Sukupolvi vailla tulevaisuutta muuttaa pelin säännöt

Ada Colau and Adriá Alemany: Mortgaged Lives. Journal of Aesthetics & Protest Press Los Angeles/Leipzig/London.

“SÍ SE PUEDE. Seven days at PAH Barcelona” (traileri). Elokuva on pyydettävissä ilmaiseksi esitettäväksi osoitteesta www.comandovideo.net.

Kun Espanjan rakennussektorin vetämä talouskasvu räjähti asuntovelkakuplan muodossa kansalaisten silmille vuonna 2009, oli ensimmäiset suunnitelmat tilanteen korjaamiseksi jo nostettu pöydälle yhteiskunnallisten liikkeiden piirissä. Niin barcelonalaisten ihmisoikeusaktivistien kuin Madridin ecuadorilaisten yhteisöissäkin oli jo arveltu pahinta ja varauduttu sittemmin humanitäärisen kriisin mittasuhteet saaneeseen häätöjen ja kodittomuuden lisääntymiseen.

Kriisin jatkuessa oikeutta asuntoon puolustavia ryhmiä alkoi syntyä kaikkialle. Nykyään yli 200 paikkakunnalla toimivan, asuntovelasta kärsivien mukaan nimetyn PAH:n (Plataforma de Afectados por la Hipoteca) tavoitteena on järjestäytyä naapurusto naapurustolta takaamaan kaikkien oikeus kelvolliseen kotiin. Asumisoikeusliikkeeseen osallistuvat kaikenikäiset naapuruston jäsenet, myös nuoriso, jota on usein kutsuttu sukupolveksi vailla tulevaisuutta. Merkittävä osa aktiivisimmin osallistuvista nuorista on ensimmäisen tai toisen polven madridilaisia Etelä-Amerikan maista. Yksi heistä on 23-vuotias Daniel Acosta Lovera.

Daniel muutti Venezuelasta Espanjaan vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa 11-vuotiaana. Kymmenen vuotta myöhemmin, keskellä synkeintä pankkikriisiä, juuri omaan asuntoonsa muuttanut ja perheen pienen kioskin perinyt Daniel joutui tekemään elämässään täyskäännöksen.

– Ensin äitini jäi työttömäksi ja alkoi auttaa minua kioskin ylläpidossa. Sitten yritys, jossa isäni työskenteli, ajautui konkurssiin ja irtisanoi kaikki työntekijänsä. Siitä eteenpäin kaikki oli silkkaa alamäkeä, Daniel kertoo.

Molempien vanhempien jäädessä työttömiksi ja koko perheen ollessa riippuvainen kioskin myynnistä, oli Danielin muutettava takaisin kotiin. Jonkin ajan päästä perhe joutui luopumaan myös kioskista sen myynnin romahtaessa. Laskut jäivät maksamatta. Ennen pitkää postitse saapui tiiliskiveksi kutsuttu läjä papereita, joissa ilmoitettiin häädön täytäntöönpanon päivämäärä.

– Emme enää pystyneet maksamaan asunnostamme, ja velka kasvoi kuukausi kuukaudelta. Meiltä katkaistiin sähköt ja sitten vesi. Kärsimme voidaksemme maksaa edes osittain.

Kun asunnottomuus kolkutti ovella, Danielin vanhemmat ottivat yhteyttä PAH:iin. Sattumalta he saapuivat ryhmään juuri, kun suunnitelma kahden pankkien omistaman asuinrakennuksen haltuunotosta oli kypsymässä.

– Aluksi vanhempani kävivät kokouksissa kertomatta siitä minulle ja siskolleni. Luulen heidän hävenneen tilannetta liikaa. Vasta muutama päivä ennen uuden asunnon valtausta äitini kertoi minulle. Kun vakuutin tukevani hänen päätöstään, hän purskahti itkuun. 

Sittemmin Daniel, joka asuu nykyään yhdessä PAH:n valtaamista asuinrakennuksista, on oppinut neuvomaan muita vastaavan tilanteen kohtaavia lakiasioissa, estämään häätöjä oven eteen muodostettavan ihmismuurin avulla, valtaamaan pankkien tyhjillään seisovia rakennuksia muiden häädettyjen kodeiksi sekä neuvottelemaan neuvottelemasta päästyään. Jokainen velka-armahdus on neuvottelun ja mielenosoitusten avulla saavutettu erävoitto pankeista. Danielilla ei ole velkaa, mutta hän pyrkii saavuttamaan korkeintaan 30 prosenttia kuukausituloistaan vievän sosiaaliperusteisen vuokran neuvotteluissa rakennuksen omistavan pankin kanssa. Samaa käytäntöä PAH vaatii kaikille julkisvelalla pelastettujen pankkien asuinrakennuksille.

– Minulle PAH merkitsee sellaisten perusasioiden hoitamista, joita nykyiset instituutiot eivät hoida puolestamme, hän selittää.

Danielia ei harmita asua vallatussa talossa, vaikka hän myöntääkin yhteistoiminnan vievän välillä kaikki voimat. Se on kuitenkin vaivan arvoista.

– Olimme menettäneet kaiken, eikä meillä enää ollut mitään menetettävää. Sitten opimme auttamaan toisiamme, Daniel toteaa.

Vaikka Daniel ja monet muut ovat järjestäytyneet olosuhteiden pakosta, he saattavat matkan varrella alkaa haluta enemmän: muuttaa pelin säännöt. Näin sukupolvi vailla tulevaisuutta rakentaa pala palalta yhteiskuntaa, jossa naapuria autetaan ja hänet kutsutaan mukaan taistelemaan kaikille kuuluvien oikeuksien puolesta. 

Lotta Tenhunen
Kirjoittaja on prekaari tutkija-toimittaja-aktivisti Madridissa.