Nuorisolaki, voiko sitä tajuta?

On synkkä, mutta ei myrskyinen aamu. Tavallisen nuva-opettajan tavallinen aamu. Jo pitkään olen miettinyt miten tämän aamun saisi sujumaan niin, jotta syntyisi joitakin ajatuksia ja oivalluksia.  Että tajunnan virtaan tuleville nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajille tulisi myös käsitys Nuorisolaista.

Ehdin vielä juoda kupin kahvia ja samalla silmäilen monistamaani Nuorisolakia. En tajua mitä luen. Luen taas uudelleen. Sanat ymmärrän, mutta mitä ne tarkoittavat yhdessä. Olen koko nykyisen nuorisolain olemassa olon ajan toiminut nuvien opena (paria äitiysvapaata lukuun ottamatta) ja siltikään en tajua. Olen keski-ikäinen aktiivinen kansalainen, siltikään en sitä tajua.

Ryntään luokkaan ja innostuneesti esittelen luokalle tämän päivän aiheet. Jo sana ”Nuorisolaki” saa opiskelijat pyörimään tuolissaan. Hojks-opiskelijoiden lisäksi muutkin tarttuvat älypeleihin, sinitarraan ja hierontapalloihin – jotta pystyisivät keskittymään.

Kerron pääpiirteet laista, lain merkityksestä ja tavoitteesta. Jaan opiskelijoille monisteet, joissa laki on. Jaan myös avuksi lain muutostyöstä kertovan diasarjan. Kerron mitä toivon heiltä. Että ottaisivat kantaa siihen, mikä mättää ja mikä nykyisessä laissa toimii. Toivon heidän tekevän videoita, kuvia, fläppejä – mitä vaan esityksiä, joissa asiat tulevat ilmi.

Ryhmätyö tuntuu selkeästi haasteelliselta. Kiertelen ryhmissä ja vastailen parhaan taitoni mukaan kysymyksiin. Lain uudistuksesta kertova diasarja moniste on vaikea. Lakia on vaikea lukea. Miten voi ottaa kantaa, jos ei tajua, mihin pitäisi ottaa kantaa? Ei synny videoita, ei synny kuvia – syntyy fläppipapereita, joissa on kysymyksiä ja ajatuksia. Jokainen fläppi alkaa sillä, että tämä on VAIKEATA! Muutoin innovatiiviset ohjaajan alut ovat tukahtuneet lakitekstiin.

Kokoan luokan yhteen ja jokainen ryhmä kertoo ajatuksiaan. Ryhmistä tulee monenlaisia ajatuksia. Yksi asia on kaikilla mielessä: Mikäli nuorisolaki koskee nuoria, tulisi se olla kirjoitettuna niin, että nuorikin sen ymmärtää. Opiskelijat kysyvät, miksi lakitekstin tulee olla tällaista, ettei sitä voi ymmärtää.  Mietin, että minun pitäisi vastata ”Koska asetukset ja lait tulee olla kaikille yhtenäiset ja sellaiset, että tulkinnan varaa ei voi tulla”. Mutta en voi, koska mietin, että ”ai ei voi tulla tulkinnan varaa kun ei tajua koko lakia”. Vastaan että: ”Hyvä kysymys, mutta en valitettavasti osaa vastata siihen.”

Joku miettii, että nuorisolain tulisi olla sellainen, että sen muutokset olisivat nopeastikin mahdollisia, sillä nuorisotyön kenttä muuttuu, nuoruus muuttuu, nuorison tarpeet muuttuvat koko ajan. Pohdimme porukalla, voisiko lakia uudistaa jopa muutaman vuoden välein.  Lain valmistelu kestää jo monta vuotta –miten se voisi olla joustavampi? Pohdimme myös, voisiko sosiaalista mediaa hyödyntää lain valmistelussa. Voisiko lakia myös esitellä somessa? Miten somea käytetään osallistamisen välineenä? Keskustelua ryhmässä syntyi myös siitä, että aikuiset ovat aina jäljessä nuorten verkossa toimimisen kanssa. Miten voisimme saada nuoret toimimaan itse?

Etsivän työn sekä työpajatoiminnan tuominen lakiin vuonna2010 todettiin tärkeäksi. Opiskelijat pohtivat myös sitä, että nuorisotyön arvostus ja profiili ovat tuon lain myötä selkeästi parantuneet. Nuorisotyöllä on merkitys ja sen olemassaolo mahdollistettu laissa. Monet ryhmät pitivät lakia tärkeänä. Ikärajaan tuli monenlaisia mielipiteitä. Lähes kaikki ihmettelivät, miten 29 -vuotias voidaan mieltää nuoreksi? Sopivammaksi yläikärajaksi suurin osa kannatti 25 vuotta.

Joku on jumittanut yksittäisen pykälän yksittäiseen sananvalintaan. Hän pohtii puoli tuntia, miksi asia on ilmaistu juuri niin kuin on. Joku toinen miettii, että laissa pitäisi olla vielä enemmän yhdenvertaisuudesta ja siitä että nuoren pitää päästä vaikuttamaan omiin asioihinsa. Joku pohtii, miksi nuoret eivät pääse vaikuttamaan ja miksi myös aikuisista iso osa on ei-aktiivisia kansalaisia. Joku miettii vain sitä, että tämä on tylsää ja politiikka on kuivaa ja ihan liian vaikeaa. Pohdintaa syntyy myös siitä, toimiiko laki samalla lailla niin pienillä kuin isoillakin paikkakunnilla. Miten varmistetaan se, että resurssit riittävät myös pienillä paikkakunnilla. Voisiko olla mahdollista, että nuorisotyölle saisi enemmän rahaa valtiolta?

Kysyin opiskelijoita tunnin lopuksi, voisivatko he kuvitella olevansa osa työryhmää, joka uudistaa lakia. Ensin vastaus oli jyrkkä ei. Syynä oli se, että kieli on niin vaikeaa, ettei osaa tai pysty kirjoittamaan noin byrokraattista tekstiä. Mutta jos he saisivat olla sisällöntuottajia, ja joku muu huolehtisi kirjoittamisesta, oli innokkaita jo useampi.

Itse mietin, että tuossa se nyt on – yhteiskunta pienoiskoossa: aktiivisia, innokkaita, ei niin innokkaita, passiivisia, asioihin tarttuvia, toisten siivellä kulkijoita, toimeliaita, yksittäiseen sanaan tarttuvia, suuria linjoja miettiviä erilaisia kansalaisia.

Opiskelijat lähtivät luokasta tauolle. Pakkasin tavarani ja jäin pohtimaan, syntyikö ajatuksia, tuliko oivalluksia, tuliko nuorisolaki heille tutuksi. En tiedä. Voi olla. Ehkä jollekin. Kävelin takaisin työhuoneelleni ja jäin miettimään, miten ensi kerralla, ensi vuonna, kävisin seuraavan ryhmän kanssa nuorisolakia läpi. Miten innostan, kannustan, motivoin – miten tylsästä aiheesta saisi mukaansa tempaavan. Tuntien aikana joulukuun alun pimeydestä on aurinko ehtinyt pilvien taa, mutta valaisee se sieltäkin. Ehkä se siitä. Nuorisolakikin.

Marjo Tammisto
Nuorisotyön ope Järvenpäästä