Amputoidun sosiologian kriisi?

Ranskalainen sosiologia on kriisissä. Tähän väitteeseen olen törmännyt useasti Pariisin tutkimusvuoteni aikana. Itse asiassa jo ennen ulkomaanperiodiani: kutsuessaan minut vierailevaksi tutkijaksi CADIS-tutkijayhteisöön CADISin silloinen johtaja Michel Wieviorka varoitti, etten odottaisi ranskalaiselta sosiologialta liikoja: "sosiologiamme on kriisissä", totesi myös Wieviorka, yksi ranskalaisen sosiologian näkyviä nykyhahmoja.

Mistä väite kertoo? Olen etsiskellyt vastauksia monilta suunnilta kentällä vaeltaessani. Yksi varsin jaettu näkemys löytyi seminaarista¹, jossa juhlittiin uuden sosiologisen lehden syntyä. Lehden perustaminen näyttäisi olevan yksi vastaus sosiologian kriisiin. Tiivistän (ja yksinkertaistan) huhtikuisen seminaarin ranskalaissatoa erityisesti oletetusta kriisinäkökulmasta.

  • Sosiologiset keinot ovat riittämättömät nyky-yhteiskuntien ilmiöiden ja moninaistuvien kenttien informatiiviseen, kriittiseen ja avartavaan analyysiin. Sosiologian kriisiä voi tarkastella sukupolvikonfliktina, ja uuden ranskalaisen sosiologian lehden tarkoitus on toimia nuorten tutkijoiden manifestina, ulosmarssina. (Mitä tähän sanoo Sosiologia-lehden toimitus Suomessa?)
  • Ranskalaisen nykysosiologian kriisin lähde on sen passiivinen ote yhteiskuntaa koetteleviin kysymyksiin. Ison seminaarisalin puhujat tuntuivat olevan hämmästyttävän yksimielisiä siitä, että tämän päivän sosiologilta puuttuu toimijan ja toiminnan palo: sosiologit kääriytyvät neutraalin asiantuntijan kaapuun kriittisen "entusiastisen" osallistujaroolin jäädessä historiaan. Kyse ei ole ainoastaan tutkimuskysymysten muotoilusta, metodologisista valinnoista tai julkisesta roolista vaan perustavammin tieteenalan identiteetistä. Ranskalaissosiologian kuvataan perinteisesti rakentuneen kolmen pilarin varaan: oppiminen ja opettaminen, pohtiminen ja ymmärtäminen, vastuu ja toimiminen. Vaikka näiden pilareiden välisistä (valta)suhteista ei ole yksimielisyyttä, mistä aihetta koskevat kiistat mm. Bourdieun ja Foucaultin välillä kertovat, vammauttaa yhden pilarin kaatuminen sosiologista identiteettiä pahasti. Seminaarissa kuvattiin identiteettikriisiä väitteellä, ettei osallistuva havainnointi riitä sosiologin toimintaotteena, vaan tarvitaan myös havainnoivaa osallistumista. Kantaaottavuus ei halvenna vaan jalostaa tieteen arvoa, näin voi ranskalaissosiologien keskustelua tulkita.
  • Jos ranskalaissosiologi ei anna kuulua itsestään julkisilla kentillä (eikä arvosta itseään, mikäli seminaaripuhujiin on uskominen), muuttuu sosiologi kentän kannalta mykäksi, näkymättömäksi ja epäkiinnostavaksi. Vaikka syyseuraussuhde ei näin yksitotinen olekaan, on ranskalaissosiologien asemaa merkittävien yhteiskuntadiagnoosien tekijänä saatu luovuttaa naapureille. Seminaariväkeä puhutti erityisesti sosiologian suhde taloustieteisiin sekä taloustieteilijöiden identiteetin uudistamispyrkimykset. Ranskalaisten taloustieteilijöiden katsotaan olevan entistä herkistyneempiä sosiaalisille kysymyksille (köyhyyden sosiaaliset seuraukset, syrjintä sosioekonomisena epätasa-arvona...), joihin he tarjoavat vastauksia sosiologin näkökulmasta valtavilla resursseillaan ja aineistoillaan. Uudistuneet neurotieteet ottavat taloustieteilijöiden rinnalla näkyvän paikkansa yhteiskunta-analyysin tekijöinä. Siinä missä naapurit voivat tarjota valmiita reseptejä ongelmien ratkaisemiseksi, sosiologien tehtävänä on pikemminkin ottaa ongelmat vakavasti. Nopeatempoinen ja tuloskeskeinen yhteiskunta ei tällaista tietokäsitystä ja diagnoosia kaipaa. Sosiologin on kuitenkin kaivattava, ja hänen on vakuutettava myös muut yhteiskuntatoimijat hitaan tiedon ja diagnoosin merkityksestä.

Suomalaisen tutkijan näkökulmasta tällainen kriisikeskustelu on pikemminkin virittävää kuin ahdistavaa². Seminaarin puheissa vilissyt käsite l'engagement³ ei käänny mutkattomasti suomen kieleen: sanat osallistuminen tai sitoutuminen eivät tavoita käsitteen monisärmäistä luonnetta, johon liittyvät keskeisesti kysymykset vastuusta, kamppailusta ja vuoropuhelusta sekä eettisistä lähtökohdista. Suomessa nämä seikat vakavasti ottava tutkija voi kohdata hämmennystä tai vieroksuntaa. Jos ranskalaisen sosiologian sanotaan olevan yhteiskunnallisen osallistumisen puolesta kriisissä, miten suomalaista sosiologiaa uskaltaisi määritellä?

Suomalaistutkijaa väite ranskalaissosiologien passiivisuudesta myös hämmästyttää: itse olen pikemminkin ihaillut eräiden täkäläisten sosiologien tapaa jalkautua kansalaisyhteiskunnan toimintoihin sekä rakentaa liittoumia erilaisten yhteiskuntatoimijoiden välille. Tästä esimerkkinä vaikkapa vuonna 2007 koottu Cette France-là -yhteenliittymä.  Sen yhtenä tarkoituksena on tehdä perusteellisia yhteiskuntadiagnooseja ranskalaisesta maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikasta tutkijoiden, järjestöaktivistien ja muiden toimijoiden yhteisvoimin - poliittisia toimijoita unohtamatta, tiedon ja tulkintojen kiistanlaisuuksia kaihtamatta. Diagnooseja on toistaiseksi tehty kaksi: ensimmäinen osa ruotii aikaväliä 6.5.2007-30.06.2008, ja vastikään ilmestynyt kakkososa 1.7.2008-30.6.2009 välistä ajanjaksoa. Ote on sekä kriittinen ja analyyttinen että poleeminen ja kantaaottava. Esitykset voivat olla radikaalejakin, kuten ehdotus epäoikeutetuksi ja -eettiseksi määritellyn maahanmuuttoministeriön lopettamisesta4 . Ääni annetaan myös niille, joiden kuuntelemista helposti vältellään (mm. ilman virallista statusta olevat, eli ranskalaistermein "paperittomat"). Yhteiskuntaosallistujan monet roolit kiteytyvät näissä huolella tehdyissä mutta silti suhteellisen nopeatempoisissa kronikoissa.

Tällaista alan ajaa Nuorisotutkimusverkostoonkin - varautukaa, nuorisokentät!
----------------------
[1] Seminaarin teemana oli Le sociologue dans la Cité. Ethique et utilité sociale. Pääotsikolle voi muotoilla monia käännöksiä: suora käännös voisi olla Sosiologi kaupungissa. Metaforisempi ajatus on se, että sosiologi on kentällä, kaupungin (=sosiaalisen, poliittisen ja kulttuurisen tilan) keskellä. Alaotsikko on suomeksi: Etiikka ja sosiaalinen hyöty.

[2] Ehkä saan kriisiaiheeseen lisävalaisua ensi viikon tutkijaseminaarissa, jossa CADIS-tutkijakollektiivimme perustaja Alain Touraine alustaa tulevan kirjansa aiheesta, jonka vapaa suomennos on Kriisin yli – mitä sosiologi voi tästä sanoa? Kriisillä Touraine taitaa tosin viitata muuhun kuin sosiologian kriisiin…

[3] Sama käsite löytyy mm. englannin ja ruotsin kielestä, tosin ranskalaiseen käsitteeseen sisältyy myös taisteluun viittaava vivahde.

[4]  Ministère de l'Immigration, de l'Intégration, de l'Identité nationale et du développement solidaire