Suurpääkirjoitus

Nuorten kansalaistoiminnan globaali vastuu – arvoista politisoitumisen ehtoihin

Mitä kaikkea globaali vastuu voi nuorisotyöllisestä näkökulmasta tarkoittaa? Nuorisotoiminnan globaalista liikkeestä tulee ensimmäiseksi mieleen nuorisovaihto-ohjelmat sekä suomalaisnuorten oleskelu ulkomailla – joko fyysisesti tai yhä enenevässä määrin myös virtuaalisesti

Ajattelun kuperkeikat

Suurpääkirjoituksessa käsitellään Sandra Nasser El-Dinen palkittua pro gradu -työtä uudelleen- ja vastaanlukemisen metodeilla. Nasser El-Dinelle representaatioiden muovaaminen muslimikultuuureista merkitsee tasapainoilua sen välillä, ettei tutkija turhaan vahvista vallitsevia negatiivisia stereotyyppejä, muttei toisaalta myöskään kaunistele todellisia sortavia käytäntöjä niihin törmätessään.

Vaeltava etnografia ja vaikea havainto

Se on spämmien poistamista! – huudahti eräs järjestöaktiivi, kun utelin häneltä rasismin vastustamisen mieltä ranskalaisissa järjestöissä. Mitä tämä kuvaannollinen ilmaisu roskapostien hävittämisestä merkitsee tutkijan kenttähavaintona? Miten se näkyy ja kuuluu suomalaiselle tutkijalle, jolle ranskalainen yhteiskunta on samaan aikaan vieras ja tuttu – katsottiinpa asiaa sosiaalisten suhteiden, kulttuuristen käytäntöjen tai politiikan näkökulmasta?

Amputoidun sosiologian kriisi?

Ranskalainen sosiologia on kriisissä. Tähän väitteeseen olen törmännyt useasti Pariisin tutkimusvuoteni aikana.

Julkinen kaupunkitila käyttöön – kasvatuksessakin

Pariisilainen maaliskuun loppupuolen kevätviikko täyttyi tasa-arvoisen yhdessä elämisen puolestapuhujista. "Elää yhdessä" (Vivre ensemble) -viikko oli Pariisin kaupungin sekä kansalaisjärjestöjen, sosiaalisten liikkeiden, asukasyhdistysten, lähiökollektiivien, taitelijayhteisöjen ja yksittäisten ihmisten koostama tapahtumien kollaasi, jonka tavoitteena oli tuoda näkyväksi ja kuultavaksi yhdessä elämisen mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia.

Poliittinen kevätsiivous ranskalaisittain

Ranskassa kevät on koittanut. Yhteiskunnallista kevätsiivousta tehdään 14. ja 21. maaliskuuta pidettyjen aluevaalien jälkipyykin muodossa. Tasavaltalaisen keskitetyssä poliittisessa kulttuurissa aluevaalien merkitys kansalaisten silmissä ei ole perinteisesti ollut kovin valtaisa. Hämmästyttävän vähän vaalidebatteja käytiinkin, ja ihmettelin itsekseni, millä keinoin ranskalaiset onnistuvat muotoilemaan kantansa näissä vaaleissa. Jos etukäteen debatti oli laimeaa, jälkikäteen keskustelua käydään sitäkin vilkkaammin.

Aggressiivinen lähiökoulu: tahra kartalla?

Mitkä ovat ne ranskalaiset kehykset, joihin nuorisoilmiöitä pyritään asettamaan? Kysymys on noussut mieleeni useaan otteeseen seuratessani viime kuukausien mediakeskustelua ja tutkijoiden debattia nuorista. Yksi silmiinpistävä ero verrattuna suomalaiseen keskusteluun on täkäläinen tapa nähdä nuorisoasiat nimenomaisesti osana alue- tai kaupunkipolitiikkaa. Sama pätee myös tutkimukseen: nuoria lähestytään tilan kuluttajina ja tuottajina – tai paikan jähmettäminä vankeina. Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa tilasta, eikä mistä tahansa nuoruudesta.

Mielen Osoituksen Tunne – kokemuksia pariisilaisilta kaduilta

Kävelen 5-vuotiaan lapseni kanssa päiväkotiin. Pariisin kadulla alkaa viikoittainen Mielen Osoitus: lapsi näyttää tunteensa ja vetoaa aikuisen tunteisiin. Hän tekee sen julkisesti, kaihtamatta ja yleisöä hakien. En halua kävellä, en halua päiväkotiin. Äidin vastaus on niin ikään tunteellinen: hän turhautuu (joko taas), on nolo (älä nyt noin äänekkäästi), yllättynyt (tällä kertaa mieltä osoitetaankin siskolle), tyytyväinen (lapsella on ainakin omaa tahtoa), huojentunut (onneksi nämä ranskalaiset eivät ymmärrä suomen kieltä).

Politiikka tarvitsee käsitteitä – ympäristöpakolaisuus tarvitsee politiikkaa

Median ja uusien yhteiskunnallisten ilmiöiden välinen suhde on kimurantti: välillä julkinen keskustelu laahaa maailmanmenon perässä, välillä se toimii vetojuhtana. Olipa julkisen debatin paikka mikä tahansa, ilman yhteisiä käsitteitä politiikka jää puuroiseksi. Tästä esimerkkinä toimikoon ilmasto- ja/tai ympäristöpakolaisuuden käsite, jonka kiteyttäminen juuri nyt on ajankohtaista Kööpenhaminan kokousten viime metrien ollessa käsillä.

Tasa-arvoa yhteiskuntaan – kansalaiset nimettömiksi

Alkusyksyn vaelluksen jälkeen olen saanut jalan ranskalaisen rasisminvastaisen järjestökentän oven rakoon. Erityisesti olen seuraillut SOS Racisme -järjestön toiminnan lähtökohtia ja käytäntöjä – tämä järjestö kun kuuluu Ranskan näkyvimpiin rasisminvastaisiin kansalaisjärjestöihin. Viime viikonlopun tarkkailin sitä, millä tavoin järjestö kouluttaa rasisminvastaisia vapaaehtoistoimijoita. Kovassa koulussa ovat, mutta tähän palannen joskus toiste.

Sivut