Nuorten näkökulma keskiöön

Tänä vuonna kirjoitetaan uusiksi niin nuorisolakia, hallitusohjelmaa kuin Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa Lanukettakin. Lisäksi uudet kunta- ja liikuntalaki tulevat voimaan. Tässä kirjoituksessa pohditaan edellä mainittujen asiakirjojen merkitystä nuorisotyön palvelujen saatavuudelle ja sen arvioinnille.

Nuorisolain mukaan nuorisotyö ja -politiikka kuuluvat kunnan tehtäviin. Laissa luetellaan monia erilaisia kunnallisen nuorisotyön toimintamuotoja. Tämän kirjoituksen näkökulmasta on oleellista nostaa esille maininnat toimintatiloista ja harrastusmahdollisuuksista sekä nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tuesta. Palvelujen toteuttaminen tapahtuu monialaisesti yhteistyössä nuorten, nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa. Lain mukaan myös alueellinen yhteistyö palvelujen tuottamisessa muiden kuntien kanssa on mahdollista.

Tulevan kuntalain sanamuotoja lainaten, kunnalla on itsehallinnon nojalla itselleen ottamiensa ja laissa erikseen säädettyjen tehtävien osalta järjestämisvastuun myötä velvollisuus huolehtia palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta. Kataisen hallitusohjelman mukaan: ”Kaikessa koulutuksessa, tieteessä, kulttuurissa, liikunnassa ja nuorisotyössä on toteutettava yhdenvertaisuusperiaatetta. Palveluiden on oltava tasa-arvoisesti ja tasalaatuisesti kaikkien saatavilla.” Erikseen mainitaan, että ”Nuorisopalvelut turvataan lähipalveluna koko maassa...” Näin ollen yksi Lanukkeen tavoitteista onkin turvata lasten ja nuorten tasavertaisia osallistumismahdollisuuksia kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajantoimintaan. Ohjelman mukaan tähän päästään toteuttamalla nuorisopalveluja lähipalveluina, kiinnittämällä huomiota harrastusten saatavuuteen sekä lasten ja nuorten oman että kansalaisjärjestöjen toiminnan mahdollistumiseen.

Tänä vuonna voimaan tulevassa kuntalaissa säädetään palvelujen suunnittelemisesta ja kehittämisestä yhdessä niitä käyttävien kanssa ja heidän tarpeistaan käsin. Huomiota kiinnitetään siihen, että kuntalaisille tarjottujen osallistumiskeinojen on oltava myös vaikuttavia. Samoin pian voimaan tulevassa uudessa liikuntalaissa mainitaan ensi kertaa kuntalaisten kuulemisvelvoitteen koskevan myös liikuntapalveluja.

Nuorisolaissa on nuorten vaikutusmahdollisuuksien tärkeyttä heitä koskevissa asioissa korostettu jo vuodesta 2006 lähtien. Silti nuorisotyön palvelujen saatavuutta arvioidaan valtionhallinnon tasolta edelleen ilman nuorten omaa näkökulmaa. Peruspalvelujen tila[1] raportissa saatavuutta tarkastellaan kuntatasoisesti, ilmoittamalla prosenttimääriä, miten monessa kunnassa mitäkin palvelua on saatavana. Aluehallintovirastojen peruspalvelujen arvioinnissa koulutuksen saatavuutta taas mitataan linnuntietä asumisena 10 km tai 30 km säteellä koulutusta tarjoavasta oppilaitoksesta ottamatta huomioon, onko nuori kiinnostunut tarjolla olevasta koulutuksesta tai onko kyseiselle välille ylipäätään tarjolla teitä tai kulkuneuvoja.[2]

Lähipalvelut kaupungeissa ja maalla

Mitä tulee lähipalveluna tarjoutuviin nuorisotyön palveluihin, on ”läheisyys” ensin määriteltävä, erityisesti nuorten näkökulmasta. Lahden nuorisovaltuusto määritteli sivistystoimialan palveluverkkoselvitystä koskevassa lausunnossaan lähipalvelujen olevan tavoitettavissa jalan tai pyörällä 10–15 minuutissa. Aluehallintovirastot käyttävät peruspalvelujen saatavuuden arvioinnissa liikunnan lähiliikuntapalvelujen osalta kriteerinä kahta kilometriä kevyen liikenteen väyliä pitkin.

”Lähellä” tarkoittaa kuitenkin hyvin eri asioita eri puolilla maata, jossa 5,5 miljoonaa ihmistä on sijoittunut 400 000 neliökilometrin alueelle. Ihmiset eivät ole sijoittuneet tasaisesti tai vain tiettyihin paikkoihin, sillä väestötiheys vaihtelee 0-5 ihmisestä neliökilometrillä Helsingin väestötiheyteen, jossa neliökilometrillä asuu keskimäärin kolme tuhatta ihmistä ja paikka paikoin jopa sekin vielä kymmenkertaisesti. Kaiken kaikkiaan kaupunkimaisissa ympäristöissä lasketaan asuvan 70 % väestöstä. Seuraavaksi kerron esimerkistä, jossa nuoret olivat mukana arvioimassa nuorisotyön lähipalvelujen saatavuutta kaupunkiympäristössä Lahdessa.

Lahdessa syksyllä 2014 tehty arviointi[3] osoitti nuorisotyön lähipalvelujen yhdenvertaisessa jakautumisessa olevan haasteita. Kaupunki on jaettu laajoihin alueisiin, joissa kussakin on yksi nuorisotalo.  Arviointi herätti niin nuorisopalvelut ja  nuorisotyön toimijoiden verkoston kuin myös alueen monialaisen hyvinvointiryhmän ajattelemaan rooliaan uudella tavalla lähipalvelujen turvaamisessa – on tärkeää varmistaa vapaa-ajan aktiviteettien tarjoutumista eri ikäryhmille ja muillekin kuin nuorisotalon lähietäisyydellä asuville. Toisaalta nuoret toivoivat lisää positiivista huomioimista myös uusissa ympäristöissä kuten puistoissa. Kuten esimerkki osoittaa, palvelujen saatavuuden turvaaminen saattaa olla kiinni vain organisoinnista silloin kun asuinalueilta löytyy riittävästi nuoria, toimijoita ja tiloja mielekkäisiin vapaa-ajan juttuihin, kunhan joku koordinoi ja pitää nuoret mukana suunnittelussa.

Harrastusaktiviteettien tarjoutumisen tarkastelu asuinalueittain ratkaisee osan saatavuuden ongelmista. Usein yhtälö on kuitenkin vaikeampi. Nuori voi asua paikassa, jossa puutetta voi olla niin muista nuorista, toimijoista kuin tiloistakin. Lanukkeessa vihjaistaan, että nuorisotyön saatavuutta lähipalveluna voidaan edistää turvautumalla joukkoliikenteeseen. Harvaanasutulla seudulla ei liikennettä ole. Näin olleen jatkossa voisi olla suositeltavaa selvemmin ilmaista erilaisten varta vasten järjestettyjen kuljetusten olevan mahdollisia ja suositeltavia, esimerkiksi palvelusetelien muodossa. Myös joukkoliikenteen hinnoittelussa tulisi erikseen huomioida nuorten vapaa-ajan matkustamisen tarpeet.

Harvaanasutulla seudulla on kyse kuitenkin myös nuorten ajasta. Palvelujen karatessa nuorten vapaa-aikaa kuluu yhä enemmän koulukyyteihin. Aluehallintovirastojen tutkimuksen mukaan perusopetuksessa on koulukuljetustuen piirissä yli 100 000 koululaista – eli joka neljäs nuori. Toisella asteella vielä useampi – ja pidempiä matkoja. Aluehallintovirastojen mukaan jatkossa on varmistettava julkisen liikenteen toimivuus ja toisaalta koulutuksen järjestäjän on tarjottava asuntolapalveluita kodin ulkopuolella asuville. Näin ei tällä hetkellä siis ole. Pian julkistettavassa Nuorisobarometrissa (tulossa 2015) Päivi Harinen kirjoittaa Kilometrien eristämistä arjen työläyteen ja vaihtoehtojen vähyyteen uupuneista nuorista, joiden koulupäivä matkoineen kestää jopa 14 tuntia. Harinen kirjoittaa Norjassa tehtyihin tutkimuksiin viitaten, että kulkemiseen liittyvät kynnykset vaikuttavat koulutukseen lähtemiseen ja kykyyn saattaa se loppuun. Ja kuten kirjoituksen alussa totesin, pelkällä harpin säteellä mittaaminen ei tuo näkyväksi nuorten kamppailua huonojen kulkuyhteyksien keskellä.

Tässä kirjoituksessa on tuotu näkyväksi epäsuhta keskeisissä nuorisopoliittisissa asiakirjoissa säädetyn ja määritellyn palvelujen saatavuuden ihannetilan ja nuorten palveluarjen välillä. Jatkossa harrastamisen mahdollistumista ja siihen liittyviä tukitarpeita on tarkasteltava myös yksilötasolla huomioiden nuoren muu arki. Mittatikuksi tarvitaan nuoren oma kokemus tarpeista ja niiden täyttymisestä keinotekoisten matkamittareiden tai lähipalveluhokeman sijasta. Nämä ovat mitä enenevässä määrin ihmisoikeuskysymyksiä, kuten moni taho on julkisuudessa jo tuonut esille. Erilaisten toimintaympäristöjen asettamat haasteet on systemaattisemmin ja näkyvämmin huomioitava nuorisotyön säädöksissä, ohjelmissa ja resurssien jaossa.

Anu Gretschel
Kirjoittaja on Nuorisotutkimusverkoston erikoistutkija. Kirjoitus on osa tekstikokonaisuutta, joka on tulossa Nuorisotyön tunnuslukujen verkostomainen kehittäminen -hankkeen loppuraporttiin. Kirjoitusta voi kommentoida helmikuun loppuun saakka lähettämällä sähköpostia osoitteeseen: anu.gretschel@nuorisotutkimus.fi tai osallistumalla aihetta koskevaan facebook-keskusteluun ryhmässä nimeltään nt-tunnusluvut.


[1]Peruspalvelujen tila -raportti 2014, julkaisijana Valtiovarainministeriö

[2]Aluehallintovirastojen keskeiset arviot peruspalvelujen tilasta 2013

[3]Nuorisotyön arviointiin Lahdessa osallistui niin nuoria, nuorisotyön toimijoita, alueen hyvinvointiryhmä kuin myös nuorisopalvelujen hallinnon edustajia ja sivistyslautakunnan edustaja. Kooste keskustelusta löytyy sivulta http://www.nuorisotutkimusseura.fi/nuorisotyontunnusluvut