Systeemi ongelmanuorta kesyttämässä

La Tête haute, (Standing Tall). Ranska, 2015.  Ohjaus ja käsikirjoitus Emmanuelle Bercot. Pääosissa Rob Paradot (Malony), Catherine Deneuve (Blaque) ja Benoît Magimel (Yann).

La Tête haute -draamaelokuvassa vauhkon eläimen tavoin käyttäytyvä ranskalainen poika kasvaa 15-vuotiaasta 17-vuotiaaksi työttömyyden vaivaamassa Dunkerquessa, oikeus- ja sosiaaliviranomaisten hyvää tarkoittavien ojennustoimien kohteena. Filmi tasapainoilee realismin, farssin ja sentimentaalisuuden välillä.

Elokuvan alussa kuusivuotiaan Malonyn hädin tuskin täysi-ikäinen yksinhuoltajaäiti on kutsuttu viranomaisten puhutteluun  selittämään pojan jatkuvia koulupoissaoloja.  Sekavasti käyttäytyvä äiti julistaa, että Malony on hirviö ja ryntää pois paikalta  jättäen tässä vaiheessa vielä varsin kiltin ja rauhallisen näköisen pojan oikeustalolle. Tuomari Blaque kirjoittaa pojalle ensimmäisen passituksen lastenkotiin. Blaquesta muodostuu jonkinlainen isoäitihahmo, jonka puhuteltavaksi Malony toistuvasti palaa. 

Varsinaisen tarinan alkaessa Malony on äitinsä ja pikkuveljensä luona asuva, koulusta erotettu 15-vuotias autovaras. Kannabista pössyttelevästä, vuoroin hermostuneesta ja vuoroin apaattisesta äidistä ei ole kasvattajaksi. Tuomari Blaque määrää pojalle isän korvikkeeksi muodostuvan valvojan, sosiaalityöntekijä Yannin. Malony lähetetään rauhoittumaan maaseudulla sijaitsevaan nuorten työsiirtolaan, jotta hän voisi sitten palata suorittamaan peruskoulun loppuun.  Malonyn käytös näyttää vähitellen tasoittuvan,  mutta paluu kouluun katkeaa rehtorin haastattelussa saatuun raivokohtaukseen.

Elokuva jatkaa samalla kaavalla: sosiaalityöntekijöiden uupumatta holhoama Malony näyttää sivistyvän ja pääsevän normaalin elämän alkuun, mutta romahdus seuraa kerta toisensa jälkeen. Tarjotut työharjoittelupaikat eivät tunnu sopivilta. Mieluiten poika tekisi töitä auton  ratissa, mutta on liian nuori saamaan ajokorttia. Lopulta hän pääsee ajamaan jonkinlaista trukkia.

Tarinan käännekohdassa Malony päätyy vähäksi aikaa vankilaan varastetulla autolla aiheutetun liikenneonnettomuuden jälkeen. Samalla hän kuulee tulevansa 17-vuotiaana isäksi. Tähän johtanut romanssintapainen on kuvattu varsin lyhyesti ja karusti. Elokuvan lopussa Malony näyttää äkkiä aikuistuneelta ja järkevöityneeltä.

Elokuvan uskottavuus?

Elokuva ei juuri taustoita tai selitä henkilöiden käyttäytymistä. Malony itse nähdään joko koulutus- ja kurinpitotoimien kohteena tai saamassa raivokohtauksiaan tai tekemässä jotain kiellettyä. Emme tiedä, mitä hänelle on tapahtunut alle kuusivuotiaana tai kuuden ja viidentoista ikävuoden välillä tai miten hän viettää vapaa-aikaansa. Elokuvan muuten kekseliäät ja huolehtivat viranomaiset eivät näytä missään vaiheessa selvittävän, voisiko Malonylla olla neurologisia tai psykiatrisia ongelmia.

Henkilöt kuvataan pohjimmiltaan sympaattisina. Malony ei ole varsinaisesti pahantahtoinen mutta hallitsemattoman käytöksensä takia vaarallinen itselleen ja muille. Malonyn äiti näyttää kiintyneeltä lapsiinsa. Virkavallan edustajat, tuomarit ja nuorisovalvojat ovat kärsivällisiä ja hyväntahtoisia mutta ajoittain jäykkiä ja epäpsykologisia.

Moni asia jää auki. Onko joku varsinaisesti syyllinen Malonyn tilanteeseen? Onko viranomaisten toimilla vaikutusta enempää hyvään kuin huonoonkaan suuntaan, tai voisivatko he toimia eri tavalla? Entä elokuvan toiveikas loppu? Miksi Malony pystyisi äkkiä parantamaan elämänhallintaansa? Luonnollinen aikuistuminen?  Vai käynnistääkö vankilaan joutuminen – kohtalo, jolla Malonya elokuvan alkupuolella peloteltiin ja jolta häntä yritettiin kaikin tavoin suojella – sittenkin käänteen myönteiseen suuntaan? Kasvattaako vastuun ottaminen omasta lapsesta? Elokuvan loppukuvat vauvaa pitelevästä Malonysta viittaavat tähän. Toisaalta Malonyn omaa äitiä varhainen äidiksi tuleminen ei ollut kasvattanut erityiseen vastuullisuuteen.

Elokuvan sanoma?

Laajemmat yhteiskunnalliset ongelmat ja selitykset jäävät elokuvassa syrjemmälle. Eräässä kohtauksessa turhautunut sosiaalityöntekijä valittaa tuomarille, että heidän projektinsa ongelmanuorien auttamiseksi ovat toivottomia: uuden elämän alkuun autettujen nuorten pitäisi saada töitä, mutta töitä ei ole. Rasismiin viitataan kerran: työharjoittelussa olevat afrikkalaiset ja arabipojat epäilevät, että kantaranskalainen Malony selviää karkuretkistään heitä pienemmillä rangaistuksilla.

Loppujen lopuksi elokuva näyttää melko suoraviivaisesti ylistävän Ranskan uhrautuvien sosiaalityöntekijöiden ja kärsivällisen oikeuslaitoksen tekemää työtä, ellei elokuvantekijöiden ironia ole hyvin hienovaraista. Aivan viimeisessä kuvassa trikolori liehuu komean, klassisen oikeustalon edessä.

Kari Forsström
FM, teol. yo