yhdistää ainakin yksi tekijä: populaarimusiikki.

Populaarimusiikkia on aina kuunneltu kollektiivisesti ja toisaalta musiikin kuuntelu takaa pääsyn tiettyyn kollektiiviin. Yksilö saa toteuttaa itseään imitoimalla muiden makua.

Mikko Salasuo arvioi artikkelissaan Sukupolveni soundtrack 1970-luvulla syntyneiden muisteluja, joissa populaarimusiikki puitteistaa läpikotaisin nuoruuden. Salasuonkin lainaaman brittiläisen kulttuurisosiologi Andy Bennettin mukaan popmusiikki voi kyllästää elämän hautaan asti.

Popnuoret kytkevät musiikin ja muiston toisiinsa kahdella eri tavalla. Salasuo kertoo esimerkin. Aina kun eräs kantrimuusikko kuulee Bruce Springsteenia, hän palaa hetkeen, jolloin koki nuoruuden rakkauden. Ja kun hän muistelee ensirakkauttaan, Pomo alkaa mölistä taustalla.

Kantrimuusikko oli 17 kohdatessaan rakkauden ja Springsteenin. Mannheimilaisessa sukupolvitutkimuksessa 17 on se ikä, jossa vaikutteet otetaan voimakkaimmin vastaan.

Olin itse 17-vuotias vuonna 1984. Samana vuonna ilmestyi Springsteenin hittilevy Born in the U.S.A. Vietin juhannuksen rockjuhlilla jossain Keski-Suomessa. Humala alkoi nousta kuumassa autossa. Tyttö soitti The Professionals -yhtyeen kappaleen Friday Night Square, joka kertoo lontoolaisesta Leicester Squaren aukiosta, jolla bändin pojat tapasivat tytön mukaan hengailla. Jostain syystä sen kaltainen informaatio tuntui silloin merkitykselliseltä. Lontoosta kun oli tullut minulle paikka, jossa kaikki tapahtui. En ole vieläkään käynyt siellä.

Yhtä tärkeää kuin se mitä musiikkia nuoruudessani kuunneltiin, mihin heimoon identifioiduttiin, oli se, mitä ei kuunneltu. Nuoruus esitetään avoimuuden ja vastaanottamisen aikana, Nuoruuden sukupolvissakin, mutta se on myös voimakkaan ulossulkemisen aikaa. Me emme nimittäin todellakaan kuunnelleet Bruce Springsteenia. Jos joku avasi suunsa Springsteeniä palvoakseen, käveltiin halveksuen pois. Maailma oli meille samaan aikaan aukio ja umpio.

Aina kun kuulen The Professionalsin melankolisen aukiokuvauksen, palaan Keski-Suomeen. Istun auton rautaisessa kotelossa rikoskumppanin kanssa. Ulkopuolella ovat muut, ne pellet, jotka eivät ymmärrä musiikista, tuskin muustakaan, mitään. Palaan silloiseen ehdottomaan erottautumisen haluuni, enkä tarkoita erottautumista yksilönä, vaan samaa musiikkia kuuntelevan ryhmän osana.

Musiikin kuuntelu oli 1980-luvulla yksi antagonismin ja elitismin muoto. Nykyään musiikin kautta on vaikeampi erottautua, sillä marginaalibänditkin soivat marketissa. Musiikin keräilystä on myös tullut liian helppoa, koska musiikkia saa ilmaiseksi. Ehkä nykynuoret hakevat antagonisminsa ja elitisminsä muualta.

Mitä oli se musiikki, jota sinä kuuntelit 17-vuotiaana, mutta jota me inhosimme?

Herman Raivio
FM, vapaa kirjoittaja

Katso myös Herman Raivion kirjoitukset Andy Bennettin kirjasta: http://www.kommentti.fi/lukukokemuksia/tohtori-martens-ja-saattohoito sekä Kaisa Vehkalahden ja Essi Jouhkin toimittamasta antologiasta Oi Nuoruus.

Luovuus

Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit

Lastenkirjallisuuden alaoksilla

Taneli Viitahuhta — Thu, 12 Sep 2013 04:49:50 +0000

Niklas Bengtsson: Elävät aakkoset. Lasten ja nuorten käännöstietokirjallisuus 1600-1800-luvuilla. Avain-kustantamo & Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 135. 2013.

Niklas Bengtssonin historiikki lasten ja nuorten käännetystä tietokirjallisuudesta Suomessa 1600-1800-luvuilla nostaa esiin kiintoisan ja erikoisen aiheen. Jo lähtökohtaisesti lasten ja nuorten käännöstietokirjallisuus sisältää moninkertaisen luokittelun, joka rajautuu ensinnä lukijakuntaan, toiseksi sisältöön ja kolmanneksi alkuperään. Kun ajallinen tarkastelu ulottuu suomenkielisen kirjallisuuden alkuhämystä 1600-luvulla autonomian ja kansallisromantiikan aikaan 1800-luvulle, nousee kysymys materiaalin rajauksesta väistämättä esille. Bengtssonin ratkaisu on ollut laaja otanta. Hän sisällyttää tutkimukseensa uskonnollista ja maallista kirjallisuutta, elämäkertoja ja oppikirjoja, eräilyä, urheilua ja kaunokirjallisuutta lähestyvää matkakirjallisuutta. Hän seuraa merkittäviä kääntäjiä ja kirjoittajia ajassa, esittelee klassikoita ja sisällyttää kirjojen esittelyyn pitkiä lainauksia. Ajoittain päädytään filologisiin, käännös-, julkaisu- ja sanastohistoriallisiin pohdintoihin.

Rönsyily tuo kirjaan sen nimen lupaamaa elävyyttä, mutta pääosin eteneminen on luetteloivaa. Tämä johtunee siitä, että laveallakin otannalla julkaistujen kirjojen joukko on suhteellisen pieni, mikä puolestaan asettaa vaatimuksen tasapuolisesta käsittelystä. Välillä kirjoittaja silti heittää vapaalle: etenkin 1800-luvun matkakirjallisuutta ja kansatieteiden popularisointia esitellessään Bengtsson irtautuu tasapuolisen historioitsijan tehtävästään ja seurailee monia sivuja Paul Belloni Du Chaillun seikkailuja Kongo-virran alkulähteillä tai Konni Zilliacuksen reissuja Etelä-Dakotassa sotajalalla olevien sioux-intiaanien parissa. (Ks. luku ”Matkakertomusten vuosisata”, s. 94–117.)

Kiinnostavinta Bengtssonin kirjassa nähdäkseni on sen suomalaisen kirjallisuuden lähihistoriaan avaama näkymä. Lapsille – historiallisesti ottaen myös nuorille – suunnattu kirjallisuus on poikkeuksellista sikäli, että se todella suunnataan, yhdestä pisteestä toisaalle. Lastenkirjojen oletetut lukijat eivät ole oletettuja kirjoittajia. Jos vastaavasti ajatellaan latteaa viittausta nykyrunouteen ”runoilijoiden lukupiirinä”, ei ero tuotannon ja reseption sfäärien välillä voisi olla selvempi. Itse asiassa historiallinen katsaus lastenkirjallisuuteen tuokin vain terävämmin esiin sen yleisen tendenssin, joka koskee kirjan auktoriteetin muutosta. Varsinkin Bengtssonin pitkät ja hyvin valitut lainaukset piirtävät esiin kuvan, jossa kirja on ennen muuta opettaja ja kaitsija, toissijaisesti tiedon tuoja ja vasta kolmanneksi sopiva, siis huonoa parempi, viihdyke. Kirjan raamatullinen olemus käskynä, opetuksena ja tarinana – siis sanana - oli vielä isovanhemmillemme sen ensisijainen merkitys.

Koska lapsille ja aikuisille suunnatut kirjat eivät vähäisen lukutaidon aikaan merkittävästi eronneet toisistaan ja kirjan tehtävä lukijansa elämässä oli pitkälti itsensä tarpeettomaksi tekeminen – aapisen oppiminen, katekismuksen muistaminen, tapamoraalin sisäistäminen – liittyi kirjaan myös tiettyä käyttöarvoa ja lupausta paremmasta. Vain tältä pohjalta valistus saattoi toimia. Kirja itsestään selvänä auktoriteettina ja lähes taianomaisena, esineellisenä porttina lukutaidon, tiedon ja kunnollisen kansalaisuuden maailmaan: nämä kaksi puolta tuntuvat nyt melkein mahdottomilta sovittaa yhteen. Minun olisi ajateltava jotain pelottavaa ja käskevää, mutta silti lupauksentäyteistä, jos haluaisin tehdä nämä piirteet itselleni läsnäoleviksi nyt. iPhone, joka puhuu työnantajan äänellä? Tai – vielä paremmin – sama iPhone, joka käskyttää minua TE-toimiston virkailijan kireän pitkästyneellä nuotilla.

Suomalaisen lastenkirjan kummisetä Zacharias Topeliuksen esipuhe Luonnon-kirjaan (1856) antaa meille aavistuksen siitä, millainen välimatka meillä on mitattavanamme, kun yritämme arvioida 1900-lukua edeltävän suomalaisen kirjan etäisyyttä itseemme. Voimme rekisteröidä mikä lukemassamme on nyt luotaantyöntävää, toisteista ja jaanaavaa. Mutta myös, lainauksen lopussa, mikä lähes typerryttävä lupaus siihen sisältyy.

”Tämä kirja puhuu Jumalan töistä. Tämä kirja on lasten kirja. Lue tätä. Lue ääneen. Lue hywin. Ota tarkka waari. Ajattele tarkasti. Seiso suorana. Lausu sanat selwästi. Rohkaise mielesi. Ahkera palkitaan. Lukemisen perästä tulewat leikit. Sitten saat iloisesti juoksennella.” (Lainaus Bengtsson, s. 142–143.)

Taneli Viitahuhta

Globalisaatio, kansainvälisyys, siirtolaisuus

Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit

Berliiniläinen kaupunginosaelämä

Mikko Piispa Heidi Villikka — Mon, 20 May 2013 08:42:17 +0000

Berliiniläiset ovat tunnettuja siitä, että he viihtyvät hyvin omissa kaupunginosissaan. Voi kulua pitkiä aikoja, etteivät he poistu oman lähikorttelinsa ulkopuolelle. Luultavasti jokainen pidempään Berliinissä asunut on jossain vaiheessa maleksinut viikkotolkulla vain oman kaupunginosansa sisällä. Ja miksipä ei, kun omasta naapurustosta löytyy kaikki olennainen, ruokakaupasta päiväkotiin ja fillarikorjaamosta pelikasinoon. Toki unohtamatta sitä Berliinin parasta lähileipomoa, joka sattumoisin sijaitsee juuri oman kotikorttelin kulmilla.

Arkipuheessa omaan asuinalueeseen viitataan usein käsitteellä kiez. Kiezit eivät perustu kaupungin viralliseen hallintoaluejakoon, vaan termillä viitataan suppeampaan alueeseen, omaan lähinaapurustoon, jonka rajat ovat pitkälti asukkaiden itsensä määrittämiä. Berliinissä lasketaan olevan noin 20 epävirallista Kiez-aluetta. Yleensä ne sijaitsevat kantakaupungin alueella - esimerkkinä voi mainita Helmholtzkiezin Prenzlauer Bergissä, Wrangelkiezin Kreuzbergissä tai Reuterkiezin Neuköllnissä.

Kiez-keskeisyys on tyypillinen berliiniläinen ilmiö, eikä käsite ole muualla Saksassa yhtä vakiintuneessa käytössä. Käytännön kannalta tämä on helposti ymmärrettävissä, sillä välimatkat kaupungin sisällä ovat pitkiä ja lähes kaikki tarpeellinen löytyy kävelymatkan päästä. Ilmiö ei kuitenkaan ole vain käytännöllinen, vaan siihen liittyy myös kulttuurisia ja historiallisia piirteitä sekä vaihtelevuutta ainakin iän ja etnisen taustan mukaan. Yksi selittävä tekijä lienee se, että Berliini koostuu useista pienemmistä pikkukaupungeista ja kylistä, joista viimeisimmät liitettiin osaksi kaupunkia vasta 1920-luvulla.

Vireällä kaupunginosaelämällä on luonnollisesti kaksisuuntainen vaikutus. Lähistön pienliiketoiminta pysyy elossa ja kattavana, kun sille on kuluttajia. Pienet kaupat pysyvät pystyssä ja tarjonnaltaan monipuolisina sekä edullisina, eikä kukaan koe tarvetta ajella automarketteihin. Vahvana elävät myös "eckkneipe" eli kulmakuppilat, joita löytyy yleensä erityyppisille kävijäkunnille: hipstereille, urheiluhulluille, erilaisille maahanmuuttajaväestöille ja sellaisille, joita voisi ainakin meidän näkökulmastamme luonnehtia "saksalaisiksi".

Kaupunginosaelämä pitää luonnollisesti myös itse itseään yllä luoden samalla kaupunginosakulttuuria ja -identiteettiä. Siten kaupunginosien välillä voi olla suuriakin eroja. Tässäkin jo yli 23 vuotta sitten kaatuneen muurin vaikutus on yhä läsnä: se muodosti kaupungin molemmille puoliskoille taskuja, joiden omaleimaisuus elää yhä. Siten esimerkiksi kaupunginosien etniset kokoonpanot ja arkkitehtuuri vaikuttavat vahvasti niiden ominaisluonteisiin. Berliinissä asuva saattaakin usein puheessaan viitata "toiseen Berliiniin", joka saattaa esimerkiksi monikulttuurisessa Neuköllnissä asuvalle tarkoittaa Charlottenburgin perinteistä porvarikaupunginosaa tai DDR:n vanhaa ja nykyisin varsin turistoitunutta keskustaa Mitteä. Tarkasti ottaen kyse onkin lukuisista "toisista Berliineistä", ja jaottelua voidaan tehdä aina vain pienemmässä skaalassa: esimerkiksi Kreuzberg jakautuu läntiseen ja itäiseen Kreuzbergiin ja niiden sisällä oleviin eri kiezeihin. Varsinkin Itä-Kreuzbergissä asuville länsi on se "toinen Kreuzberg", jossa ei välttämättä käydä kuin hyvin harvakseltaan.

Globalisaation myötä on puhuttu paikan merkityksen vähentymisestä ja yhteisöllisyyden murenemisesta. Erityisesti modernia suurkaupunkielämää on luonnehdittu hektiseksi, yksilölliseksi ja anonyymiksi. Berliinissä on helppo havaita myös toisensuuntaista kehitystä. Vaikka Berliinillä on oma vahva kaupunki-identiteettinsä, identifioituvat sen asukkaat usein paikallisesti omaan kaupunginosaansa tai naapurustoonsa. Monilla alueilla on myös aktiivista kaupunginosa- tai asukasyhdistystoimintaa. Oman kiezin alueella tapahtuvat muutokset, kuten luksusasuntojen rakentaminen tai vuokrien korotukset, saavat asukkaat herkästi barrikadeille. Paikallisyhteisön voima näkyy myös muunlaisena aktiivisuutena kuin protestointina. Erilaiset kaupunginosatapahtumat, kuten kirpputorit, keskustelutilaisuudet ja katujuhlat ovat tyypillisiä esimerkkejä vireästä kaupunginosaelämästä.

Lopuksi on syytä esittää eräs keväinen ja – kolumnin teeman mukaisesti – nuorisokulttuurinen huomio: säiden parantuessa kaupunginosien rajat liukenevat. Berliinin nuorempi väestö, kuten ne kuuluisat hipsterit, kaivautuvat kiezeistään, hyppäävät pyöriensä selkään ja kulkevat sujuvasti kaupunginosista toisiin. Yhtäkkiä muidenkin kaupunginosien puistotapahtumat, kirpputorit ja bailausmahdollisuudet tuntuvat tulevan lähemmäksi. Talvi kangistaa kotinurkille, mutta kesän saapuessa berliiniläinen nurkkapatrioottisuus tekee tilaa berliiniläiselle hedonismille.

Sarjan edelliset kolumnit:
Mikko Piispa & Heidi Villikka: Berliinin gentrifikaatiosta (29.1.2013)
Mikko Piispa: Berliini ei ole urheilukaupunki? (1.3.2013)
Heidi Villikka: Hipstereiden joukossa (8.4.2013)

Mikko Piispa ja Heidi Villikka ovat Berliinissä asuvia nuorisotutkijoita. Kolumneissaan he kirjoittavat yhdessä ja erikseen tekemistään nuorisotutkimuksellisista havainnoista Berliinissä. Mikko on asunut Berliinissä syyskuusta 2012 alkaen ja hänelle varsinkin Kreuzberg ja Neukölln ovat tuttuja kaupunginosia. Heidi puolestaan on asunut Prenzlauer Bergissä tammikuusta 2012 lähtien.

Globalisaatio, kansainvälisyys, siirtolaisuus

Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit

Vapaa-aika

Hipstereiden joukossa

Heidi Villikka — Mon, 08 Apr 2013 19:22:50 +0000

Berliinissä jos missä on helppo huomata olevansa tyylitietoisten ja persoonallisesti pukeutuvien nuorten aikuisten ympäröimänä. Näihin nuoriin viitataan sekä mediassa että kadunmiehen puheessa usein termillä hipsteri. Jokaisella tuntuu olevan käsitys siitä, mitä tai kuka hipsteri on, mutta paradoksaalisesti vain harva haluaa vapaaehtoisesti myöntää kuuluvansa tähän joukkoon. Hipsteriyttä onkin vaikea yksiselitteisesti määritellä, sillä kyse ei ole selkeärajaisesta nuorten alakulttuurista.

Käsite juontaa juurensa 1940- ja 1950-lukujen Yhdysvaltoihin, jolloin termillä viitattiin vapaamielisiin valkoisiin nuoriin, jotka ihailivat mustien jazz-kulttuuria ja tämän innoittamina tekivät irtiottoja niin tyylillisesti kuin ideologisestikin vanhempiensa keskiluokkaisesta elämäntavasta. Myös tänä päivänä hipsteriyteen liittyy olennaisena osana erottautuminen valtavirran tyylistä ja autenttisuuden tavoittelu. Toisaalta ideologisempien piirteiden kuten kierrätyksen ja kirpparivaatteiden suosimisen, luomutuotteiden kuluttamisen, yksityisautoilun vastustamisen, kasvissyönnin tai vaihtoehtomusiikin kuuntelun katsotaan myös olevan osa hipsterikulttuuria.

Berliinissä hipsteriyteen suhtaudutaan railakkaan ironisesti. Verkosta on mahdollista löytää useita hipsteriyttä parodisoivia videoita. Niiden mukaan berliiniläisen hipsterin tunnistaa seuraavista piirteistä: Hipsteri asuu Neuköllnissä. Hän omistaa jarruttoman fiksipyörän ja MacBookin. Vaatteensa hipsteri ostaa vintage-liikkeestä tai kirpputoreilta, ruokansa puolestaan bio-marketeista. Hipsterin lempijuoma on Club-Mate . Hipsteri työskentelee median parissa tai on luovan alan moniosaaja, joka viettää päivänsä ”työskentelemällä” kahviloissa lattea siemaillen – usein vanhempiensa taloudellisella tuella – ja suuntaa illalla muille tuntemattomien indie-bändien keikoille. Viikonloppuisin hipsterin voi bongata tanssimassa Berliinin trendiklubeilla kuten Berghainissa tai KaterHolzigissa.

Hipstereiksi halajaville on myös myynnissä erillisiä opaspakkauksia, joissa ei ainoastaan kerrota A:sta Ö:hön, kuinka tulla yhdessä yössä Berliinin hipsteriksi vaan annetaan tähän myös tarvittavat välineet (siirtotatuoinnit, paperiset nörttirillit, huonon musiikin vinyyli jne.). Menneenä kesänä järjestettiin myös ensimmäiset hipsteri-olympialaiset, joissa kilpailtiin muun muassa kangaskassijuoksussa, vinyylien pyörittämisessä ja Club-Maten juonnissa.

Berliinissä suhtaudutaan hipstereihin myös kriittisesti. Hipstereistä kirjoittaneiden Mark Greifin ym. (2012) mukaan hipsteri on kiinnostunut luovasta alasta, mutta ei ole itse varsinaisesti taiteilija, vaan ennen kaikkea kuluttaja. Hipsterin tulee olla aina askel muiden edellä määrittääkseen tyylillisiä ja kulttuurisia koodeja toisille ja erottuakseen massasta. Tästä syystä hipstereita ei pidetä välttämättä kovin sympaattisina. Saksassa hipstereitä onkin kuvattu sanalla ”Schnösel”, joka viittaa sekä ylimielisyyteen, tyylitietoisuuteen että vaikeasti lähestyttävyyteen.

Sanomalehdissä hipstereistä on viime aikoina kirjoitettu etenkin gentrifikaatio-keskustelun yhteydessä. Esimerkiksi Süddeutsche Zeitung julkaisi viime vuoden puolella ison artikkelin, jossa kuvattiin Neuköllnin kaupunginosan muuttumista ongelmalähiöstä kansainväliseksi hipstereiden urbaaniksi leikkikentäksi. Hipstereitä pidetään gentrifikaation pioneereina, jotka muuttavat uusille, nouseville asuinalueille boheemien taiteilijoiden perässä ja sysäävät alkuun muutoksen: kulmapubit vaihtuvat trendikahviloiksi, vuokrat nousevat ja vähävaraisimmat joutuvat muuttamaan pois yhä kauemmas kaupungin laidoille. Tämä on nostattanut Berliinissä myös niin sanottua hipsteri-vihaa paikallisten keskuudessa. Leimautuminen hipsteri-kuppilaksi ei ole välttämättä hyvää mainosta bisnekselle. Tämän seurauksena joidenkin Neuköllnin kahviloiden ikkunapöydät on pyhitetty MacBook-vapaiksi alueiksi ja osassa ravintoloita Instagram-kuvien ottaminen on kielletty. Lisäksi baarien ikkunoihin on alkanut ilmestyä hipstereitä parjaavia kylttejä, kuten "Sorry, no entry for hipsters from the US" tai katukuvaan tarroja ”Berlin doesn't love you”.

Hipstereistä, etenkin ulkomaalaisista sellaisista, näyttääkin tulleen hyviä vihollisia, joita on helppo syyttää kaupunkikulttuurin negatiivisista muutoksista kuten gentrifikaatioista, kaupallistumisesta tai underground-klubien muuttumisesta turistipaikoiksi. Toisten mielestä asiassa on menty askel liian pitkälle. Hipsteri-vihamielisyyden nähdään tekevän hallaa Berliinin maineelle - onhan kaupunkia totuttu pitämään rentona, monikulttuurisena, vapaamielisenä ja etenkin kaikille avoimena. Vastareaktiona onkin syntynyt esimerkiksi Hipster Antifa Neukölln-liike, joka vastustaa niin hipsteri- kuin turistivastaisuutta. Liikkeen mukaan sormella osoittelun sijaan tulisi miettiä uusia ratkaisuja esimerkiksi gentrifikaatioon liittyviin ongelmiin, joista ei voida syyttää vain ulkopuolelta tulijoita. Osa puolestaan olisi valmis heittämään koko hipsteri-käsitteen romukoppaan, sillä se on käsitteenä epämääräinen sekä luo tiedostavista kaupunkilaisnuorista kovin yksiulotteista kuvaa.

Heidi Villikka

Lähteet
Mark Greif, Kathleen Ross, Dayna Tortorici & Heinrich Geiselberger (2012) Hipster. Eine transatlantische Diskussion.

Sarjan edelliset kolumnit:
Mikko Piispa & Heidi Villikka: Berliinin gentrifikaatiosta (29.1.2013)
Mikko Piispa: Berliini ei ole urheilukaupunki? (1.3.2013)

***

Mikko Piispa ja Heidi Villikka ovat Berliinissä asuvia nuorisotutkijoita. Kolumneissaan he kirjoittavat yhdessä ja erikseen tekemistään nuorisotutkimuksellisista havainnoista Berliinissä. Mikko on asunut Berliinissä syyskuusta 2012 alkaen ja hänelle varsinkin Kreuzberg ja Neukölln ovat tuttuja kaupunginosia. Heidi puolestaan on asunut Prenzlauer Bergissä tammikuusta 2012 lähtien.

Globalisaatio, kansainvälisyys, siirtolaisuus

Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit

Gatukulturens nykomling: Hipstern

Heidi Enbacka — Mon, 06 Aug 2012 10:53:36 +0000

Det aktuella och nyligen publicerade boken Katukulttuuri - Nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa (Salasuo & Komonen & Poikolainen, 2012) behandlar så kallade ungdomskulturer i den finska gatubilden. Allt från hiphopare i Rovaniemi till Straight Edge-anhängare och japansk populärkultur, för att nämna några, presenteras som ungdoms- eller subkulturer i det finländska globaliserade informationssamhället. Informationsteknologin har omformat gamla och gett upphov till nya former av subkulturer. Idéer och värderingar sprids snabbt över internet: speciellt sociala medier spelar en betydande roll i detta avseende. Mångfalden av subkulturer är enorm och kommer även i framtiden att expandera.

En subkultur som inte behandlas i Salasuos (m.fl.) publikation är hipsters. En hipster kan, liksom lanare, pissisar och japanska popkulturens anhängare, ses som en subkultur som kommit in i den finska gatubilden under de senaste tio-tjugo åren: hipsters kanske även senare. Personligen blev ordet hipster mig bekant när jag för några år sedan när jag flyttade till Helsingfors för att studera. Det visade sig att begreppet och också för de flesta av mina vänner utanför Nyland var obekant. Jag har även diskuterat fenomenet hipsters med utbytesstuderanden som ser ut att ha en annan bild av fenomenet än vad jag har. Hipster används som begrepp av ungdomar och unga vuxna, fastän ingen vet med säkerhet vad den ursprungliga eller nuvarande definitionen av en hipster är. Jag påstår dock att alla är överens om att det otvivelaktigt finns hipsters i gatubilden i Helsingfors, kanske också andra finländska städer.

Vad är då en hipster? Hipster som begrepp härstammar från 1930- eller 40-talet då ordet representerade den avspända livsstilen och musiksmaken bland jazzmusiker och -åhörare. Hipster i det samtida samhället är något mer svårdefinierat. I de finska biblioteken finns inte litteratur att tillgå om denna senare subkultur. Sanningen är väl att ingen egentligen kan definiera vad det innebär att vara hipster. Som tur finns det subjektiva definitioner i tusental att få tag på över internet. Enligt webbsajten Urbaanisanakirja .com är en hipster någon som vill avvika från majoriteten genom att tycka om musik, filmer, mode eller andra intressen som inte tills vidare blivit ”mode” eller med andra ord bekant för stora massan. En viktig aspekt för att vara ”äkta” hipster” är att man inte erkänner sig som hipster. Om dessa sk. äkta hipsters inte medger sig vara en del av denna subkultur, blir det svårt att få någon bild av eller forska om vad hipsters egentligen är.

Är då ”hipsterism” en subkultur? Även om genuina hipstern inte definierar sig enligt begreppet umgås denne ofta med likasinnade som av omgivningen förknippas med ”hipsterism ”. Någon har börjat kategorisera dem som en grupp – bildar man då automatiskt en subkultur? Det finns otaliga aspekter som förknippas med att vara hipster: intressen, klädstil, glasögon, kroppsbyggnad, språkbruk, barer, stadsdelar, tv-program, musikstil, internetsajter, festivaler, mat- och dryckeskultur, applikationer, sidor och grupper på Facebook – ja, listan kan säkert fortsätta i oändlighet. Det här visar att en subkultur är allt mer svårdefinierad. Men om ingen erkänner sig som hipster, hur skall man då veta vad definitionen är?

Inom genusforskning talar man ofta om intersektionalitet. Man är inte endast homosexuell eller kvinna, utan har flera olika ”roller”, som farfar, arbetsgivare eller skolelev, och således definierar man sig oftast inte utgående från endast en av dylika kategorier. Likaså nämner Salasuo i en radiointervju vid YleX (7.6.2012) att det är typiskt att man idag är del av flera subkulturer. Kanske är hipster en blandning av flera subkulturer? Kultur som begrepp är mycket svårdefinierat, men det är en del av individens identitet.

Är du själv del av någon subkultur? Eller behöver du definiera och erkänna det? Om inte, är du då en hipster?

Heidi Enbacka är sociologistuderande och forskningsassistent vid Ungdomsforskningssällskapet.

Referenser

Mikko Salasuo, Janne Poikolainen ja Pauli Komonen (toim., 2012. Katukulttuuri - Nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Hakapaino.

http://urbaanisanakirja.com/word/hipsteri/37355/ (20.6.2012)

http://www.urbandictionary.com/define.php?term=hipster&defid=2705928 (20.2012)

Mikko Salasuo i YleX 7.6.2012 http://areena.yle.fi/radio/1578145 (20.6.2012)

Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit

Onpa somaa!

Ritva-Sini Merilampi — Thu, 31 May 2012 12:39:51 +0000

Sosiaalisen median lyhenne SOME tuo eittämättä mieleen Aldous Huxley’n scifi-romaanin Uljas uusi maailma vuodelta 1932. Siinä naukkaillaan somaa aina silloin kun paha mieli yllättää: maailmanvaltion tavoitteena on pitää kaikki kansalaiset onnellisen tyytyväisinä, kohtaloonsa sitoutuneina. ”Onnen ja hyveen salaisuus onkin juuri siinä, että jokainen pitää siitä, minkä on saanut tehtäväkseen, lausahti johtaja opettavaisesti. – Koko olouttamisen tarkoituksena on totuttaa ihmiset rakastamaan väistämätöntä yhteiskunnallista kohtaloaan.”

Kun nauttii somaa grammoittain ”voi ottaa vapaapäivän todellisuudesta milloin haluaa ja palata ilman mitään päänsärkyä tai mytologiaa”. Teho perustuu myös toistoon: ”Niin, jokainen on nyt onnellinen, kertasi Lenina. He olivat kuulleet nuo sanat sataviitenäkymmenenä toistona joka yö kahdentoista vuoden ajan.” Eikö näin juuri tapahdu SOMEn kohdalla – vapaapäiviä keskustelutodellisuudesta, toistuvia tapaamisia vain elektronisten naapureiden kanssa? Entä aidot naapurit, kuinka keskustelu heidän kanssaan sujuu?

”Mutta nyt soma oli alkanut vaikuttaa. Silmät säteilivät, posket hehkuivat, yleisen hyväntahdon sisäinen valo kohosi kaikkien kasvoille onnellisina, ystävällisinä hymyinä.” Jos SOME saa aikaan samanlaisia vaikutuksia, ei juttu ole hullumpi lainkaan.

” --- Lenina oli salavihkaa nielaissut puoli grammaa somaa ja saattoi nyt siis istua tyynesti mitään kuuntelematta, mitään edes ajattelematta, mutta tuijottaen suurilla sinisillä silmillään valvojan kasvoihin ihastuneen tarkkaavaisen näköisenä.” Näinkö sinisilmäisiä me olemme myös SOMEn suhteen?

”Lopulta hän suostutti Bernardin nielemään neljä tablettia somaa. Viitää minuuttia myöhemmin menneisyys ja tulevaisuus haipuivat.” Eikö SOMEa juuri vaivaa tämä tänään-tässä-nyt –ajattelu, ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta, on vain tämä hetki. ”Emme tarvitse täällä mitään vanhaa. – Vaikka se olisi kaunista? – Erityisesti emme, jos se on kaunista. Kauneus vetää puoleensa, emmekä halua, että vanha vetää ihmisiä puoleensa. Haluamme, että he pitävät uudesta.” SOME on ainakin melkolailla uutta.

” --- hän nieli kuusi puolen gramman tablettia somaa, asettui vuoteeseensa ja oli kymmenen minuutin kuluttua matkalla kuu-ikuisuuteen. Kuluisi vähintään kahdeksantoista tuntia, ennen kuin hän jälleen palaisi aikaan.” Eikö SOME ole todellinen aikasyöppö? Huomaamatta voi koneen ääressä kulua tunti toisensa perään, varsinkin viikonloppuisin. Tunnetusti viestintätekniikka on addiktoivaa. Nettiriippuvuus on kuin mikä tahansa riippuvuus: annosten määrää täytyy kerta kerralta lisätä, jotta teho säilyy.

”Soman antama pyhä oli täydellinen, ja seuraava aamu saattoi joskus olla epämiellyttävä, mutta vain pyhän iloihin verrattuna.”

”Linda sai somansa. Siitä lähtien hän pysytteli pienessä huoneessaan, loikoi vuoteessa, radio ja televisio alati auki, hajuöljyhana tasaisesti tippumassa ja soma-tabletit käden ulottuvilla – siellä hän pysytteli. Silti hän oli aina kokonaan muualla, kaiken aikaa poissa, äärettömän kaukana, pyhää viettämässä.” Eikö SOMEn tuotekehittelyä pitäisi nyt kääntää hajuöljyhanan suuntaan?

”Kirjoittaa, kun ei ole mitään sanottavaa. – Juuri niin. Mutta se vaatiikin mitä kuulumattominta nerokkuutta.” Tätä nerokkuutta tuntuu SOME olevan pullollaan. Toisaalta kansainvälisissä vertailuissa suomalaista kommunikaatiota on pidetty lähtökohtaisesti hitaana, haluttomana ja estyneenä. Kommunikaatio kasvokkain saattaakin olla suomalaiselle vaikeampaa, mutta viestintävälineet tuovat tuohon suomalaiseen kömpelyyteen helpotusta. Välineet sopivasti etäännyttävät ja sitä kautta rohkaisevat itseilmaisuun. On hienoa, että suomalaiset vähitellen oppivat kommunikoimaan luontevasti, vaikka sitten SOMEn kautta.

”Tiede on vaarallista. Meidän on pidettävä se huolellisesti kahleissa ja kuonokopassa.”

Siksiköhän on niin vähän SOMEen liittyvää tutkimustietoa saatavilla? Aivotutkimus on pyrkinyt osoittamaan, kuinka erilaisten mediatyökalujen käyttö vaikuttaa merkittävästi aivotoimintoihin; informaation välittymisen tavoilla on yhteyttä ajattelun rakenteisiin. Viime aikoina aivotutkijat ovat ryhtyneet puhumaan infoähkystä, älyllisestä ylikuormituksesta ja aivoväsymyksestä silloin, kun netti kasaa aineistoa lyhytkestoiseen muistiin, josta aineisto ei siirry ymmärrettynä pitkäkestoiseen muistiin. Kun tekee montaa asiaa samaan aikaan (multitasking), aivot väsyvät nopeasti.

Onkohan SOME ”väistämätön yhteiskunnallinen kohtalomme” kuten soman tuottama onnellisuus? Viestinnän historiassa on kautta aikojen aina pelätty uusia kommunikaatiokoneita. Antiikin Kreikassa Sokrates pelkäsi, että ajattelija kadottaa ajatuksensa jos merkitsee sen pergamentille. Samoin Platon pelkäsi, että puhetaito katoaa kirjoitustaidon yleistyessä. Hän kuitenkin otti kirjoitustaidon käyttöönsä, koska sen edut ylittivät sen haitat. Eiköhän näin käy myös SOMEn…

Ritva-Sini Merilampi

Kasvatustieteiden tohtori

Mediakasvatusseuran puheenjohtaja

Internet

Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit