Children 404 on homonuorten nettiprojekti Venäjällä

DOC POINT 2015

Dokumenttielokuvafestivaali Helsinki

Presidentti Putinin homopropagandalaki vuodelta 2013 on jättänyt Venäjän nuoret homoseksuaalit elämään oman onnensa nojaan. Monet heistä ovat päätyneet Moskovan kaduille kerjäämään tai prostituoiduiksi ja yhä useammat lähtevät maanpakoon. Children 404 on rakennettu 45 nuoren päiväkirjavideoiden ja puhelinhaastattelujen varaan, ja se näyttää hyvin karua arkea nykypäivän Venäjältä. Näitä nuoria kiusataan kotona ja koulussa, ja he saavat kuulla jatkuvasti olevansa sairaita, syntisiä ja epänormaaleja.

Toimittaja Elena Klimova perusti tukiryhmän näille nuorille nettiin ja menetti työpaikkansa sen takia. Projektin nimi Children 404 tulee netin yleisestä virheilmoituksesta “virhe 404 - sivua ei löydy”. Projekti koostuu kahdesta osasta; suljetusta nettiryhmästä, jossa nuoret saavat psykologista tukea sekä julkisesta sivustosta, (deti-404.com) mihin nuoret voivat lähettää avoimia kirjeitä ja valokuvia itsestään.

Dokumentin ohjaajat Pavel Loparev ja Askold Kurov seuraavat joitain nuoria kouluun ja on hyvin hämmentävää, että heille törkeyksiä päin naamaa laukovat oppilaat antavat kuvata itseään ihan kuin mitään erityistä ei olisi tapahtumassa. Sama tapahtuu, kun elokuvan yksi päähenkilö, 18-vuotias Pasha Romanov, seisoo kyltin kanssa keskellä Moskovan toria ja pariskunnat pysähtyvät hänen eteensä popcornien kanssa haukkumaan homoja maanrakoon. Äärijyrkkiin kannanottoihin jopa kannustetaan, ja elokuvassa eräs poliittinen henkilö esiintyy tv:ssä ja kehottaa polttamaan homojen sydämet heidän kuoltuaan, jotta paha ei leviäisi.

Pasha on päättänyt muuttaa Kanadaan ja sanoo, että se on sama kuin hän siirtyisi aikakoneella tulevaisuuteen. Siellä hän voi perustaa perheen ja elää tuntien, että hänet hyväksytään. Muutama nuori kotoaan karannut poika on löytänyt väliaikaisen kodin maaseudulta ystävällisen yksinäisen naisen luota. Perunoita kuoriessaan toinen heistä kertoo, kuinka väsynyt hän on ja kuinka hän haluaisi vain jotain varmuutta tulevaisuudestaan.

Odotin, että dokkarissa näkyisi suuria tunnereaktioita, mutta jotenkin kaikki nuoret vaikuttavat pääosin eleettömiltä ja sisäänpäin kääntyneiltä. Se on tietysti luonnollinen seuraus siitä, että on tullut lapsesta asti jyrkästi tuomituksi ja pahimmassa tapauksessa heitetyksi ulos omasta perheestään. Onneksi on Elenan kaltaisia ihmisiä, jotka pohtivat, että on kuitenkin parempi yrittää olla äänekäs kuin vain istua hiljaa. Elena on haastettu oikeuteen muutaman kerran homopropagandan levittämisestä, mutta tuomioita ei ole vielä onnistuttu langettamaan. Sivuston suosio kasvaa koko ajan, ja dokumentin tekemisen aikaan sinne oli tullut 22 000 yhteydenottoa ja 1350 tarinaa.

Dokumenttia ei saanut esittää Moskovan elokuvafestivaaleilla ja sen seurauksena sitä jaettiin USB-tikuilla kadulla.

Seija Hirstiö
dokumentaristi, digitaalinen suunnittelija